Pitkäsaaren Leimu & Vilma

Avauspäivänä olin iltalennolla Leimun kanssa. Ilokseni sain todeta, että Leimu on käsissä vieläkin tärkeimmässä kohdassa eli pudotuksessa. Itse en päässyt pudottamaan ja komentomatkaa Leimuun oli suurinpiirtein 15 metriä. Veli pudotti sorsan ja Leimu näki tilanteen kokonaisuudessaan, sorsan putoamispaikkaa lukuunottamatta. Siinä se seisoi kuin kuuluisa tatti siinä ittessään. Ei liikkunut minnekään. Vasta minun luvasta lähti liikenteeseen. Leimu oli myös toisessa tilanteessa sellaisessa kohtaa, missä sorsa liisi aivan Leimun pään yli ja putosi veteen, sen jälkeen vielä paikattiin veteen haavakkoa. Leimu seisoi tyynesti paikallaan. Näiltä osin oli sorsastus suuri menestys, Leimu pysähtyi laukauksesta paikalleen ilman erillistä käskyä.

Noudon kanssa tuli jotain ihmeellisyyksiä vastaan. Leimun kanssa pitää eteen -lähettämistä ja suuntien kuuntelua treenata toden teolla. Nyt noutoa tehtiin aivan liian itsenäisesti. Se on hyvä, mutta kun ajatellaan, että koiran pitää uida lumpeiden ja kaislojen seassa 40-50 metrin matka sorsaa hakemaan, koira väsyy kun ei kuuntele ohjaajaa. Leimu ei kuunnellut minun ohjausta alkuun, vaan vasta 2-3 lähetyksellä alkoi kuuntelemaan suuntia ja sorsat löytyi, tyyni keli esti tuulen käyttöä Leimulla. Voimathan siinä kuluivat niin paljon, että toisella noutokerralla Leimu kieltäytyi menemästä veteen. Sain kuitenkin Leimun käskytettyä veteen ja jälleen kuuntelemattomuus vei alkuun voimia, mutta sorsa saatiin lopulta käteen asti. Meillä on ohjauksen kanssa töitä tiedossa.

Kyyhkyllä minulla oli kuitenkin seuraavana aamuna hyvin rauhallinen ja yhteistyöhaluinen Leimu, joka hiljaisena päivänä malttoi hienosti ja vielä ilmaisi minulle ainoan lentävän linnunkin hyvin tuloksin. Saimme sen alas ja Leimu pääsi noutamaan. Tämä perusnouto maalta on hyvällä mallilla.

Seuraavaksi on luvassa metsälenkkejä, tänäänkin olimme maastossa, mutta liian kuumaa, liian kuumaa ilmaa. Syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna mennään fasaaneilla treenaamaan, toivottavasti fasaanit lentävät hyvin. Luotto Leimuun riistatyössä on kova, sillä alkukauden pudotukset ovat tulleet tarpeeseen rauhallisuuden saamiseksi metsälle.

Eteenlähettämisessä on vielä paljon työtä jäljellä.

Leimu menossa noutamaan lintua korvat valmiiksi lukossa. Kolmannella lähetyksellä alettiin kuuntelemaan ohjausta.

Luovutukset ovat kuitenkin hyviä ja kantaminen varmaa.

Ammuttaessa Leimu nauliintui tämän kiven päälle odottamaan jatkotoimia.

Paras osa vuodesta alkoi eli jahtikausi. Lauantaina aloitimme Leimun kanssa kyyhkystyksen. Leimu aloitti ensimmäistä kertaa täysillä metsästyskauden, luvassa oli paljon pudotuksia ja työskentelyä. Ilma suosi liiankin hyvin ja kuumuus kävi Leimun ja minun jaksamisen päälle illalla tosi ikävästi. Leimu kuitenkin teki työtään siitä huolimatta.

