Onnin kootut

Tänään oli PinAgin järkkäämät epikset Ojangossa. Tultiin Onnukan kanssa medi-möllien toisiksi Atte ja Jokke voittivat! Hyvä BAT!! Ihan tyytyväinen olin rataan, harmillisesti ensimmäinen rima tipahti. Onni ei missään nimessä mennyt täysillä, ehkäpä lämmin sää verotti. Kuitenkin meillä oli paras aika, joten ihan hyvältä näyttää kun tiedän että sitä vauhtia löytyy vielä lisä. A:n kanssa saa nyt olla tarkkana. Mun on varmaan pakko palata siihen lätkään, koska riski loikkaamiseen on suuri. Aika lailla Onni pomppi a:n alas tänäänkin.. Viralliset lähestyy, huh että jännittää. Huomenna vapun viettoon maalle. Vähän harmittaa kun menee parit epikset (1.5. ja 2.5.) sivu suun, mutta ei voi mitään. Sunnuntaina onkin sitten BAT:n omat kisat jonne menen luonnollisesti töihin. Olen lupautunut tekemään mokkapaloja myyntiin buffaan. Tarviipa vääntää ne sitten mökillä. Tuli vedettyä viikonloppua ihan hyvää mökkitreeniä Onnin kanssa neljällä hypyllä ja kepeillä. Sen verran sitä on itsekin kehittynyt viime syksystä, että osaa neljästä hypystä kehittää vaikka mitä kiemuroita Valsseja ja takaaleikkauksia, sylkkäreitä jne. Ja luonnollisesti treeni piti sitten videoida, nyt kun se videokamera on.

Aijoo, viime lauantaina 26.4. Onni oli luonnetestissä. Mielenkiintoinen kokemus kyllä. Tulokset olivat mun mielestä ihan jees. Kaikki osa-alueet plus-merkkisiä ja tuomarin loppukommentitkin positiivisia. Luonnetestin tulokset löytyvät Onnin sivuilta sekä tietysti BT-kerhon tulospalvelusta.

Ta-daa! Menin sitten tänään toteuttamaan pitkäaikaisen haaveeni ja ostin videokameran! Hankalaa se kyllä oli tällaiselle tumpelolle seikkailla tekniikan ihmemaassa, mutta onneksi asiantunteva myyjä jaksoi vääntää mulle rautalangasta. Ihme ja kumma, vaikka tosi tumppu teknisten laitteiden kanssa olenkin, sain kuin sainkin oikein jo kuvattuakin tänään - zoomailin pihalla kukkasia. Dvd-levyn tosin alustin väärällä tavalla (kahdesta vaihtoehdosta valitsin sen väärän vaikka ohjeet edessä) mutta on noita levyjä lisää. Ja sanomattakin selvää mihin tarkoitukseen tuo kamera ensisijaisesti tuli - agiratojen kuvaamiseen tietty

Kisoja odotellessa….

