Kokoomus ehdottaa työllisyystakuuta
STT uutisoi tänään, että Kokoomus ehdottaa työllisyystakuuta ratkaisuna köyhyysongelmaan tulevassa perusturvauudistuksessa. Kirjoituksen lopussa mainittiin, kuinka Kokoomusta lähellä olevan kansallisen sivistysliiton perustuloraporttiin kirjoittaneen kansanedustaja Harri Jaskarin (kok) mukaan työllistyvälle työttömälle pitäisi aina jäädä käteen vähintään 60 prosenttia työstä saadusta palkasta.
Koska lause oli vähintäänkin epäselvä asiayhteydestä irrotettuna, luin koko Jaskarin osuuden raportista “Sisällä vai ulkona - kohti perustuloa?”. Harvoin olen nähnyt näin perusteellisesta ja asiaa sisältävää raporttia suomalaisesta köyhyydestä. Suosittelen muitakin lukemaan (vaikka kirjoittaja onkin kokoomuslainen). Jaskarin osuus alkaa sivulta 73. Jaskarin mukaan: “Konkreettinen uudistus olisi esimerkiksi työllisyystakuu, jossa työpaikan vastaanottanut työtön saisi määräaikaisesti pitää olemassa olevat sosiaalietuutensa. Työllisyystakuun kaltaisia elementtejä on jo nykyisin pitkäaikaistyöttömien työttömyysturvassa ja asumistuessa, ja tähän suuntaan kannattaa jossain määrin edetä myös jatkossa. Mallina voisi olla myös tukien lineaarisempi väheneminen palkkatulojen kasvaessa. Tavoitteena olisi, että jokaisesta tienatusta eurosta 60% tulisi omaan taskuun, ottaen myös tuet huomioon.”
Toisin sanoen esimerkiksi tilapäistyön ottaminen ei johtaisikaan siihen, että kun muita tukia alennetaan, käteen jäisi käytännössä vähemmän rahaa niin kuin tällä hetkellä on asian laita. Tästähän olen itsekin kirjoittanut aiemmin blogissani “Työn tekeminen saatava kannattavammaksi vaihtoehdoksi kuin työttömyys”. Jaskari hauskuttaa lukijoitaan myös kertoessaan KELA:n nykyisestä tukiviidakosta. KELA:lla on lähes 120 erilaista sosiaalipolitiikan tukimuotoa. “Kaupunkilegendan mukaan Suomessa keskimäärin kaksi ihmistä ymmärtää koko järjestelmän yksityiskohtiaan myöten. Tällä hetkellä nämä kaksi ihmistä ovat professori Pentti Arajärvi Joensuun yliopistosta ja suunnittelupäällikkö Olli Valpola Kansaneläkelaitokselta.” Vaikka kyseessä onkin urbaanilegenda, kuvaa se hyvin sitä, miten vaikeaselkoinen nykyinen moneen kertaan paikattu tukijärjestelmä on ja kuinka mahdotonta tavallisen kansalaisen on ottaa siitä selkoa.
Olen ollut huolissani siitä, pystyykö oikeistolainen hallitus ymmärtämään köyhyyden syvintä olemusta aloittaessaan perusturvauudistuksen tänä syksynä. Lukemani perusteella olen yllättäen huojentunut, asiaa on tutkittu syvällisesti ja monessa kohtaa jopa ymmärretty oikein, vaikka heillä ei siitä omakohtaista kokemusta olekaan.
Harri Jaskari on käyttänyt lähdeaineistonaan myös kirkkohallituksen julkaisua: “Viimeisellä luukulla, tutkimus viimesijaisen sosiaaliturvan aukoista ja diakoniatyön kohdentumisesta”. Lisään loppuun vielä erikseen linkit näihin molempiin tutkimuksiin kaikille köyhyystutkimuksesta kiinnostuneille luettavaksi. Ne ovat pdf-tiedostoina ja avautuvat uuteen ikkunaan.
Viimeisellä luukulla, tutkimus viimesijaisen sosiaaliturvan aukoista ja diakoniatyön kohdentumisesta
Sisällä vai ulkona - kohti perustuloa