Kyyhkystykseen emme lähteneet kuitenkaan kylmiltään, vaan treenasimme parina iltana passissa istumista, ensin hihnan kanssa ja toisella kerralla ilman hihnaa. Paukusta opetettiin merkityksetöntä starttipistoolin kanssa ja edelleen sama treeni jatkui eli lintuja ei saa jahdata.

Päivän ensimmäinen tilanne päättyi ohiampumiseen ja siinä kohtaa onni oikein potkaisi, että ammuin ohi. Lintu lensi, niin matalalta Leimun pään yli, että kuumentuneena petti hermot ja ryntäsi perään. Kävin hakemassa Leimun takaisin passipaikkaan ja keskustelimme hetken passikoiralle soveliaasta käytöksestä. Sen jälkeen Leimu jatkoi vapaana olemista passissa.

Ensimmäinen pudotus saatiin aikaiseksi ja Leimu pysyi paikallaan. Hetken odoteltua pyysin Leimun sivulle ja annoin luvan noutaa. Lintu ei ollut parhaassa kunnossa, sillä se oli auennut ja osaksi suolistunut oksan repäistyä vatsan auki. Lintu otettiin pienen tutkimisen jälkeen suuhun ja tuotiin käteen asti. Leimu sai vielä aamulennon lopulla samanlaisen tilanteen kuin oli ollut aamupäivän karkaamisen aikana. Tämä tilanne päättyi pudotukseen ja Leimu pysyi hienosti paikallaan.

Leimu yllätti minut täydellisesti käytöksellään ja mitä enemmän pudotuksia tuli, sitä paremmin Leimu pysyi paikallaan. Leimu odotti aina lupaa tehdä asioita ja tiesi, että metsästämme yhdessä. Leimulla tuli noutoja 13:sta ja suoritui kaikista hienosti iltalennon kuumuudessakin, yli 28 astetta. Leimu oli innoissaan noutamisesta ja jokainen lintu tuli ilman pudottelua käteen asti. Myös haavakkojen etsinnässä Leimu oli todella sitkeä ja haki vahvasti. Hermoja koeteltiin myös seuraamalla viereisen passipaikan pudotuksia, joita ei hirveästi päässyt noutamaan.

Isän haavakon etsiminen sujui hienosti, etsittyään alueen Leimu pyyhälsi isän passiin ja kiikutti sieltä minulle kyyhkyn Linnut vaikka tehdään, jos niitä ei löydy

Vielä muutamia ajatuksia ensimmäisestä kerrasta Leimun kanssa passissa.

1. Totuta koira siihen, että ympärillä lentää lintuja ja niihin ei tarvitse kiinnittää suurta huomiota tai jahdata.

2. Vapaana oleva koira on passissa mukava pitää, aina kun koira meinaa lähteä pidemmälle, kiellä koiraa. Passissa istutaan pitkiä aikoja, joten paikka-käsky ei ole paras mahdollinen. Koiran pitää päästä tarpeilleen ja etsimään viileää paikkaa. Ensimmäisten tilanteiden myötä, koira älyää, että lähelläsi kannattaa pysyä.

3. Aina, kun lintuja lentää, niin että koirasi havaitsee ne, niin käske koira paikalleen. Muutaman kerran päästä koira alkaa automaattisesti pysähtymään linnun nähdessään. Ja toimii myös lisäsilminä sinulle, koira havaitsee yllättävän hyvin lentävät linnut.

4. Ennen ampumista käske koira paikalleen ja heti laukauksen jälkeen. Jos et tiedä mitä koira tekee ensimmäisen laukauksen aikana, niin ammu ohi. Jos koira ryhtää laukauksesta, pahin tilanne on, että se saa siitä lämpimän linnun palkinnoksi. Jos koira karkaa, älä kutsu sitä takaisin ja kurita, vaan mene ottamaan koira kiinni ja kurita se siellä. Älä menetä toivoa, koirasi on hyvinkin voinut tästä oppia, että pitää olla paikallaan

