Kari Laurila

Oulun kaupungin sosiaalitoimen palvelupäällikkö Raimo Ojanlatvan matematiikka on ihmeellistä. 10.7. ilmestyneessä sanomalehti Kalevan verkkoversiossa hän kertoi, että toimeentulotukipäätöstä joutuu odottelemaan 10 - 12 työpäivää. Kun asian kävi tarkistamassa kaupungin verkkosivuilta, selvisi että 9.7. oli käsittelyssä 19.6. jätetyt hakemukset.

11.7. ilmestyneessä STT:n uutisessa (Sanomat24.fi -verkkolehdessä) hän kertoo opiskelijoiden saavan toimeentulotukipäätöksensä 7 - 10 työpäivässä. Tänään, 13.7. kaupungin verkkosivuilta selviää, että käsittelyssä on 26.6. jätetyt hakemukset.

Kaiken järjen mukaan edellä mainittu aika on lähemmäksi kolme viikkoa.  Herättiköhän toinen EOK:n jäsenlehdessä (Eurooppalaisen Oikeusturvan Keskusliitto) julkaistu uutinen puolustusreaktion?

Tämänhetkisen toimeentulotuen odotusajan Oulussa voi tarkistaa tästä.

Pohjois-pohjanmaan TE-keskus julkisti perjantaina 6.7. uuden ”Mahdollistavat työmarkkinat” –hankkeen. Kävin tarkemmin tutustumassa hankkeen yksityiskohtiin TE-keskuksen verkkosivuilla, missä hanketta markkinoidaan yrityksille mm. seuraavin sanankääntein:

”– Mahdollistavat työmarkkinat -hanke on yritykselle yksi tapa hankkia työvoimatarpeeseen uutta henkilöstöä joustavalla tavalla, sanoo projektipäällikkö Terhi Halonen.
Hanke tarjoaa palvelupaketin, johon kuuluu mm. sopivan ja motivoituneen työntekijän etsiminen työvoimatoimiston asiakkaiden joukosta, työvoimatoimiston työnantajalle maksama palkkatuki n. 500 - 1000 € / kk, tuki työsuhdeasioiden selvittelyyn ja papereiden täyttämiseen sekä työntekijän valmennus (n. 2 tuntia / kk), johon työnantajalle tarjotaan mahdollisuutta osallistua.”

Mitä uutta ja joustavaa hankkeessa on sen lisäksi, että kyseessä on ESR-osarahoitteinen projekti, joka kestää ensi vuoden kesäkuun loppuun asti? Käsittääkseni työvoimatoimiston yrittäjille suunnattuihin palveluihin on tähänkin asti kuulunut (tai olisi ainakin pitänyt kuulua) edellä mainitut palvelut. Jos näin ei ole ollut, mitä ihmeen virkaa työvoimatoimistolla sitten on? Ainoa uusi asia em. tekstissä on työntekijän valmennus 2h/kk projektin puolesta. Tähän valmennukseen työnantajalle tarjotaan suurieleisesti ”mahdollisuutta osallistua”.

Taas on keksitty työllisyysprojekti, jossa käytetään surutta työllisyysmäärärahoja sekä ESR-osarahoitusta toimintaan joka on jo olemassa. Harmittavaa on se, että työllisyysmäärärahat maksetaan verovaroistamme. Tällaisista projekteista on harvoin hyötyä niin yrittäjille kuin työttömillekään.

Jotain työministeriön epätoivosta kertoo myös viikon vaihteessa julkaistu uutinen, jonka mukaan viime toukokuun alusta lähtien työvoimatoimisto on voinut osoittaa työttömälle työhön sijoitusosoituksena myös työvoiman vuokrauspalveluja tarjoavat yritykset tai – jos työttömän työnhakusuunnitelmassa niin on erehdytty mainitsemaan - provisiopalkkaiset työt. Työvoiman vuokrausta harjoittavat yritykset ottavat tietenkin mielellään listoilleen ammattitaitoisia työntekijöitä. Se, onko työtä ja työtunteja sitten tarjottavana, onkin eri asia. Työvoimatoimistolla on muuten itselläänkin työvoiman vuokrausta tarjoava osasto. Miksi työhön sijoitusosoituksia ei tehdä sille, jos vuokratyövoimasta on niin paljon kysyntää että työtä ja työtilaisuuksia olisi tarjota riittävästi? Provisiopalkkainen työ taas on usein esimerkiksi myyntityötä. Siihen ei jokaisesta ole vaikka työvoimavirkailija saisikin työttömän lipsauttamaan tällaisenkin mahdollisuuden työnhakusuunnitelmassaan. Ammattitaitoinen myyjä löytää työtä itsekin, ”osaa myydä itsensä”. Tietenkin tällaiseen työhön voidaan myös kouluttaa, mutta mielestäni täysin pystymetsästä töihin provisiopalkalla määrätty harvoin pystyy toimeentuloaan hankkimaan.

