Kari Laurila

Sirpa Ahola-Laurila kirjoitti sanomalehti Kalevassa ja omassa blogissaan 24.4., kuinka työvoimatoimisto ei ole työtöntä varten ja kuinka palkkatukea käytetään väärin.  Kirjoituksen ideana oli se, ettei työvoimatoimistolla ole tarjottavana muuta kuin työelämävalmennusta tai erilaisten yhdistysten ja järjestöjen palkkatuella järjestämiä orjatöitä.  Erääksi suurimmaksi orjatöiden järjestäjäksi Sirpa mainitsi SPR:n.

Palkkatuki, aluksi työllistämistuki, oli tarkoitettu siihen, että yritys saa tukea suurin piirtein työttömän päivärahan suuruisen summan tai osan siitä työllistäessään vaikeasti työllistettävän pitkäaikaistyöttömän.  Palkan tulisi kuitenkin olla taulukon mukainen ja työn kokopäivätyötä.  Nykyään tuota palkkatukea hyödyntävät siis yhdistykset ja järjestöt siten, että ne maksavat kyllä työehtosopimuksen mukaista palkkaa mutta teettävät niin paljon lyhyempää päivää, että palkan maksuun riittää pelkkä palkkatuki.  Järjestö ei joudu ottamaan minkäänlaista taloudellista vastuuta työntekijästään, koska palkka maksetaan pelkästään palkkatuella.

Oulun läänissä työttömyysprosentti oli tilastokeskuksen maaliskuun 2007 tilaston mukaan 10,5%.  Samaan aikaan Oulun kaupungissa työvoimatoimiston rekisterissä oli 144 sellaista työpaikkaa, jossa työn kesto oli enemmän kuin 12 kk ja kyseessä oli palkkatyö.  Luvussa on mukana myös osa-aikaiset työpaikat.  Työvoimatoimistolla ei siis todellakaan ole tarjota oikeita työpaikkoja.

SPR:n tiedottaja Sanna Räsänen mainitsi vastineessaan, että SPR on suomen suurin palkkatukitöiden järjestäjä, vuonna 2006 SPR työllisti yhteensä 1507 henkilöä erilaisin tukitoimin.

Koska pitkäaikaistyötön menettää tällaiseen palkkatukityöpaikkaan siirtyessään mm. mahdollisuutensa toimeentulotukeen, käytännössä hänen käteensä jää vähemmän palkkaa kuin hänen ollessaan työttömänä.   Sanna Räsäsen mielestä kyseessä on kuntouttava työ, mutta koska työtön joutuu köyhyydessään entistä suurempaan ahdinkoon mennessään pelkästään palkkatuella palkattuun osa-aikatyöhön, kyse on mielestäni lähinnä orjuuttamisesta.  Työtön pärjäisi paremmin, jos hän ei saisi edellä kuvatusta työstä palkkaa lainkaan, vain matkakulut korvattaisiin.  Oikeastaan palkkatuki -orjatyö on entisajan orjuuttamistakin pahempaa.  Orjaplantaasien isännät sentään huolehtivat orjistaan koska he olivat hänen omaisuuttaan ja siis arvokkaita työntekijöinä.  Nykyajan “orjan” voi irtisanoa koska tahansa pienimmästäkin syystä ja uuden saa heti tilalle.  Irtisanottu saa ns. R7-merkinnän, joka tarkoittaa sitä, että hänen on oltava 5 kuukautta töissä vapailla työmarkkinoilla tai sitten työelämävalmennuksessa ennen kuin hänen oikeutensa työttömyyskorvaukseen palautetaan.

Mielenkiintoinen ajatusleikki on myös, onko pitkäaikaistyötön rikollinen?  Käräjäoikeuksien rikoksista tuomitsemat sankiot ovat teon vakavuusasteen mukaan sakko, ehdollinen vankeustuomio tai ehdoton vankeustuomio.  Vakavimman, ehdottoman vankeustuomion voi muuttaa yhdyskuntapalveluksi jos vankeusrangaistus on lyhyehkö.  Yhdyskuntapalvelussa työtä tehdään näissä samoissa järjestöissä jotka järjestävät palkkatukitöitäkin, mutta työtä tehdään vain kolmena päivänä viikossa neljä tuntia kerrallaan.  Tunti yhdyskuntapalvelua vähentää yhden vankeuspäivän.  Yhdyskuntapalvelu ei vaikuta tuomitun taloudelliseen asemaan esimerkiksi silloin, kun tuomittu sattuu olemaan työtön.  Palkkatukityöllistetty saa siis pahemman rangaistuksen kuin vankeusrangaistukseen tuomittu, koska hän joutuu tekemään pitempää päivää ja saa käteensä vähemmän rahaa.  Onko pitkäaikaistyötön siis rikollinen vai vain kolmannen luokan kansalainen, rikollistakin pahempi?

Mielenkiintoista olisi, josko kohta jokin ammattiliitto ottaisi asiakseen näiden yhteiskunnan poljetuimpien asian etujen ajamisen.  Vai onko 10,5% työvoimasta liian pieni joukko?