5. Ampuessa pidä itsesi rauhallisena, koira ottaa sinusta kierroksia, jos oma riistaveresi virtaa liian kovaa.

6. Laukauksen jälkeen ja riistan pudotessa, ensimmäinen käsky ei saa olla NOUDA! Rauhoita itsesi, lataa ase ja viheltele porilaisten marssi. Pyydä koirasi sivulle tai luokse, anna koiran rauhoittua. Kuollut lintu ei mihinkään karkaa. Vasta hetken odottamisen jälkeen anna koirallesi lupa noutaa. Nyt koira ei ainakaan yhdistä paukkua ja noutamista vaan tietää, että sinä määräät noudosta.

7. Koiran ei tarvitse noutaa itse jokaista lintua, puutunutta takamusta on kiva vetristää jaloittemalla ja hakemalla itse pudotus, koiran odottaessa passipaikassa. Palkitse koirasi runsaasti siitä hyvästä, että odotti hienosti, kun hait linnun. Varsinkin, jos koira meinaa rynnätä pudotuksen perään, mutta saat koiran pysähtymään, niin hae lintu itse.

8. Pidä huoli, että koirasi ei pääse kyllästymään noutamiseen ja passissa olemiseen. Sopivan rauhallisena hetkenä anna koirallesi lupa käydä pidemmälle jaloittelemassa.

Hyvää jahtikautta kaikille!

Kuvassa oma naamani ei kerro kyllä siitä ilosta mitä Leimun kanssa oli metsällä aamulla

Aika kuluu ja kesä lähenee metsästyskauden avausta. Leimun kanssa kesä on mennyt touhutessa ylläpitävää treeniä harrastaen. Korvat ovat pikku hiljaa alkaneet löytyä noudon ohjauksessa. Uutena asiana on aloitettu starttipistoolin hommaamisen jälkeen laukauksesta pysähtyminen, joka on hyvällä alulla, mutta vielä on matkaa kuljettavana.

Metsäkanalinnut rauhoitettiin oman seuran alueella, joten kohokohtiin kuuluu ehdottomasti heti alkuluvasta reissu Kuusamon jahtimaille. Muuten aika kuluu treenaillessa linnuilla ja tähän mennessä on yhteen Kaer-kokeeseenkin ilmoittauduttu.

Vesityökin saatiin alta pois ja ainoa suuri vika on minun jännittämiseni. Se vaikuttaa selvästi Leimuun ja hieno nouto päättyi linnun pudottamiseen istuessa. Neljällä pisteellä päästään kuitenkin kokeisiin ja neljä pistettä tiedettiin sieltä suurimmalla varmuudella tulevan. Eiköhän syksyn metsästyskausi tuo lisää varmuutta ja luottoa meidän kahden välille.

Syyskyyn ensimmäisenä lauantaina olisi tarkoitus mennä Pomarkkuun treenaamaan fasaaneilla. Jos jarrut on paikallaan ja yhteistyö toimii, niin on aika pudottaa Leimulle ensimmäinen lintu.

Nelli-beagle on kanssa kovassa kunnossa, Leimu opettaa beaglea ajamaan jänistä (uskomatonta, mutta totta) ja Nelliltä on lähtenyt maaliskuusta kolmisen kiloa painoa pois. Vielä pari kiloa ja meillä on oikein kaunis beagle.

Vielä muutama kuva kaveruksista ja muista touhuista.

Päivälepoa ja ruoan odottelua

Vesityötä treenaamassa

Pyörälenkiltä tulossa…

Esitin Leimun tänään Porissa KV näyttelyssä. Näyttelykehä oli ulkona ja ilma oli erittäin helteinen. Tuomarina toimi Tapio Eerola.