Hmm.. Näyttää alkuinnostus tän blogin suhteen hiipuvan uhkaavasti. No, jos saisi edes kerta viikkoon kuulumisia päivitettyä niin hyvä. Lenssussa kärsin vielä viime viikonkin. Tosin töissä toki joka päivä, kollegan ollessa lomalla. Ei ollut paljoa vaihtoehtoja. Tiistaina oli kivat treenit. Sanoisinko että oikein hikitreenit. Kouluttajana oli Sari joka oli suunnitellut oikein vauhdikkaat ja mutkikkaatkin radat. Aikast vaikeita valsseja oli useampikin, mutta ihan hyvin sain onnistumaan muutaman kohelluksen jälkeen. Radassa oli kontakteista puomi ja keinu, joiden kontaktit menivät mielestäni ihan hyvin. Tosin pari kertaa jouduttiin ottamaan puomia uusiksi, kun Onnilla menohalut vetivät niin kovin eteenpäin ettei malttanut pysähtyä. Päätin loppujen lopuksi laittaa puomin loppuun namialustan rauhoittamaan tilannetta. Hyvällä vauhdilla Onni meni taas kuten aina viime aikoina. Tehtiin lopuksi myös yhdistelmää hyppy + suora putki (joo kuulostaa simppeliltä) mutta suoran putken päässä oli hyppy, jota koira ei saanutkaan mennä, vaan sen tuli kääntyä putken jälkeen sivulle päin. Ei ollut helppoa ei. Borderi kun ampuu suoraan putkeen, jatkaa se ihan varmasti vielä eteenpäinkin vaikka pommi räjähtäisi! Sen sijaan, että karjuisi “tässä, tässä Ooooonnnnniii”, onkin olemassa toinen keino. Lähdimme yhtä aikaa hypyltä, lähetin Onnin putkeen, ja kun Onni on mennyt sisään, minä pysähdyikin paikoilleni putken alkupäähän. Ja Onni kun tuli putkesta ulos, tuli se kauniisti lähes putken suuta nuollen sivulle päin, jolloin kutsuin sen innokkaasti luokse ja palkkasin. Wau! Pointtina ei kuitenkaan ole pysähtyä radalle, vaan tämä oli ikäänkuin alku sille että koira tietää ettei matka jatkukaan eteenpäin. Ja tähän harjoitukseen aletaan pikkuhiljaa yhdistä joku ääni, joka tarkoittaa sitä, että putken jälkeen (tai minkä tahansa muun esteen) ei jatketakaan suoraan, vaan pitää kääntyä. Sari itse kertoi käyttävänsä suhinaa “shhh”. Annetaan siis putki-käsky, jonka perään suhahdus. Sen jälkeen koiralla on tieto sitä että käännytään. Huoh.. sakohan tästäkään sepustuksesta mitään selvää.. Mutta kuulosti vallan järkevältä. Pitää alkaa harjoittelemaan.

Nyt ei olla käyty ollenkaan viikon aikana vapaatreenaamassa. Mitä nyt keppejä pihalla tehty. Eilen sunnuntaina olin kyllä aikeissa mennä, mutta kun oli niin hieno ilma, ei viitsinyt sisälle halliin lähteä. Ulkoilu ja pihalla istuskelu houkutteli enemmän. Huomenna oisikin sitten taas treenit, kiva.

Niin, viime viikolla ilmoitin sitten Onnin ekoihin virallisiin kisoihin!! 10.5. olisi sitten meillä hyppyrata Ojangossa HSKH:n kisoissa. Ajattelin käydä ensi viikonloppuna mittauttamassa Onnin virallisesti JAU:n kisoissa, jottei tarvii sen homman kanssa häslätä kisapäivänä, kun muutenkin oon varmaan ihan paniikissa. Ja kisakirjankin voisi hommata samalla. Nyt pitää vaan koputtaa puuta että ei tule vastoinkäymisiä kuten Jokella.. Joken ja Aten piti myös startata 10.5., mutta Jokelta halkesi kannuskynsi ja loppuosa kynnestä oli pakko poistaa eläinlääkärissä - ja nukutuksessa tietty. Doping varoaika 30 vrk. Höh. No tulee noita kisoja, mutta olisi ollut hauskaa aloittaa samoissa kisoissa.

Huhhuh, kauheat kolme päivää takana. Tiistaina iski sitten oikein kunnon kevätflunssa ja olo on ollut siitä asti aika järkyttävä. Nenä tukossa, ääni maassa ja päässä liikkuu ei mitään. Päätin kuitenkin raahautua Onnin kanssa toissailtana treeneihin, eihän niitä nyt voi väliin jättää. Tekeminen oli vähän niin ja näin ja Onnikin tuntui turhautuvan hitaaseen ja huohottavaan ohjaajaansa. Saatiin kuitenkin ihan hyviä pätkiä tehtyä. Tyytyväinen olin taas Onnin keinuun. Emme ole tehneet sitä paljoa radalla ja nyt oli tosi hyvä että keinu oli keskellä rataa. Hienosti teki kontaktin (lätkän kanssa) eikä lähtenyt liikkeelle ilman lupaa. A-este mentiin pysähtymättä ja Onni juoksi alas saakka eikä loikannut. Toimii siis toistaiseksi tuo tekniikka. Treenien jälkeen olin sitten aivan poikki. Finrexiniä kuuman mehun kera nassuun ja maate. SEuraavana päivänä kun olisi Kirkkonummen epikset…

