Kari Laurila

Pienituloiset eivät saa ylimääräisiä helpotuksia. Jos digiboxia ei pysty hankkimaan, jää TV:n katselukin.

Eduskunnassa järjestettiin tänään keskiviikkona julkinen kuulemistilaisuus digitelevisioon siirtymisestä. Tilaisuuteen osallistui kymmeniä TV-alan ja viestinnän asiantuntijoita sekä kansanedustajia.

Eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunnan puheenjohtaja Markku Laukkanen (Kesk) ei sen sijaan ole asiantuntija toimeentulotukiasioissa. Laukkasen mukaan köyhien ja pienituloisten mahdollisuus saada digiboksi toimeentulotuella on ratkaistava kunnissa tapauskohtaisesti.

“Kun kunnissa tehdään toimeentulotukipäätöksiä, jokainen kunta joutuu ottamaan kantaa tapaus tapaukselta. Aivan samalla tavalla kuin joku toimeentulotuen piirissä oleva henkilö voi saada tukea sanomalehden tilaukseen tai tv-maksuun”, Laukkanen totesi STT:lle.

Toimeentulotuen perusosaan on sisällytetty tuki sanomalehden tilaukseen, tv-maksuun ja moneen muuhunkin asiaan. Niihin ei siis enää voi saada ylimääräistä tukea. Siinä mielessä vertaus on väärä. Perusosaan ei ole tehty mitään digi-tv -tarkistusta.

Itse asiassa suomalaisten vähimmäisturva on heikentynyt ja köyhyys lisääntynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana. Reaaliansiot ovat nousseet 25,7 prosenttia, mutta toimeentulotuen reaalimuutos on ollut negatiivista -3 prosentin verran. Suomen sosiaalimenojen osuus bruttokansantuotteesta on kuitenkin alle 15 EU-maan keskiarvon. (Lähde: Julkinen hyvinvointivastuu sosiaali- ja terveydenhuollossa. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 5/2005)
Kuntien sosiaalitoimilla on mahdollisuus myöntää myös niin sanottua harkinnanvaraista toimeentulotukea. Tämän harkinnanvaraisen tuen myöntämismahdollisuudet määritellään kuntien sosiaalilautakuntien toimeentulotukiohjeistuksessa. Monessa kunnassa sosiaalityöntekijöillä ei ole liikkumavaraa tätä ohjeistusta tulkitessaan ja ihmiset joutuvat näinollen epätasa-arvoiseen asemaan. Joissakin kunnissa tuki digiboksin hankintaan voidaan myöntää, useimmissa kunnissa sitä ei myönnetä kenellekään.

Tuntuisi kohtuulliselta, että liikenne- ja viestintävaliokunnan puheenjohtaja olisi ollut selvillä tästä perusasiasta päätöksiä tehdessään. Sen verran paljon asiasta väännettiin mielipiteitä puolesta ja vastaan loppuvuodesta 2006.

Nyt päätös siitä, voidaanko köyhimmille myöntää tukea mahdollisuudesta TV:n katseluun jää siis kuntien sosiaalilautakuntien päätettäväksi. Oulun kovan linjan tuntien epäilen, ettei ainakaan Oulussa sellaista myönnetä. Oulun toimeentulotukiohjetta taas sovelletaan myös monessa ympäristökunnassa.

Ongelmana ei siis ole pelkästään se, pitäisikö digiboksi kustantaa köyhimmille vai ei, toimeentulotuen perusosaa on korjattava laajemminkin. Vaikka toimeentulominimiä korjattaisiin 30%, oltaisiin vasta siinä tilanteessa, missä oltiin kymmenen vuotta sitten.

Tutkija Jouko Karjalainen Stakesista kertoo tuoreimmassa Dialogi -lehden (1/2007) artikkelissaan teemassa “Köyhyys Suomessa”, kuinka köyhätkin jakautuvat eri luokkiin. Työllisten ja työttömien välissä olevaa jakoa kovempi yhteiskunnallinen jakolinja kulkee ansioturvalla elävien työttömien ja pelkän työmarkkinatuen tai peruspäivärahan varassa olevien välissä.