Hän kirjoitti Leimusta seuraavaa: 2 v. Hyvät mittasuhteet. Oikealinjainen pää. Vaaleat silmät. Hieman lyhyt kuono. Korvat, purenta OK. Voimakas rintakehä. Pystyt olkavarret. Riittävästi kulmautunut takaa, litteähköt etukäpälät. Peittävä karvapeite. Liikkuu hyvin. Liikkeessä häntä pyrkii nousemaan Tuloksena AVO EH, AVK1

Itse uskon, että mahdoton kuumuus vaikutti Leimuun ja esittäjään siten, ettei kumpikaan antaneet täysin parastaan. Hyvin Leimu silti käyttäytyi koko päivän, koiraparkissa oli varmaan pari tuntia omassa häkissään samalla kun minä koitin hieman olla talkooapuna. Sunnuntaina 4.7. olisi myös tarkoitus mennä talkoilemaan ja ottaa Leimu mukaan koiraparkkiin omaan häkkiinsä. Mutta nyt kun on kotiin päästy, niin eiköhän pidä toteuttaa lupauksensa ja viedä Leimu uimaan läheiselle rannalle

Leimu palkittiin Satakunnan kanakoirayhdistyksen Vuoden nuori tulokas -kiertopalkinnolla tänään kevätkokouksessa. Matka on ollut pitkä, eikä aina niin kovin helppokaan, sitä voisi jopa nimittää antoisaksi seikkailuksi . Tietämys siitä hetkestä, kun päätimme ottaa saksanseisojan on kasvanut hurjasti. Kannustusta ja tukea on riittänyt kasvattajien ja yhdistyksen suunnalta enemmän kuin kiitettävästi. Toivottavasti tämän vuoden kokeet tuovat jotain uutta tullessaan. Suvin kanssa on helppo lähteä jatkamaan tästä, sillä ei meillä edelleen ole huimia tavoitteita, kunhan saa harrastaa Tällä hetkellä katseet on jo suunnattu tulevaan kauteen.

(Lupaava nuori tulokas 2009)

Ja onhan meillä tapahtunut paljon muutakin. Miten tuosta Junkkarista nyt voi jo puoli vuotta olla? Junkkarin jälkeen suurimpia muutoksia on ollut, että teemme parhaillaan muuttoa omakotitaloon isolla pihalla Veljen perheestä meille muutti myös 6 -vuotias beaglenarttu Nelli. Elämä on ollut lievästi sanottuna kiireistä, mutta huhtikuun aikana pitäisi muuttaa lopullisesti pois rivarista. Aikaa harrastukselle on kuitenkin ollut onneksi ja uutena hankintana on tullut huskyvaljaat Leimulle. Sopiihan saksanseisoja hienosti valjakkolajeihin Laitamme kuvia tulemaan meille uudesta talosta, kunhan saamme kalusteet paikalleen. Lumitalven jälkeen tietenkin odottelemme mielenkiinnolla mitä pihan alta paljastuu, nuori kuusiaita löytyi jo

Nyt on Junkkari tullut käytyä ja koettua ja Eijaltakin huolestunut ilme poistunut Meidän osalta ei olisi voinut mennä paremmin, sillä olimme ensimmäisen seisojamme kanssa, ensimmäisissä Kaer-kokeissa ja tuloksena NUO1 ja finaalipäivään jatkettiin. Maanantaina semifinaaliin lähti 20 NUO1:sen työstänyttä koiraa, jotka oli jaettu neljään ryhmään ja finaaliin jokaisesta ryhmästä yksi koira eli neljä yhteensä.

Lauantaina meillä oli tuomarina Heimo Hongisto ja hänestä ei oikeastaan ole muuta kuin hyvää sanottavaa. Kuten myös 23. ryhmästä, johon kuuluimme. Porukkahenki oli hyvä ja olo oli kuin treeneissä eikä kilpailussa. Aika kului jälkijoukoissa hyvin jutellen mukavia ja toivoen kaikille onnistumisia.

