Kari Laurila

Ajassa Nyt -verkkolehden IP-osoite muuttui. Vanha osoite ajassanyt.net jää kokonaan pois. Uusi osoite on http://ajassanyt.fi .

Uusia uutisia uudesta osoitteesta!

HFU ry:n nettiosoite muuttuu tammikuussa 2010. Vanha osoite (hfury.net) jää kokonaan pois. Uudeksi osoitteeksi tulee hfu.fi. Uusi IP-osoite ei vielä ole aktiivinen, joten siirron aikana käytetään tilapäisesti osoitetta http://hfu.comlu.com

Kiireellisissä tapauksissa hfu ry:lle voi lähettää viestiä Ajassa Nyt -verkkolehden sähköpostiin: ajassanyt[at]gmail.com

Sirpa Ahola-Laurila nosti jo huhtikuussa 2007 esille ongelmat palkkatukitöiden järjestämisessä pitkään työttömänä olleille.  Palkkatukea maksetaan sekä yrityksille että erilaisille yhdistyksille ja järjestöille.  Yritykset maksavat työntekijälle työehtosopimuksen mukaisen palkan ja saavat valtiolta korvauksena osan työntekijän palkasta.  Erilaiset järjestöt ja yhdistykset taas voivat käyttää palkkatuen joutumatta itse sitoutumaan työntekijän palkkaukseen teettämällä lyhyempää työpäivää.  Tästä seuraa toisinaan ongelmia.

Palkkatuettua työtä kutsutaan ns. välityömarkkinoiksi, joiden tarkoituksena on parantaa vaikeasti työllistettävien työmarkkinavalmiuksia.  Työministeriön hallitusneuvos Päivi Kermisen mukaan (Kaleva 2.7.2007) kaikki kolmannen sektorin tarjoamat työpaikat eivät työtehtäviensä luonteen johdosta ole sellaisia, että siirtyminen palkkatuetun työn jälkeen avoimille työmarkkinoille olisi mahdollista ja yli 90% heistä palaa takaisin kortistoon.  Hyvänä vasta ilmi tulleena tällaisena esimerkkinä voisi mainita erään oululaisen järjestön tarjoama työpaikka: järjestö haki ATK-osaajaa, jonka tulisi hallita HTML- ja PHP -ohjelmointi, kuvankäsittely ja hänellä tulisi olla hyvä kirjallinen esitystaito sekä hänen tulisi osallistua yhdistyksen tapahtumiin.  Lisäksi tulisi hallita normaalit toimisto-ohjelmat.  Työaika 5 tuntia päivä, palkka 970,-/kk.  Haastattelussa kävi ilmi, että lisäksi hakijan pitäisi harrastaa, matkustella ja seurata aktiivisesti mediaa.  Työ pitäisi vielä tehdä kotona omalla tietokoneella ja merkitä tehdyt työtunnit itse ylös.  Miten tällainen kotona tehtävä työ ilman valvontaa ja työn ohjausta edistää kenenkään työmarkkinavalmiuksia, saati vaikeasti työllistettävän?  Miten kukaan edellä mainittuja taitoja omaava olisi vaikeasti työllistettävä?  Kaiken lisäksi haastattelussa oli useampia hakijoita ja työhaastattelu oli kaksiosainen.  Mielestäni kyseessä on ammattitaitoisen työntekijän tietotaidon räikeä hyväksikäyttö, orjatyö.

Työttömän on pakko hyväksyä työvoimatoimiston antama työhön sijoitusosoitus ja hakea työpaikkaa vaikka se olisi minkälainen.  Muuten seurauksena saattaa olla työttömyysturvan menetys määräajaksi tai toistaiseksi.  “Toistaiseksi” tarkoittaa sitä, että oikeus työttömyysturvaan palautuu vasta, kun työtön on ollut 5 kuukautta töissä tai osallistunut johonkin työvoimapoliittiseen toimenpiteeseen saman ajan.  Tällä taas tarkoitetaan eri yritysten työllisyysmäärärahoin järjestämiä kursseja, joilla opetetaan lähinnä positiivista ajattelua ja sauvakävelyä.