Televisiossa esitetään satiiria ”Kyllä, herra ministeri”. Viime viikolla ministeri tuskaili uutta sairaalaa, joka oli toiminut 15 kuukautta ja työllisti 500 henkilöä – hallintohenkilökuntaa. Lääkäreitä, hoitajia ja potilaita ei vain ollut. Nykyiset työllisyyspoliittiset toimenpiteet muistuttavat ikävällä tavalla tätä täysin fiktiivistä satiiria.

Työministeriön hallitusneuvos Päivi Kerminen kirjoitti Kalevan Lukijan sivulla työllisyystuesta 2.7.2007 oikaisten käsityksiä työllisyysmäärärahojen riittävyydestä.  Hänen mukaansa valtion talousarviossa on varattu työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin 516,7 miljoonaa euroa, eli noin 10 miljoonaa euroa enemmän kuin viime vuonna. 

Sanomalehti Kalevassa oli uutinen 19.1. työministeriön selvityksestä, jonka mukaan yrittäjäraha ja oppisopimuskoulutus näyttävät olevan varmin väylä, jolla työvoimapoliittisiin toimiin osallistunut löytää töitä.  Sen mukaan heistä saa töitä kolmen kuukauden kuluessa 70 %.  Kaikista työvoimapoliittisiin toimiin osallistuneista töitä löysi tässä ajassa vain joka neljäs.  Uutisen mukaan muita useammin töitä saivat myös ne, jotka olivat työllistettyinä yksityisaloille tai osa-aikasijaisiksi tai osallistuneet ammatilliseen työvoimakoulutukseen. 

Päivi Kermisen mukaan työllistämistuella palkkatuetussa työssä oli viime vuonna julkisella sektorilla 40 prosenttia, yrityksissä 25 prosenttia, kolmannella sektorilla eli säätiöissä ja yhdistyksissä 30 prosenttia ja muilla yksityisen sektorin työnantajilla 5 prosenttia.  Kolmas sektori työllistää lähinnä pitkään työttömänä olleita, joiden osuus palkatuista on lähes 80 prosenttia.  Kaikki kolmannen sektorin työpaikat eivät kuitenkaan työtehtävien luonteen vuoksi ole sellaisia, että palkkatuetun työn jälkeen siirtyminen avoimille työmarkkinoille olisi mahdollinen.  Parantavatko tällaiset työvoimapoliittiset toimenpiteet sitten työttömän työmarkkinavalmiuksia?  Epäilenpä. 

Erilaiset yhdistykset ja säätiöt järjestävät kyllä pitkään työttömänä olleille työtilaisuuksia, mutta ne eivät johda työllistymiseen.  Uskon sen johtuvan siitä, että nämä järjestöt voivat palkata työntekijänsä yksinomaan työllisyysmäärärahoilla, joutumatta itse minkäänlaiseen taloudelliseen tai muuhunkaan vastuuseen työntekijästään.  Palkkatuki oli tarkoitettu alun perin palkan osaksi, loppuosa palkasta jäi työnantajan vastuulle.  Nykyään kolmas sektori kiertää tätä periaatetta teettämällä töitä vain osan päivää, kuten viime viikon torstain Kalevassa haastateltu SPR:n Kontti-ketjujohtaja Maija Haaranen toteaa (SPR tyrmää väitteet orjatyövoiman käytöstä, Kaleva 28.6.).   Kun palkataan pari osa-aikaista työntekijää, silloinhan järjestö saa yhden kokopäiväisen  työtuntimäärän. 

Hallitusneuvos Päivi Kerminen mainitsee kirjoituksensa lopussa, että myös kolmannen sektorin odotetaan kehittävän toimintatapojaan ja kiinnittävän työtehtäviä suunnitellessaan huomiota palkkatukijaksojen jälkeiseen työllistymiseen.  Mielestäni tätä suuntausta olisi helpointa ohjata määräämällä palkkatuettuun työhön myös työnantajalle jonkinlaista maksuvastuuta.  Esimerkiksi siten, että työtä ei voisi teettää viiden ja puolen tunnin työpäivinä vaan kokoaikaisina, tai sitten järjestön olisi voitava palkata työntekijä vaikka määräajaksi palkkatukijakson jälkeen.  Tällä tavoin työtehtävät kehittyisivät ehkä mielekkäämmiksi työllistymistä ajatellen. 