Leimu lähti lauantaina hakuun toisena. Hakuun ei kannata puuttua Leimun kohdalla, sen verran olin jo treeniviikonloppuna älynnyt, joten kädet alas ja itse välillä luovimaan, jotta Leimu saatiin suunnattua. Viiden minuutin haun jälkeen saatiin seisonta, Leimu tarkensi kerran ja jämähti niille sijoilleen. Seisoi pellon laidassa ojan ylitse hyvin tiiviisti, ojan toisella puolella oli aita ja yksityisalue. Matkalla Leimun luo nostin käden pystyyn ja ilmoitin seisonnan. Tuomarilta luvan saatua, annoin nostoluvan ja kyllä se lähti, kuin ammuttuna! Leimu ruopaisi pari kertaa ja hyppäsi valtaojan yli toiselle penkalle ja pyyparvi pölähti lentoon. Käskystä Leimu pysähtyi paikalleen, mutta jälkitilanteesta meinasi saada pajujuurakkoon takertuneen pyyn kopiksi. Ankaran käskytyksen jälkeen Leimu tuli kuitenkin luokse. Sen jälkeen siirryimme hieman ja pääsimme vielä hakuun. Siitä eteenpäin ei löytynyt lintuja, mutta haku oli hienoa katseltavaa. Iltapäivällä saimme vielä toisen hakuerän, mutta lintuja ei löytynyt. Kylmän linnun noudosta tuli täydet pisteet, se oli nopeaa ja tarkkaa työtä laukauksesta luovutukseen.

Sunnuntaina Suvi esitti Leimun ja tuloksena oli H. Vieläkin löysä ja hieman tukevassa kunnossa, mutta eiköhän se ERI-sieltä vielä napsahda. Päivä sujui rattoisasti Leimua lepuuttaen maanantain koitokseen.

Maanantaina meidät 20 koiraa jaettiin neljään ryhmään ja lähdimme aamupäiväksi suorittamaan semifinaalin. Matka taittui, kun koirat hakivat hyvää hakua, mutta lintuja oli huonosti. Ryhmän viidestä koirasta ainoastaan kaksi sai riistakosketuksen ja niistä riistatyön. Leimu esitti parasta hakua ikinä ensimmäisessä erässä, mutta hyytyi jo hieman toisessa eikä lintuja osunut meidän hakuvuorolla kovasta työstä ja hiestä huolimatta. Riistatöillä mentiin finaaliin ja meiltä sen puuttuessa lähdimme ajelemaan kotiin päin.

Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta… Leimu vaikuttaisi olevan luonnonlahjakkuus haussa. Leimu on meidän ensimmäinen kanakoira ja kaikki on ollut seisojiin liittyen uutta meille. Ilman kasvattajiemme Eijan ja Pekan, Satakunnan kanakoirayhdistyksen aktiivien ja muiden älliäisten tukea ja tsemppaamista meillä olisi todennäköisesti muuta kuin tulos käsissä Kiitos teille hauskoista hetkistä ja erinomaisesta harrastuksesta, meidänhän ei pitänyt alkaa kilpailemaan, vaan Leimusta piti tulla reppukoira Lauantain loppukritiikissä tuli vielä aivan mahtava kommentti tuomariltamme: “Tällaisen koiran minäkin voisin ottaa.”

L-pentue on muutenkin uskomattomassa iskussa, kuudella koiralla kymmenestä on tällä hetkellä NUO-tulos. Penni oli katselmuksessa nartuista kolmanneksi kaunein ja Junkkarissa seitsemästä älliäisestä 4 sai tuloksen. Oli hienoa jakaa Leimun saavutus lauantaina kasvattajien ja älliäisten kanssa. Toivottavasti näemme pian uudelleen.