Mainittu esimerkki oli vain eräs tietooni tulleista tapauksista ja se on saatettu myös työvoimaviranomaisten tietoon.  Kuinka paljon vastaavia tapauksia lieneekään, on vaikea sanoa.  Tähdennän kuitenkin, että mielestäni kaiken työnteon pitäisi olla joutenoloa kannattavampaa.
Hallitusneuvos Päivi Kerminen mainitsee kirjoituksensa lopussa, että myös kolmannen sektorin odotetaan kehittävän toimintatapojaan ja kiinnittävän työtehtäviä suunnitellessaan huomiota palkkatukijaksojen jälkeiseen työllistymiseen.  Mielestäni tätä suuntausta olisi helpointa ohjata määräämällä palkkatuettuun työhön myös työnantajalle, järjestöillekin, jonkinlaista maksuvastuuta.

Ihmisillä on taipumus suosia sitä ryhmää, jonka jäseneksi he mieltävät itsensä. Se voi ilmetä niin, että oman ryhmän hyviä puolia korostetaan näkemällä ulkoryhmät huonompina, ääritapauksissa jopa inhottavina, vaarallisina ja epäinhimillisinä, kerrottiin Tieteen Kuvalehden numerossa 5/2008. Esimerkkinä lehdessä mainittiin mm. Stanfordin yliopistossa vuonna 1971 sosiaalipsykologi Philip Zimbardon johdolla suoritetusta “vankilakokeesta”, jossa tutkittiin koehenkilöiden käyttäytymistä yliopiston kellariin rakennetussa vankilamaisessa tilassa. 24 opiskelijaa, joista monet tunnettiin pasifistisista mielipiteistään ja toiminnastaan kansalaisoikeuksien puolesta, jaettiin sattumanvaraisesti vankeihin ja vartijoihin. Heille ei annettu etukäteen muita toimintaohjeita, kuin että “vartijoiden” piti pitää “vankilassa” yllä järjestystä 14 vuorokauden ajan. Koe piti keskeyttää jo kuuden päivän kuluttua vartijoiden muututtua yhä epäinhimillisimmiksi ja sadistisimmiksi vankeja kohtaan. Koetta johtanut Zimbardo kertoo itsekin sokaistuneensa tilanteesta niin, että tajusi muuttuneensa vankilanjohtajaksi vasta, kun hänen kollegansa kyseenalaisti kokeen eettisyyden.

Lähes jokainen meistä tuntee yhteenkuuluvuutta johonkin ryhmään. Kuulumme milloin kaupunkilaisiin, maaseudun väestöön, valkoisiin, tummiin, suomalaisiin, miehiin, naisiin, keskiluokkaan, duunareihin, akateemisiin, rikkaisiin, köyhiin jne. Vain yksi ryhmä ei tunne yhteenkuuluvuutta oikein mihinkään: syrjäytyneet. Mutta siksihän heitä kutsutaankin syrjäytyneiksi.

Syrjäytyminen on sisäisen turvallisuuden keskeisin uhka, sanotaan sisäasiainministeriön johdolla valmistuneessa ehdotuksessa valtion sisäisestä turvallisuudesta. Sen mukaan myös ongelmien periytyminen eli ylisukupolvinen syrjäytyminen on varsin uusi ja huolestuttava ilmiö Suomessa. Viranomaisetkaan eivät tiedä syrjäytyneiden ja syrjäytymisvaarassa olevien lasten ja nuorten oikeaa määrää, kerrottiin Helsingin sanomissa 17.3. Lehti pyysi arviota sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Stakesilta, joka päätyi arvioon 65 000. Määrä lisääntyy noin tuhannella vuosittain. Syrjäytynyt nuori aiheuttaa valtiontalouden tarkastusviraston mukaan yhteiskunnalle 60-vuotispäiväänsä mennessä yli miljoonan euron kustannukset pelkkinä menetettyinä verotuloina.