Tähdennän lopuksi että mielestäni kaiken työn, myös osa-aikaisen, tulisi olla joutenoloa kannattavampaa.  Toivottavasti tämä huomioidaan työministeriössäkin hallituksen aloittaessa syksyllä suuren perusturvauudistuksensa.  Nykyinen tukijärjestelmä vie työvoimapoliittisiin toimiin osallistuvan usein taloudelliseen ahdinkoon.

Mielipide on julkaistu sanomalehti Kalevassa 6.7.2007

HFU ry (Help for Underprivileged eli apua vähäosaisille) on jakanut erilaisia avustuksia jo viidettä vuotta.  Tänä vuonna teemana ovat köyhät lapsiperheet.  Köyhien lasten määrä on kolminkertaistunut 10 vuodessa.  Tällä hetkellä Suomessa on 130 000 köyhää lasta, mikä on 12 % väestöstä.   Köyhyydestä kärsii tutkimusten mukaan joka 8;s lapsi.

Sosiaalitoimen pitkäaikaisasiakkaiden koulutukseen hyväksyttävissä menoissa sovelletaan Oulussa (ja useimmissa ympäristökunnissa) Oulun kaupungin toimeentulotukiohjetta, jonka kohdassa 7.11 määritellään hyväksyttävät kulut opintolainan koroista sekä muista opiskelusta aiheutuvista kuluista.  Kyseisessä kohdassa määritellään korkeimmaksi hyväksyttäviksi kuluiksi oppikirjojen osalta 250 euroa/vuosi sekä opiskelijan työvaatteisiin enintään 85 euroa / vuosi.  Summa riittää esimerkiksi lukioon siirtyvälle opiskelijalle noin kolmasosaan siitä, mikä on todellinen kustannus oppikirjoissa.  Ongelma on myös se, että nykyään kirjoja harvoin pystyy vanhana käyttämään, koska sisältöä muutetaan vuosittain ja oppilaitos edellyttää uusimman painoksen hankkimista. 

Sosiaalitoimen pitkäaikaisasiakkaat elävät toimeentulotuen varassa, joten heidän on mahdotonta kattaa puuttuvaa osaa omista tuloistaan.  Suomalaisten vähimmäisturva on heikentynyt ja köyhyys lisääntynyt viimeisten kymmenen vuoden aikana.  Reaaliansiot ovat nousseet 25,7 prosenttia, mutta toimeentulotuen reaalimuutos on ollut negatiivista -3 prosentin verran.  (Suomen sosiaalimenojen osuus bruttokansantuotteesta on kuitenkin alle 15 EU-maan keskiarvon.)  Tämän vuoksi ollaan tilanteessa, jossa vanhempien varallisuus voi vaikuttaa myös siihen, onko nuorella edes mahdollisuutta lähteä opiskelemaan vaikka motivaatiota ja lahjoja riittäisikin. 

Tehokkain tapa välttää syrjäytyminen olisi kuitenkin opiskelu ja sitä kautta valmiuksien saaminen ammattiin.  Nuoren on helpompaa hakea työtä siinä vaiheessa, kun ikää on tullut vähän lisää peruskoulun päättämisen jälkeen ja tämän lisäksi on hankkinut erityisosaamisen siihen ammattiin, mihin mielenkiinto ja henkilökohtaiset valmiudet ja ominaisuudet riittävät.  On selvää, että kouluttamattoman on vaikeaa hakea töitä varsinkin Oulun tilanteessa, jossa työttömyysprosentti on vuosikeskiarvoltaan 12 prosentin tietämissä.  Ammattitaitoisetkin ja työkokemusta omaavat joutuvat tässä tilanteessa kilpailemaan avoinna olevista työpaikoista.  Nuoren mahdollisesti viettämät välivuodet tässä tilanteessa vain pahentavat tilannetta ja syrjäytymisvaara on ilmeinen. 

STAKES:in tutkimusten mukaan lapsuudenkodista periytyvä köyhyys kaksinkertaistaa lapsen syrjäytymisvaaran.  Koska köyhyys alkaa enenevässä määrin koskettaa sekä lapsia että nuoria ja aiheuttaa syrjäytymistä, lisääntyviä huostaanottoja ja mielenterveyshäiriöitä, HFU ry pyrkii osaltaan helpottamaan ao. perheiden tilannetta kohdentamalla heinäkuun ajan lipaskeräyksen kerättävän tuoton suoraan nuorten oppikirjoihin.  Tukea haetaan HFU ry:n verkkosivuilla olevalla sähköisellä hakemuslomakkeella, joka löytyy osoitteesta http://hfury.net.   Hakemuksen ehtii täyttää kun koulut ovat alkaneet ja hankittavat oppikirjat ovat tiedossa.