(Leimun haku jatkuu ekan riistatyön jälkeen)

Tuomari ohjeistaa kylmän linnun noutoa

Upea luovutus

Suvi esittämässä Leimua

Vas. Leimun isän Odinin omistajien Dagin ja Ann-Britin lahja parhaiten menestyneelle Junkkarissa. Oik. Eijan ja Pekan jokaiselle Junkkariin osallistuneelle antama “Sulo”-kuohari

Viimeiset kaksi päivää on mennyt treenatessa Junkkaria varten pohjanmaan lakeuksilla. Kiitokset Eijalle ja Pekalle mahtavien treeniolosuhteiden järjestämisestä. Mukanamme kulki vielä Kalmarin Jouko, jolla riitti jokaiselle hyvä sana koiran suorituksesta ja vinkkejä, millä pääsee eteenpäin. Kaikille kahdeksalle Älliäiselle saatiin riistakosketuksia molempina päivinä ja taustajoukoissa riitti tunnelmaa ja kannustusta. Oli mukava tavata Leimun sisaruksia ja heidän perheitään pitkästä aikaa ja vaihtaa kuulumisia.

Leimun kanssa ei oikein olla tiedetty missä mennään haun suhteen, mutta pakko on Joukon viimeisen päivän kommenttiin uskoa: “Keskivertoa selkeästi parempaa hakua, mitä näkee nuorten luokassa, käyttää erinomaisesti tuulta haussa.” Muutenkin Leimu tuntui kulkevan kuin unelma omissa silmissä, kunhan pääsi tottumaan lakeuksiin. Vartalolla ja kädellä näytetyt suunnan vaihdokset tuntuivat luonnistuvan ja erä erältä haku laajeni. Viimeisenä päivänä Leimu ajautui myötätuulessa kaksi kertaa liian lähelle fasaaninatuja. Natut eivät kestäneet viereen seisomaan töksähtänyttä Leimua, vaan pyrähtivät lentoon ja Leimu ei mennyt metriäkään perään, lähti vielä eri suuntaan jatkamaan hakua!

Kiitokset myös Markulle noutofasaaneista, nyt on hyvä tehdä kylmän linnun noutoon viimeiset hionnat ennen Junkkaria.

Junkkarissa nähdään!

Kalmarin Jouko antamassa kullanarvoisia vinkkejä

Lakeus kutsuu

Leimu haussa

Juha ja Leimu tauolla

Sorsassa on tullut käytyä, sieltä Leimulla ei ole noutoja paitsi mökin pihassa. Enemmän ollut turistina hermoja pitämässä. Sorsia ja tilanteita on ollut vähänlaisesti, mutta muutama on tullut pakkaseen asti. Kannattaa treenata ampumista, yhtään sorsaa ei ole tullut haavakkona alas

Leimun kanssa ollaan treenattu pysähtymistä ja sorsan noutoa. Itsellä on ollut Leimun kanssa noutolukko, minkä Suvin ohjeiden ansiosta sain auki! Damien kanssa on turha enää treenata, ne ovat Leimun mielestä hauskaa ajankulua ja melkein lelujen tasolle menneet. Leimulla on tehty kaksi sorsannoutoa, tarttuminen on ollut vaikeaa ja muutaman kerran on käyty hakemassa vahvistusta tyhjin suin vierestä. Sen jälkeen, kun sorsa on otettu suuhun sitä ei ole sylkäisty kertaakaan jalkoihin, on saatettu puolimatkassa korjata otetta, mutta ei sylkäistä jalkoihin onneksi. Se korjaantuu iän ja kokemuksen myötä uskomme.
Leimun seisominen on vielä arvoitus ja toivottavasti ehdimme tässä testaamaan sitäkin ennen junkkaria. Isännällä ja emännällä alkoi koulunkäynti vielä työnohessa, joten ylimääräistä vapaa-aikaa ei hirveästi enää ole, mutta ehditään kaikesta huolimatta metsälle.

Ja kevennys: Isä aikanaan virnuili, kun palkkasin Leimua makkaralla; “Osaapahan koira ainakin hakea eväsrepusta makkarat, jos ei muuta!” Isä jätti mökin pihalle metsäreppunsa hieman avonaisena ja Leimu kävi poimimassa, ei makkarat, vaan eväsleivät ja huomasi vielä sylkäistä folionkin pois mikä oli leipien välissä! Oli salamannopeaa toimintaa

Nyt on vihdoin ja viimein tämä metsästyskausi avattu. Luvassa oli kyyhkyjahtia!