Kokemukseni mukaan osa normaaleista työssäkäyvistä ja jopa sosiaalialan ammattilaiset tuntevat alussa kertomaani tapaan syvää halveksuntaa köyhyysrajan alapuolella eläviä ja syrjäytyneitä kohtaan. Tästä kertoo mm. se, ettei monessakaan kunnassa vieläkään päästä esimerkiksi toimeentulotuen käsittelyajoissa lain määräämiin käsittelyaikoihin. Mitäpä, jos karistaisimmekin suden turkin yltämme ja painostaisimme päättäjiä oikeasti kantamaan huolta myös yhteiskuntamme vähempiosaisista? Olemmehan suurin osa ainakin ihmisiä(?).

Oikeusministeri varoittaa kriisitilanteesta: rikollisuus ja kasvava väkivalta uhkaavat demokratiaa. Poliisin mukaan rikollistaustaiset yritykset ovat pureutuneet yhteiskunnan rakenteisiin. Kunnat ja kuntien virkamiehet rikkovat lakeja ilman, että ne joutuvat siitä vastuuseen. Jopa 40 prosenttia viranhaltijoista, joiden tehtävänä on puolustaa asukkaiden perustuslaillisia oikeuksia, on kokenut uhkailuja ja painostamista kuntien lakimiesten ja henkilöstöjohdon taholta. Mikä valtio on kyseessä ja miltä vuosisadalta? Puhun tietenkin tämän päivän Suomesta.

Oikeusministeri Tuija Brax kertoi 23.2. Aamulehdelle antamassaan haastattelussa, ettei länsimaista löydy vastaavaa esimerkkiä siitä, että kypsä hyvinvointivaltio alkaa rapistua ja usko kansanvaltaan rapista. Hänen mukaansa Suomea on verrattu Pohjoismaihin, mutta nyt olemme eri tiellä ja tässä on jotain poikkeuksellista. Suomessa ollaan sokeita sille, että esimerkiksi noin viidennes nuorista on vaarassa elää osattoman elämän.

Rikollistaustaiset yritykset ovat pureutuneet suomalaisen yhteiskunnan rakenteisiin. Firmoja on tällä hetkellä lukuisia. Ne toimivat laidasta laitaan elinkeinoelämässä, sanotaan puolestaan Savon Sanomien uutisessa viime viikolta.
- Järjestäytynyt rikollisuus johtaa yritysten toimintaa. Rikolliset toimivat vastuunalaisissa tehtävissä, kuten hallituksen puheenjohtajana, kertoo keskusrikospoliisin päällikkö Rauno Ranta Savon Sanomien haastattelussa 8.3. Artikkelissa kerrotaan rikollisen rahan pesusta.
Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton julkaiseman opinnäytetyön perusteella sosiaaliasiamiesten uhkailu ja painostus on kunnissa yleistä. Painostusta oli kokenut 40 prosenttia tutkimukseen osallistuneista sosiaaliasiamiehistä, jotka toimivat asiakkaan oikeuksien puolustajina. Heitä oli uhkailtu kuntien lakimiesten, sosiaalijohtajien ja henkilöstöjohtajien toimesta mm. työsuhteen loppumisella jos he tuovat tietyt sosiaalitoimen ongelmat julki tai ovat liian kriittisiä vuosiraporteissaan, selviää Minna Doganin pro gradu -työstä. - Yhtä lailla asiakkaiden asemaa heikentää myös se, jos asiamiehiä kielletään kertomasta asiakkaille heidän oikeuksistaan. Joskus asiamiehiä myös kielletään ottamasta yhteyttä luottamushenkilöihin tai tiedotusvälineisiin, Dogan kirjoittaa pro gradu -työssään.

Sosiaaliasiamiehet kantavat huolta kuntien lainvastaisista säästöistä. Heidän mielestään alibudjetointi olisi kriminalisoitava erityisellä “perusturvarikos” -nimikkeellä rikoslain virkarikossäännöksiin, kertoo Dialogi -lehti (2/2008) “Perusoikeudet” -artikkelinsa toisessa osassa. Kuudesta suurimmasta kaupungista (ns. “kuusikkokunnat”) ilmeisesti yksikään ei pysty noudattamaan vuoden vaihteessa voimaan tullutta lakia, jossa määrättiin maksimiajat toimeentulotuen käsittelylle. Ainakaan yksikään ei vastannut verkkolehtemme tiedusteluun siitä, pystytäänkö lakia jo noudattamaan. Oulun kaupungin verkkosivuilta selviää, että Oulu ei pysty.