Jos olisin järkevä ja fiksu ihminen niin olisin jättänyt eiliset epikset väliin. Niin kurja oli olotila koko duunipäivän ajan. Valehtelematta varmaan niistin 200 kertaa päivän aikana! Noh, päätin kuitenkin tsempata ja kiiruhdin kotiin, käytin äkkiä Onnin ulkona ja ajettiin Kirkkonummelle. Ehdittiin hyvissä ajoin ruuhkasta huolimatta. Medi-mölleihin ilmoittauduttiin ja päästiin neljäntenä radalle. Ehkä surkeasta olostani johtuen en jännittänyt ollenkaan ja saimme aikaiseksi tosi hyvän radan. Radassa oli: hyppy, putki, a-este, muuri, hyppy, putki, pituus, hyppy, hyppy, hyppy, putki, puomi, hyppy, hyppy, hyppy, hyppy ja hyppy (jos oikein muistan). Onni meni tosi lujaa ja sain ihan tosissani painella että pysyin mukana. Kontaktit meni hyvin. Lähdössäkin sain Onnin suht hyvin pysymään paikoillaan, tosin odota-käskyä tuli toisteltua.. Noh, maalissa meinasi sitten meikäläinen kirjaimellisesti luhistua. Ei tuo urheilu voi kovin terveellistä kipeänä olla.. Ei tullut kauheasti meidän jälkeisten koirakkojen menoa seurattua ja yllätys oli iloinen kun kuulin että voitettiin! Ja ilon kruunasi se että Atte ja Jokke tulivat toiseksi! Tuplavoitto, hyvä BAT! Täältä me möllit noustaan Isot kiitokset seurasta Atelle sekä Sannalle, joka kuvasi meidän radat. Innolla odotan että pääsen näkemään. Flunssakin tuntui hieman eilen illalla helpottavan, niin mukavaa oli. Nyt on tasan kuukausi aikaa siihen kun mennään virallisiin. Jännää on mutta innolla odotan.

Ai joo, Kirkkonummella oli paikalla myös Onnin kasvattaja, joka “kauhistui” Onnin nyppimättömistä harmaista partakarvoista! Myönnettävä on, että olen niitä ohennussaksilla saksinut, Onni kun niin inhoaa niiden nyppimistä. Ehkä se parta oli joo hieman rehottavaa laatua.. Huom. OLI! Niin pääsi Onni (kiitokseksi hienosta ratasuorituksestaan) partakarvoistaan ja näyttää nyt naamastaan ihan pennulta. Kiitokset vaan Hannalle parturoinnista. Itse kun en ole hennonnut aikoihin partaan kajota. Onni suhtautui toimenpiteeseen hieman vastahakoisesti..

Näin se taitaa mennä että alkuinnostuksen hiivuttua juttuja ilmestyy tänne hieman harvemmin. Nyt on ollut muutama päivä ihanan lämmintä ja keväistä ja ne valtavat hangetkin sulivat silmissä. Pihalle nousee kaikkia kukkien alkuja. Ei mitään hajua mitä ovat, edellisen perheen istuttamia. Eka kevät kun tässä kämpässä.