Suvi toimi Leimun ohjaajana minun keskittyessä ampumiseen. Pidettiin kyllä mielessä, että on nuori koira asialla ja kokemattomat omistajat Leimu oli hihnassa koko ajan passissa. Ettei vaan tule mieleen lähteä putoavan kyyhkyn luo omatoimisesti. Itse saatiin lisää tietoa missä vaiheessa mennään ja Leimu ihmetytti ja yllätti toiminnallaan jälleen kerran

Kyyhkyjä lensi tasaiseen tahtiin, ensimmäinen pudotus näytti tulevan haavakkona alas, joten lähdin itse tarkastamaan tilannetta. Kyyhkystä oli henki paennut ja Leimu pääsi noutamaan tai enemmänkin etsimään, koska ei nähnyt pudotusta. Lintu löytyi, mutta paikalle tuli myös Vilma, joten päätin ottaa linnun omaan talteen, ettei tule erimielisyyksiä. Leimu uudestaan hihnaan, seuraavat pudotukset Leimu katseli ja odotti aina, kun itse hain. Meidän mielestä erityisen tärkeää, että suurin osa noudettiin itse linnuista. Selkeän pudotuksen jälkeen ja kun olimme tarpeeksi odotellut laukauksesta, Leimu pääsi noutamaan. Lintu napattiin suuhun, mutta lähti väärään suuntaan Suvin pillittäessä? Paikka oli kyllä erikoinen ja ääni tuntui kiertävän, joten ehkei pystynyt paikantamaan pilliä? Lintu myös hylättiin, kun Suvi pillitti, joten kävelin sen talteen ja olin ihmeissäni Suvi tai minä käytettiin melkein jokainen pudotus Leimun suussa ja otti innokkaasti kyyhkyn suuhun, mutta maasta ei meinannut tarttua. Tässä vaiheessa todettiin, että loput linnuista haetaan itse, Leimu saa toimia tarkkailijana. Kylmän linnun noutamista ollaan jätetty liian vähälle selvästi.

Aina ei voi onnistua ja mäenpäällä olleista lepopuista pääsi kyyhky osuman jälkeen liitämään näkymättömiin omilta silmiltä. Etsinnästä huolimatta en sitä löytänyt ja aamulennon päätteeksi päästimme Leimun etsimään Suvin ohjaamana. Puolitoista luovia juostiin, sen jälkeen pysähdyttiin, nuuhkittiin ilmaa ympärillä ja ampaistiin suoraan hukassa olleen kyyhkyn luo, otettiin lintu suuhun, lähdettiin Suvin luo, laskettiin kerran maahan ja korjattiin otetta ja juostiin vieläkin Suvin luo, jonka jälkeen luovutus seisaaltaan rauhallisesti suoraan käteen. Tämä oli täysi yllätys!

Illalla Leimu oli Suvin kanssa mökillä, ettei pieni pää rasitu liikaa, minun lähtiessä jahtiin Illalla tehtiin vielä räkätille riistatyö Suvin ohjauksessa. Seisoi kauan mansikkamaan vieressä olevaan puskaan, ennen kuin tilanne huomattiin. Suvi käveli viereen ja antoi nostoluvan, räväkkä ryntäys puskaan, räkätti ilmaan ja käskystä pysähtyminen