Epäilen tämänkin olevan tahallista ja perustuvan siihen, että tuen hakemisesta ei säästösyistä saa tehdä liian helppoa.
Toimeentulotukeen oikeutettuja on Suomessa kaksi kertaa niin paljon kuin tuen saajia. Alikäyttö on selvästi väärinkäyttöä yleisempää, uutisoi Savon Sanomat 7.3. Lehden tiedot perustuvat Turun yliopiston sosiaalipolitiikan professori Susan Kuivalaisen tutkimukseen. Siitä ilmenee, että mikäli tukea hakisivat kaikki siihen oikeutetut, kuntien toimeentulotukimenot kaksinkertaistuisivat. Hänen mukaansa ihmiset eivät tunne oikeuksiaan ja tukisäädökset ovat vaikeaselkoisia. Lisäksi tuen hakeminen ja hakijaan kohdistuvat epäilyt vilpistä ja väärinkäytöksistä koetaan nöyryyttävinä. Vähiten toimeentulotukea käyttävät kaikkein nuorimmat ja kaikkein vanhimmat, vaikka heidän köyhyytensä on kaikkein yleisintä.

Nöyryyttämistä tapahtuu myös työvoimatoimistossa. Oulussa ilmestyvässä paikallislehdessä, Oulu -lehdessä, toimittaja Samuli Välimäki kertoi, kuinka työttömän muusikon päiväraha oli katkaistu selvityksen ajaksi. Työvoimavirkailija oli lukenut lehdestä, kuinka muusikko harjoittelee autotallissa kesän mahdollisesti tulossa olevia keikkoja varten. Keikoista hänellä ei kuitenkaan ollut vielä minkäänlaista tietoa.

Hyvinvointivaltio on valtio, joka takaa ihmisoikeuksien ja poliittisten oikeuksien lisäksi myös sosiaaliset oikeudet eli oikeuden välttämättömään elintasoon ja huolenpitoon Thomas Humphrey Marshallin luoman määritelmän mukaan. Suomessa sosiaaliset oikeudet on kirjattu perustuslain 19 pykälään.

Onko ihme, jos oikeusministeri Braxin mainitsema kypsä hyvinvointivaltio alkaa rapistua ja usko kansanvaltaan rapista? Sivistysvaltion pitäisi käsittääkseni huolehtia myös vanhuksista, sairaista ja muuten huonompiosaisista. Nyt lakeja eivät (uskalla noudattaa?) noudata edes virkamiehet.

Suomen Pankin johtokunnan neuvonantaja Harri Leinonen esitti lauantaina 12.1. Aamulehdessä, että luottokorttien ja käteisnostojen käyttö voisivat olla maksullisia ja vain peruspankkikortin käyttö ilmaista. Leinosen mukaan kuluttajat käyttävät liikaa käteistä rahaa ja se on vähittäiskaupalle kallista. Myös luotto- ja maksuaikakorteista maksetaan pankeille provisioita mutta nämä kulut on tavallisesti ynnätty tuotteiden hintaan. Käteisrahan määrää voitaisiin vähentää hinnoittelemalla automaattinostot. Leinonen esittää myös, että kauppa voisi veloittaa asiakkailta maksutavan mukaista palvelumaksua. Suomen Kaupan liiton edustaja piti lisämaksua varteenotettavana vaihtoehtona.

Ehdotuksessa on kokonaan unohdettu yksi ihmisryhmä: maksuhäiriöiset. Vuoden 2007 viimeisenä päivänä heitä oli Suomen Asiakastiedon luottokannassa 309 296 yksityishenkilöä ja 37 429 yritystä. Heille on peruspankkikortinkin hankkiminen mahdotonta, joten tämä ehdotus on taas yksi lisärangaistus joka kohtaa luottotietonsa joskus menettänyttä. Rangaistuksen kovuus on käytännössä kovimpia, mitä rikoslaki tuntee. Se kestää koko eliniän.

