Ammattitaitoa polkuhinnoin
Sirpa Ahola-Laurila nosti jo huhtikuussa 2007 esille ongelmat palkkatukitöiden järjestämisessä pitkään työttömänä olleille. Palkkatukea maksetaan sekä yrityksille että erilaisille yhdistyksille ja järjestöille. Yritykset maksavat työntekijälle työehtosopimuksen mukaisen palkan ja saavat valtiolta korvauksena osan työntekijän palkasta. Erilaiset järjestöt ja yhdistykset taas voivat käyttää palkkatuen joutumatta itse sitoutumaan työntekijän palkkaukseen teettämällä lyhyempää työpäivää. Tästä seuraa toisinaan ongelmia.
Palkkatuettua työtä kutsutaan ns. välityömarkkinoiksi, joiden tarkoituksena on parantaa vaikeasti työllistettävien työmarkkinavalmiuksia. Työministeriön hallitusneuvos Päivi Kermisen mukaan (Kaleva 2.7.2007) kaikki kolmannen sektorin tarjoamat työpaikat eivät työtehtäviensä luonteen johdosta ole sellaisia, että siirtyminen palkkatuetun työn jälkeen avoimille työmarkkinoille olisi mahdollista ja yli 90% heistä palaa takaisin kortistoon. Hyvänä vasta ilmi tulleena tällaisena esimerkkinä voisi mainita erään oululaisen järjestön tarjoama työpaikka: järjestö haki ATK-osaajaa, jonka tulisi hallita HTML- ja PHP -ohjelmointi, kuvankäsittely ja hänellä tulisi olla hyvä kirjallinen esitystaito sekä hänen tulisi osallistua yhdistyksen tapahtumiin. Lisäksi tulisi hallita normaalit toimisto-ohjelmat. Työaika 5 tuntia päivä, palkka 970,-/kk. Haastattelussa kävi ilmi, että lisäksi hakijan pitäisi harrastaa, matkustella ja seurata aktiivisesti mediaa. Työ pitäisi vielä tehdä kotona omalla tietokoneella ja merkitä tehdyt työtunnit itse ylös. Miten tällainen kotona tehtävä työ ilman valvontaa ja työn ohjausta edistää kenenkään työmarkkinavalmiuksia, saati vaikeasti työllistettävän? Miten kukaan edellä mainittuja taitoja omaava olisi vaikeasti työllistettävä? Kaiken lisäksi haastattelussa oli useampia hakijoita ja työhaastattelu oli kaksiosainen. Mielestäni kyseessä on ammattitaitoisen työntekijän tietotaidon räikeä hyväksikäyttö, orjatyö.
Työttömän on pakko hyväksyä työvoimatoimiston antama työhön sijoitusosoitus ja hakea työpaikkaa vaikka se olisi minkälainen. Muuten seurauksena saattaa olla työttömyysturvan menetys määräajaksi tai toistaiseksi. “Toistaiseksi” tarkoittaa sitä, että oikeus työttömyysturvaan palautuu vasta, kun työtön on ollut 5 kuukautta töissä tai osallistunut johonkin työvoimapoliittiseen toimenpiteeseen saman ajan. Tällä taas tarkoitetaan eri yritysten työllisyysmäärärahoin järjestämiä kursseja, joilla opetetaan lähinnä positiivista ajattelua ja sauvakävelyä.
Mainittu esimerkki oli vain eräs tietooni tulleista tapauksista ja se on saatettu myös työvoimaviranomaisten tietoon. Kuinka paljon vastaavia tapauksia lieneekään, on vaikea sanoa. Tähdennän kuitenkin, että mielestäni kaiken työnteon pitäisi olla joutenoloa kannattavampaa.
Hallitusneuvos Päivi Kerminen mainitsee kirjoituksensa lopussa, että myös kolmannen sektorin odotetaan kehittävän toimintatapojaan ja kiinnittävän työtehtäviä suunnitellessaan huomiota palkkatukijaksojen jälkeiseen työllistymiseen. Mielestäni tätä suuntausta olisi helpointa ohjata määräämällä palkkatuettuun työhön myös työnantajalle, järjestöillekin, jonkinlaista maksuvastuuta.