Tällainen mielikuva meille jäi Leimusta viikonlopun jahdin jälkeen. Pääosin käyttäytyi rauhallisesti passissa, pientä kyllästymistä välillä, mutta hallinnassa. Leimu ei ollut aluksi varma, kumpi ohjaa sitä. Kyyhky oli selvästi epämiellyttävä ottaa suuhun höyhenien takia ja vähäisten kylmän linnun noutojen vuoksi, joten näitä lisää ja damit unholaan. Nenä on aivan uskomaton ja osaa kaikki noutoon liittyvät asiat, joten kokemuksia lisää jolloin varmuus kasvaa. Suvi sai vakituisen metsästyskoiran ohjaajan viran, koska itsellä on liikaa adrenaliinia ainakin kauden alussa ja se vaikuttaa Leimuun aika paljon Syksyn passimetsästyksen osalta on luvassa istumista ja odottamista pääasiassa ja noutaminen pidetään erillään paukkunoudosta, itse haen suurimman osan pudotuksista, jos niitä tulee edelleen.

Leimu ja työkalu (kuva ei ole lavastettu, vaan asettui vartioimaan työkaluani ja saalispussia ihan itse )

Mökillä jatkettiin saaliin vartiointia, passimetsästys oli yllättävän väsyttävää Leimulle

Vesityö tehtiin damilla Leimun kanssa. Tuomari vaihtoi avoimen luokan aloittamaan ja nuoret toiseksi, yhtään voittajaluokan koiraa ei ollut. Odotteluun ollaan onneksi totuttu, joten ei se hirveästi häirinnyt. Itseä jännitti enemmän kuin Leimua, koska oli ensimmäinen kerta missään kokeissa. Leimu odotti maltilla heiton ja lähti noutoon vasta luvan saatuaan. Mihinkään ei liikahdettu ennen lupaa. Veteenmeno oli hyvä, mutta äkkisyvä sai aikaiseksi korvat täyteen vettä ja sitä sitten ravisteltiin jo menomatkalla. Sitten kauhottiin reilusti ohi damin, vaikka se merkattiin selvästi (avoinluokka oli noutanut samaa reittiä sorsia ja lumpeen lehtiin oli tainnut jäädä hajuja). Sain pillillä Leimun ympäri ja takaisin tullessa se damin kohdalla huomasi ottaa sen mukaan, itse luulin hetken, että tullaan takaisin ilman mitään! Ote damista oli tosi huono ja vedessä ravisteltiin korvia, joten se koko ajan huononi. Rannassa, kun Leimu ravisti, niin dami lenti suusta ja istui heti ravistuksen jälkeen eteeni, olihan se hölmön näköistä, kun Leimu ei ollut huomannut damin putoamista . Tuomari keskeytti siihen kohtaan ja olin varman, että pisteet ovat 3/5. Kuitenkin saatiin 4/5 ja merkinnät koelappuun “Hyvä veteenmeno, pudottaa luovuttaessa”.

Tuomari lohdutti, että se ei välttämättä enää siitä parane vesityö. Itse taas ollaan tehty jo täyden pisteen vesitöitä treeneissä, mutta tämä oli Leimun ja minun yhteistyötä huonoimmillaan. Jatkamme harjoittelua, mutta emme lähde korottamaan pisteitä, koska tällä hetkellä se on mahdottomuus Leimun kanssa. Meiltä tullaan aina vähentämään yksi piste ravistamisesta, jos korviin menee vettä ja Leimu ui, niin matalalla, että sitä menee joka kerta korviin. Istuen luovutus on vedestäkin kunnossa, tällä kertaa vain dami lähti suusta ravistamisen takia. Pääasia, että vesityöt on hoidettu, isäntä voi rentoutua ja alkaa treenaamaan metsästyskautta varten rennosti ja vapautuneesti.

Yhteistyö on taas Leimun kanssa alkanut sujumaan. Ollaan tehty kaikkea mahdollista ja alettu keräämään kuntoa metsästyskautta varten, mikä näkyy taas vatsalinjan nousussa, kun ei ruoka meinaa aina maittaa. Pysähtyminen on hyvällä mallilla. Noutamista on tarkoituksella vähennetty suurinpiirtein kertaan viikossa yksi nouto. Seuraavaksi onkin noutamisen osalta luvassa koepuolella junkkarissa kylmän linnun nouto.