Viime perjantaina oli taas agitreenit pääsiäistauon jälkeen. Tehtiin lyhyttä rataa, osin samaa joka oli ollut edellisissä epiksissä. Onni meni iloista kyytiä. Oma ohjaukseni vaan tökki taas välillä oikein urakalla Onneksi muut huomasivat virheeni ja korjaamalla onnistuikin ihan hyvin. Päätin ottaa riskin ja tästä eteenpäin en vaadi Onnia pysähtymään a-esteen kontaktille. Onnin a-esteen alastulo on ollut aina vähän tökkivä ja hidas ja haluaisin siihen vauhtia. Treenattiin itekseen niin, että jätin maahan a:n alastulon viereen pallon. Annoin Onnin nähdä pallon ja vitsit että mentiin iloista vauhtia koko este ja maahan asti. Onni ei edes yrittänyt loikata kontaktilta, vaan juoksi alas saakka pallon kimppuun. Tätä ajattelin nyt tehdä ja toistella. Välillä niin, että pallo ei odota siellä alhaalla vaan vierii mun kädestä. Sitten myöhemmin kun Onni menee alastulon varmasti aina yhtä vikkelään, saatan yrittää taas kontaktipinnan ottoa lätkän kanssa. Katotaan nyt.. Nämä treenit olivatkin sitten vikat tässä ryhmässä. Kohta vuosi ollaan tehty hommia tässä kivassa porukassa. Niin, eli sain kuulla viikko sitten tiistaina että Onnin kanssa siirrytään toiseen ryhmään. Ryhmässä muut jo kilpailevat ja me siis ei vielä kisanneina päästiin itseämme taidokkaampaan/kokeneempaan porukkaan. Loistava juttu mun mielestä. Nyt vaan tsemppi päälle että saadaan itsekin kisaura korkattua piakkoin. 10.5. olisi näillä näkymin meillä ensimmäinen startti. HSKH:n kisat tutulla kentällä Ojangossa. Hyppyradalla ajattelin aloittaa näin alkajaiseksi. Katotaan sitten miten menee ja uskaltaako sitä pian uudestaan ja agilityradallekin.

Niin se lomakin sitten loppui. Toissapäivänä maanantaina mulla oli vielä lomapäivä ja päätin käydä tekemässä lyhyet treenit Onnin kanssa. Tehtiin a-estettä pallotekniikalla muutaman kerran. Hyvä vauhti Onnilla. Tehtiin myös keppejä eri kulmista sekä pieni radan pätkä jossa mukana myös keinu. Keinua kun ei olla juurikaan radassa treenattu. Edelleen käytin kontaktilätkää, mutta ilman nameja. Pysähtyi hyvin.

Eilen tiistaina meillä olikin sitten uuden ryhmän ekat treenit. Kauhea jännittäjä kun olen, oli perhosia vatsassa! Tosi moni oli poissa ja mukana oli vain 5 koiraa. Ekaksi oli hurjan vaikealta näyttävä rata (ja oli myös vaikea koska oli niin vaikea muistaakin kun oli niin pitkä). Eli esteet olivat: hyppy, rengas, hyppy, hyppy, putki, hyppy, hyppy, kepit, hyppy, putki, puomi, hyppy, putki, hyppy, hyppy, putki, hyppy, hyppy, rengas, hyppy. 20 estettä siis! Jättäydyin ihan suosiolla viimeiseksi. Noh, Onni meni aivan loistovauhtia, niin kovaa etten ehtinyt sen mukaan! Piti ottaa itse enemmän alussa etumatkaa. En ihan just muista että olisi niin kovaa mennyt ennen.. Upea Onni! Tehtiin rata sitten pätkissä. Pätkissä lähinnä siksikin että minä unohtelin minne mennä seuraavaksi, tein vääriin paikkoihin valsseja jne. sähläystä. Onnin muistin kuitenkin aina palkata töpeksittyäni, joten into sillä ei missään vaiheessa hiipunut. Erityisen tyytyväinen olen siitä, että Onni ampui putkeen kaukaa. Kouluttajakin totesi että hakee tosi hyvin. Sama juttu kepeille menon kanssa. Kovasta vauhdista huolimatta löysi oikean aloitusvälin. Samoin puomin kontakti toimi hyvin vaikka puomi oli keskellä rataa. Toki mulla oli kontaktilätkä käytössä, mutta usein se on rataa tehdessä juossut läpi, lätkän yli. Pystyin vaihtamaan ohjauspuoltakin Onnin ollessa kontaktilla. Toinen rata ei ollut yhtä vaikea mutta haastetta riitti kuitenkin. Hyppy, kepit, hyppy, putki, putki, hyppy, puomi, putki, hyppy, rengas, hyppy. Onnin putket ovat tosiaan nopeutuneet. Jos putki on loiva, tulee itselle tosi kiire ehtiä ohjaamaan seuraavalle esteelle. Miten sitä oikein oppisi muistamaan nuo ohjauskuviot? Ilman koiraa vielä jotenkin muistin, mutta koiran kanssa pyörin sitten ihan miten sattuu.. Heh, oikein köntys!