On virheellinen käsitys, että velka pääsisi joskus käytännössä vanhenemaan, vaikka ns. yleinen velan vanhenemisaika on 3 vuotta ja toissijainenkin 10 vuotta. Siinä on kuitenkin suuri mutta: velan vanheneminen edellyttää sekä velallisen että velkojan passiivisuutta. Kun velkoja muistuttaa velasta, alkaa kulua uusi, entisen mittainen määräaika. Samoin käy, jos velallinen vaikkapa yrittää lyhentää velkaansa tai tunnustaa sen muuten.

Velan maksaminenkaan ei poista maksuhäiriömerkintää luottotiedoista, vaan sitä pidetään vielä tämän jälkeen rekistereissä 2 - 5 vuotta.

Nykyjärjestelmä tekee maksuhaluisistakin maksukyvyttömiä. Jos henkilö on saanut elämänsä hallintaan ja yrittää hankkia vaikkapa TV-luvan, vaaditaan häntä maksamaan myös väliin jääneet vuodet ennen kuin voi alkaa maksamaan uutta lupaa. Samoin autoa ei voi rekisteröidä, jos jokin vakuutusmaksu on jäänyt maksamatta. Vuokra-asunnon tarjoaja voi yksityishenkilönäkin nykyään tarkastaa asunnonhakijan luottotiedot suoraan netistä. Sivakka vaatii vuokralle tulijan ottamaan kotivakuutuksen, jota ei maksuhäiriöinen voi saada. Tavallisen puhelinliittymän hankkiminen on mahdotonta. Minkäänlaista lainaa ei voi hakea -ei edes pikavippiä. Nyt siis vielä käteisen rahan käytöstä suunnitellaan perittävän lisämaksuja. Työhön menokaan ei ole monelle kannattavaa, koska palkasta jää käteen vain suojaosuus ulosottomiehen jälkeen. Velkajärjestelykin on käytännössä monelle liian monimutkainen.
Itse olen sitä mieltä, että ihmisen tulisi voida palata normaalikansalaiseksi kohtuukeinoin. Olen ehdottanut mm. velan perimistä vaikkapa verotuksen kautta mutta kuitenkin siten, että henkilö voisi saada takaisin normaalit kansalaisoikeutensa. Laman jälkeen yhteiskuntaamme jäi paljon tietoa, taitoa ja resursseja, joita nykykäytännön mukaan ei tulla saamaan koskaan takaisin meitä kaikkia hyödyntämään. Tosin ei saada velkojakaan.

Lisää aiheesta:

Velka ei edelleenkään käytännössä pääse vanhenemaan

Luottotietojen menettäminen turhan kova rangaistus

Velan lopullista vanhenemista koskeva säädös voimaan vuodenvaihteessa

Onko tämäkin vapaan kasvatuksen tulosta (klikkaa kuvaa)?

Aina kun lapsi tai nuori tekee jotain väärää, ilmaantuu yleisönosastokirjoituksiin kommentteja joissa arvostellaan tapahtuneen olevan jälleen “vapaan kasvatuksen” tulosta.

Itse olen syntynyt 1960 -luvulla, ja tuolloin termiä käyttivät isovanhempani. Toisin sanoen jo silloin olisi yksi sukupolvi kasvatettu “vapaalla kasvatuksella” koska sen tuloksia oli jo nähtävissä. Tämän logiikan mukaan 1980 -luvulla olisi toinen sukupolvi ja 2000 -luvulla jo kolmas “kasvatettu vapaasti”. Edelleen nämä yleisönosastokirjoittelijat kertovat kaiken pahan olevan nykyään käytetyn “vapaan kasvatuksen” tulosta.

Vapaalla kasvatuksella tarkoitettaneen tilannetta, jossa vanhemmat eivät aseta lapsilleen mitään rajoja. Perinteinen alistava kasvatus on taas lapsen mielivaltaista käskyttämistä. Nämä eivät ole toistensa vastakohtia, koska kumpikaan ei ole kasvattamista. Ylihuolehtiva vanhempi taas estää lapsen itsenäistymisen tekemällä kaiken valmiiksi.