Tänään oli taas ihana ilma ja tehtiinkin pitkä metsälenkki duunin jälkeen. Kuraistahan tuolla metsässä toki vielä on, mutta ei se menoa haittaa, varsinkaan Onnin menoa. Viikonloppuna Onni meneekin sitten porukoiden kanssa mökille, kun minä lähden viettämään ystäväni kolmekymppisiä. Aivan karseeta että ollaan jo niin vanhoja.. Onneksi itsellä vielä aikaa tuohon kauheaan päivään syksyyn saakka..

Tultiin just mettä/golfkenttälenkiltä. Rämmittiin umpihangessa - oikein hyvää kunnonkohotusta sekä koiralle että itselle. Lunta riitti Onnilla ainakin napaan asti ja se saikin oikein puskea päästäkseen eteenpäin. Sää oli tosi hieno. Aurinko paistoi ja välillä satoi vähän luntakin. Joku oli ajanut kiemurrellen traktorilla pitkin golfkenttää. Onni tyypilliseen tapaansa sai hirveät juoksuhepulit kentälle päästyämme ja oli hupaisan näköinen juostessan uria pitkin mutkitellen. Jokainen, joka tietää borderin hepulit, voi hyvin kuvitella miltä näytti. Se hepulijuoksu kun on ihan erilaista. Silloin painellaan kyyryssä, häntä koipien välissä, korvat takana, silmät pyöreänä ja suu auki!!

Nyt on Onni jo ihan oma itsensä. Oikeastaan tuossa ennen kuutta alkoi jo osoittaa reippauden merkkejä ja nälkäkin varmasti kurni. Tosiaan, ensimmäiset kolme tuntia Onni itkeskeli enemmän tai vähemmän koko ajan. Käytiin iltapäivällä pari-kolme kertaa tuossa viereisellä kävelytiellä pissalla. Enpä muista koska olisi Onni viimeksi “tyhjentänyt” kerralla. Pissata lorotti pitkään ja hartaasti ja sitten äkkiä takaisin sisälle. Olo oli varmaan niin kurja ettei paljoa huvittanut merkkailla. Myöhemmin iltapäivällä testasin joko alkaa paha olo helpottaa ja tarjosin vhän kinkkua. Meinasi napata mun kädenkin mukanaan Terveen merkki siis. No ihmekkös, kun oli ruokaa saanut viimeksi edellisenä iltana. Ennen seiskaa mentiin sitten pitempi kävely ja sen jälkeen sai Onni sapuskaa. Kaverilla oli ihan sudennälkä. Ja ruoan jälkeen alkoi riehumiset niinkuin aina. Pöllytti oman petinsäkin ihan ympäri! Ihanaa että se on taas oma itsensä. Oli niin kauhea katsoa kun toisella oli tosi paha olla.

Tulimme hetki sitten sieltä eläinlääkäriltä ja Onnilla on nyt aivan kauhea kankkunen. Parka raukka itkee ja inisee. Sai nukutuksen jälkeen heräämispiikin joka kuulemma vielä pahentaa jysäriä.

Epävirallinen lausunto Onnin jaloista: Polvet 0/0 samoin kyynärpäät. Lonkat b:n ja c:n väliltä. Kuulemma kaikki kunnossa ja terveet hyvät jalat Onnilla vaikka lonkkatulos ei paras mahdollinen ollutkaan. Mitään vikaa ei kuitenkaan ole Eli harrastamiseenkaan ei mitään esteitä.

Hyvä että tuli käytyä vaikka sääliksi käy Onni-parkaa kun sillä on paha olo. Toivottavasti rapula hellittää pian.

Kyllä tuntuu kuin Siperiassa asuisi. Aamulla kun ikkunasta katsoi oli pimeää ja lunta tuiskusi sakeana. Aamulenkkikin oli oikein tuskien taival auraamattomilla kävelyteillä. Sai oikein puskea hangessa eteenpäin. Ei tuntunut Onnikaan nauttivan ulkoilusta. Tänään ei sitten muuten lenkkeillä, lähinnä pikkupissoilla käydään tuossa korttelin ympäri. Jahka tuo karvakaveri kankkuseltaan kykenee.

Taitaa tuo nukutuksesta toipuminen aiheuttaa vilunväreitä. Laitoin Onnille pyyhkeen peitoksi ja heti loppui tärinät. Tässä lepäilee pikku toipilas.

Hui olkoon! Yöksi ja huomiseksi on odotettavissa ihan kauhea lumimyrsky! Talven pahin kuulemma. Että hyvä lomaa vaan mulle. Ei vaan toivottavasti päästään eläinlekuriin huomenna hyvin. Matka ei onneksi ole pitkä. Että mä osaan inhota näitä takatalvia! Kohta on hei huhtikuu ja kevään pitäisi olla jo!

Tultiin just hallilta ja tehtiin nopeat treenit. Ihanaa kun on lomaviikko!! Suunnitelmallisuutta ei treeneissä kauheasti ollut ja tulikin tehtyä “vähän kaikkea”. Vähän kaikkea oikeastaan siksi, että isäni lähti mukaan katsomaan kuinka meillä homma oikein luistaa. Pitihän sitä sitten näyttää mahdollisimman monta estettä

Otettiin lyhyt rata, jossa kepit, pari putkea ja 3 hyppyä. Sama rata molempiin suuntiin. Olin tosi tyytyväinen jälleen kerran Onnin keppeihin. Hakee hyvin sekä hypyltä että putkesta tullessa. Ja pujottelee loppuun saakka kovaa. Kepeistä on pikkuhiljaa tullut yksi Onnin lempiesteistä “jippii”!!

Puomia tehtiin erikseen kera namialustan. Pari kertaa jätin namit pois ja hyvin pysähtyi silti. Tosin aika paljon sitä tulee vielä itse varmisteltua ja jotenkin huomaamatta hidastan vauhtiani kontaktipinnan kohdalla. Otettiin myös keinua, 2 kertaa pelkästään ja 2 kertaa niin että matka jatkui pussiin. Keinulla käytin myöskin namialustaa. Luulen että sen voisi jättää pikkuhiljaa jo pois. Keinun kontakti on ollut Onnilla aina hyvä. Samoin menee muutenkin reippaalla vauhdilla loppuun asti. Toki hidastaa siinä kohtaa kun kiikkaa.

Iskä yritti ottaa kuvia mutta eihän sinne filmille mitään koiraa taltioitunut! On tuo sen verran nopea kaveri.

Huomenna onkin sitten jännä päivä. Onni menee jalkakuvaukseen. Tsekataan lonkat, kyynärpäät ja polvet. Haluan kuvauttaa sen ikäänkuin varmuuden vuoksi, koska agility on kuitenkin koiralle raskas laji ja haluan olla varma että Onnilla on kintut kunnossa. Varmaan niin onkin, mutta silti jänskättää. Meillä on aika huomenna klo 9.30. Sitten onkin mulla koira kanttuvei koko päivän. Voisin tehdä lupauksen että huomenna siivoan kun Onni on unten mailla.