Suurin osa vanhemmista osaa kasvattaa lapsensa ilman kasvatusoppaita, mutta joskus vanhempien on syytä katsoa peiliin ja tarkistaa omia käytäntöjään: kuinka paljon niissä on kyse kasvatuksesta, kuinka paljon henkisestä laiskuudesta, toteaa Stakesin psykologi ja erikoissuunnittelija Marie Rautava Dialogi -lehden numerossa 2/2006. Hänen mukaansa ammattikasvattajakin voi toimia tyhmästi. Joskus lapsesta huolehditaan turhaan ja ongelmia liioitellaan. Ammattilaisillakin on taipumus yleistää asioita. Lasta ei kohdatakaan ainutlaatuisena, vaan “avioero-, lastensuojelu- tai päihdeperheen lapsena”. Rautavan mukaan liiottelua on esimerkiksi suositella kaikille avioerolapsille osallistumista eroryhmään.

Usein myös hämmästellään, kun ongelmiin joutunut nuori on ns. “hyvästä perheestä”. Viimeaikaisessa Jokelan tapauksessa äiti on kunnan varavaltuutettu ja isä tunnustettu muusikko. Samoin “hyvästä perheestä” oli kyse niin kännykkäkaupoista johtuneen pariskunnan surmaamiseen johtaneessa tapahtumaketjussa kuin Myyrmäen räjäyttäjässäkin. Mihin raja vedetään, kun perheoloja arvioidaan? Itse tunnen paljon hyvinkin tasapainoisia ns. köyhien perheiden, yksinhuoltajaperheiden, avioeroperheiden jne. lapsia ja nuoria.

Kasvatus on myös kodin ja koulun välistä yhteistyötä. Stakesin tämän vuoden huhti - toukokuussa tekemän selvityksen mukaan vain harvoissa terveyskeskuksissa kouluterveydenhuolto on järjestetty kansallisten suositusten mukaisesti. Tutkimusprofessori Matti Rimpelän mukaan monissa terveyskeskuksissa kouluterveydenhuolto jää siinä määrin jälkeen kansallisista suosituksista, että perustuslain tarkoittamat lasten sosiaaliset perusoikeudet ovat vaarassa.

Myös lasten mielenterveyden hoidon sanotaan olevan retuperällä. Niin on käsittääkseni myös vanhempien mielenterveyden hoidon kanssa, säästösyihin vedoten.

Ihminen -lapsi, nuori ja aikuinen- on aina yksilö. On liian helppoa vedota johonkin yksittäiseen tekijään (kuten kasvatukseen) murhenäytelmän tapahtuessa. Se hyvä puoli asiassa on, että asioista keskustellaan ja epäkohtiin puututaan. Kunhan tämä tehdään syvällisemmin pohtien ja turhia yleistyksiä välttäen.

(Kuvassa Kari vie Oulun lääninhallitukseen HFU ry:n valitusta ja kansalaisadressia liian pitkien toimeentulotuen käsittelyaikojen lyhentämiseksi 1.10.2006)

Hallitus on eilen 11.10.2007 jättänyt eduskunnalle esityksen uudesta toimeentulotuen palvelutakuusta. Lakiehdotuksen mukaan vuoden 2008 alusta kunnan sosiaalitoimistosta toimeentulotukea hakevan olisi saatava tukea koskeva päätös seitsemän arkipäivän sisällä hakemuksen jättämisestä. Kiireellisessä tapauksessa päätös olisi tehtävä samana tai viimeistään seuraavana arkipäivänä. Tukipäätös olisi myös pantava toimeen viivytyksettä.

Kirjallisen tukipäätöksen lisäksi tukea hakevan tulisi päästä henkilökohtaisesti keskustelemaan kunnan sosiaalityöntekijän tai sosiaaliohjaajan kanssa. Tämän tulisi myös tapahtua viimeistään seitsemän arkipäivän päästä siitä, kun asiakas on sitä pyytänyt.

HFU ry lähestyi peruspalveluministeri Paula Risikkoa lakiehdotuksen valmisteluvaiheessa 23.7.2007 huomauttaen, ettei lakiesityksellä ole vaikutusta kuntien käytäntöön, mikäli siihen ei kirjata sanktioita.

Esimerkiksi Oulussa odotusajat ovat venyneet pahimmillaan jopa 6 - 8 viikon mittaisiksi.

Tämä on tapahtunut siitä huolimatta, että sekä eduskunnan oikeusasiamies on huomauttanut kaupunkia asiasta useampaan otteeseen että siitä, että lääninhallitus antoi kaupungille asiasta viime keväänä huomautuksen vastaisen varalle. Odotusajat venyivät vielä viime kesänä useampien viikkojen mittaisiksi.

Ministeri Risikko kiitti HFU ry:tä huomautuksesta lähettämässään sähköpostissa 24.7.2007.

Lakiesityksessä mainitaan erikseen, että: “Mikäli kunta ei noudata laissa säädettyjä määräaikoja, ja kunnan laiminlyönti on valtakunnan tasolla merkittävää eikä kunta ole ryhtynyt toimenpiteisiin asiantilan korjaamiseksi, voi lääninhallitus kuntien valtionosuuslain nojalla määrätä kunnalle uhkasakon”.

Odotan mielenkiinnolla, miten uusi laki ja siihen liitetty mahdollisuus uhkasakkoon vaikuttaa kunnissa.

Lue lisää verkkolehdestä >>>

Ajassa Nyt -verkkolehti julistaa kilpailun aiheesta “Valokuvia köyhyydestä”. Kuvia otetaan vastaan sähköpostiosoitteessa ajassanyt@gmail.com 4.9. - 30.11. Lukijat valitsevat voittajan, jolle luovutetaan 200 euron S-ryhmän lahjakortti.  Kilpailuun voivat osallistua kaikki valokuvauksesta kiinnostuneet.

Kilpailun ohjeet:

- kuvia voi lähettää sähköpostiosoitteeseen liitetiedostona yksi kuva kerrallaan. Yksi kilpailija voi lähettää vain yhden kuvan

- kuvan tiedostokoko ei saa olla kovin suuri, koska esiraadin valitsemat kuvat julkaistaan internetissä. Tiedostokokoa on rajoitettava niin, ettei se ylitä 2800 kt (mielellään paljon “kevyempi”).  Toimitus muokkaa kuvista ns. thumbnail-kuvat esittelyä varten. Hiirellä klikattaessa kuvat näkee kokonaisena

- kuvat toimitetaan jpeg (jpg) -tiedostoformaatissa

- kuvia voi vapaasti muokata ja käsitellä kuvankäsittelyohjelmilla

- kilpailuun lähetettyjen kuvien tekijänoikeudet täytyy olla kuvan lähettäjällä

- verkkolehti saa julkaisuoikeudet kaikkiin kilpailuun osallistuneisiin kuviin myös mahdollista myöhempää käyttöä varten

- sähköpostiin kirjataan seuraavat tiedot:

* kuvan nimi

* kuvan ottajan nimimerkki tai nimi, (kuvaajan nimi ja yhteystiedot tarvitaan toimituksen tietoon vaikka käytettäisiin nimimerkkiä)

* kuvan ottopaikka ja -aika

* valinnainen kertomus kuvaan liittyen

- toimituksen valitsema esiraati valitsee kilpailuun 50 parasta kuvaa

- ehdolla olevia kuvia julkistetaan Ajassa Nyt -verkkolehdessä syksyn aikana.  Kaikki julkaistut kuvat eivät kuitenkaan välttämättä osallistu lopulliseen äänestykseen

- lukijat valitsevat parhaan esiraadin valitsemista kuvista, jotka kaikki esitetään äänestystä varten yhdellä sivulla. Äänestysaika on 1.12. - 7.12. Voittaja julkaistaan 8.12. ja hänelle toimitetaan 200 euron S-ryhmän lahjakortti postitse

Lisätietoja sekä kuvakilpailun satoa http://ajassanyt.net

Kaikesta huolimatta työvoiman palvelukeskuksen tulokseen ollaan tyytyväisiä?

Päätoimittaja Martti Turunen haastatteli Forum24-kaupunkilehdessä sosiaali- ja terveystoimen palvelupäällikkö Raimo Ojanlatvaa Oulun liki 13% lähentelevästä työttömyystilanteesta. Vaikka asiasta on useaan otteeseen kirjoitettu eri lehdissä, minua kummastuttavat muutamat Ojanlatvan kommentit:

Oulun kaupunki ja työvoimahallinto perustivat reilut kolme vuotta sitten työvoiman palvelukeskuksen tehostaakseen vaikeasti työllistettävien pitkäaikaistyöttömien ja nuorten työttömien työllistymistä. Sinne saa lähetteen joko sosiaalitoimelta tai työvoimahallinnolta. Palvelukeskus on käynyt pitkäaikaistyöttömyyden kimppuun kuntoutuksella, palkkatuella ja harjoittelupaikoilla. Palvelupäällikkö Ojanlatvan mukaan keskuksen toiminnan tuloksiin ollaan tyytyväisiä, vaikka työllisyystilanne ei ole tämän parempi.

Työministeriö julkisti tammikuun puolivälissä selvityksen, jonka mukaan yrittäjäraha ja oppisopimuskoulutus näyttävät olevan varmin väylä, joilla työvoimapolittisiin toimenpiteisiin osallistunut löytää töitä. Selvityksen mukaan heistä saa töitä kolmen kuukauden kuluessa 70%. Kaikista työvoimapoliittisiin toimiin osallistuneista töitä löysi tässä ajassa vain joka neljäs. Muita useammin töitä saivat myös ne, jotka olivat työllistettyinä yksityisaloille tai osa-aikasijaisiksi tai jotka olivat osallistuneet ammatilliseen työvoimakoulutukseen.

Työministeriön hallitusneuvos Päivi Kerminen totesi sanomalehti Kalevassa Lukijan sivulla 2.7.2007, että kaikki kolmannen sektorin palkkatuetut työpaikat eivät työtehtäviensä luonteen vuoksi ole sellaisia, että palkkatuetun työn jälkeen siirtyminen avoimille työmarkkinoille olisi mahdollista. Hänen mukaansa myös kolmannen sektorin odotetaan kehittävän toimintatapojaan ja kiinnittävän työtehtäviä suunnitellessaan huomiota palkkatukijakson jälkeiseen työllistymiseen.

Forum24 -kaupunkilehdessä Raimo Ojanlatva mainitsee, että myös järjestöt ovat pystyneet työllistämään työttömiä palkkatuen avulla. Tietenkin nämä järjestöt pystyvät tarjoamaan työtilaisuuksia kun ilmaista työvoimaa on tarjolla (järjestöt teettävät työn osa-aikaisena, jolloin palkkatuki riittää kokonaisuudessaan palkan maksamiseen), mutta miksi ihmeessä tähän satsataan voimavaroja, kun tutkimustenkin mukaan on selvää, että ne harvoin johtavat työllistymiseen. Raimo Ojanlatva toteaa vielä, että palkkatukea saavat ovat usein avustajan tehtävissä. Palkkatukea hyödyntävissä kolmannen sektorin “työpaikoissa” ei ole usein tarkoitustakaan mahdollistaa työssäkäyntiä palkkatukijakson jälkeen. Kun työtön joutuu palaamaan palkkatukijakson jälkeen takaisin kortistoon, hän voi todeta itsensä kahdesti epäonnistuneeksi, koska palvelukeskuskaan ei ole pystynyt häntä auttamaan. Näin totesi Stakesin tutkija Jouko Karjalainen Dialogi -lehden numerossa 1/2007.

Oulun kaupunginjohtaja Matti Pennanen sai Oulun kaupunginhallitukselta 30.4. tehtäväkseen uusia elinkeinoelämän johtamisjärjestelmää siten, että työttömyysluvut saadaan Oulussa painumaan vuosikeskiarvoltaan 10 prosentin tietämille. Voisikohan kaupunginjohtajan ärähdys sosiaali- ja terveystoimen sekä työvoimahallinnon suuntaan edesauttaa tätä pyrkimystä? Turhaan tyytyväisyyteen on tuskin aihetta Oulun tilanteessa.

Vastine on julkaistu Forum24-kaupunkilehdessä 30.8.2007
P.S. HFU ry alkoi julkaista 1.9. uutta verkkolehteä Ajassa Nyt. Lehti löytyy osoitteesta http://ajassanyt.net