Vaikka pitkäaikaistyöttömille ja muille vaikeasti työllistyville onkin perustettu esimerkiksi työvoiman palvelukeskuksia, niissäkin kuoritaan kermaa eli pyritään palvelemaan tulostavotteiden kannalta “parempaa” väkeä. Palvelukeskuksista on jopa palautettu työttömiä takaisin sosiaalitoimistoon. Heille myönnetään silloin lähinnä toimeentulotukea mutta ei juuri muuta apua. Tutkija Jouko Karjalaisen mukaan näiden ihmisten asema itse asiassa heikkenee: Heidät luokitellaan kahdesti epäonnistuneiksi. He eivät ole kyenneet hyötymään edes palvelukeskuksista. - “Voisi sanoa, että pitkäaikaistyötön on tällöin palautettu takaisin köyhäinhoidon piiriin”, Karjalainen sanoo.

Eläketurvakeskuksen tuoreen tutkimuksen valossa näyttää siltä, että pitkäaikaistyöttömyys ei synnytäkään suurta joukkoa ihmisiä, jotka joutuvat elämään pelkän kansaneläkkeen varassa. Heidän työhistoriansa on kuitenkin sellainen, että heidän työeläkkeensä jäävät pieniksi.

Tutkija Karjalaisen mielestä perustuslain 19§ ja sen tarkoittama ihmisarvon mahdollistama minimiturva ei ole sama asia, kuin toimeentulotukilain miniminormi. -”On aiheellista epäillä, että perustuslain takaamat perusoikeudet eivät pitkään työttömänä olleilla täysin toteudu”, Karjalainen muotoilee oman käsityksensä.

Itse olen puuttunut samaan asiaan useissa artikkeleissani, myös tässä blogissa. Suomalaisten vähimmäisturva on heikentynyt ja köyhyys lisääntynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana. Reaaliansiot ovat nousseet 25,7 prosenttia, mutta toimeentulotuen reaalimuutos on ollut negatiivista -3 prosentin verran. Suomen sosiaalimenojen osuus bruttokansantuotteesta on kuitenkin alle 15 EU-maan keskiarvon. Aiemmassa artikkelissani olen kirjoittanut myös siitä, kuinka eläkkeiden ja työttömyysturvan indeksikorotukset jopa heikentävät pienituloisimpien asemaa, koska toimeentulominimiä ei tarkisteta riittävästi.

Karjalaisen mukaan ne ihmiset, jotka eivät enää voi turvautua ystäviin ja sukulaisiin, yrittävät selviytyä kuka mitenkin. Joukkotyöttömyys kasvattaa pimeitä työtä tekevien ja teettävien määrää. Joku hankkii rahaa pulloja keräämällä mutta enemmän köyhiä ja pienituloisia auttavat ruokapankit. Ne ovat tulleet osaksi selviytymisverkostoa sosiaaliturvan rinnalle.

Itse toimin jo viidettä vuotta tällaisessa järjestössä. HFU ry, jonka perustajajäsen ja hallituksen puheenjohtaja olen, perustettiin juuri sen vuoksi että minä ja muut perustajajäsenet totesimme jo tuolloin, ettei yhteiskunnan järjestämä turvaverkosto ole riittävä. Siinä on ihmisenkokoisia reikiä! HFU:n toimintaan voi tutustua linkistä http://hfury.net.

Myös kirpputorien ja kierrätyskeskusten räjähdysmäinen lisääntyminen ei Karjalaisen mukaan ole pelkästään ekologisen ajattelun yleistymisen ansiota, vaan osa epävirallista taloutta. Joillekin ne ovat välttämättömyys.

Karjalainen kertoo myös, etteivät työnantajien asenteet pitkäaikaistyöttömiin tai vammaisiin ihmisiin ole muuttuneet myönteisemmiksi eivätkä työttömien ja työllisten raja-aidat ole kaatuneet ammattiliitoissakaan.

- “Kirkkokin on kiinnostuneempi työttömien asioista kuin ammattiliitot”

Stakesin tutkimuksen ja tutkija Karjalaisen artikkelin perusteella onkin koomista, kuinka valtapuolueet nyt vaalien lähestyessä, palkattuaan kalliita mainostoimistoja, tuntuvat jokainen kantavan huolta köyhimpien ihmisten asioista. Niistähän olisi pitänyt kantaa huolta jo edeltävillä vaalikausilla.

Lainaukset Dialogi-lehti 1/2007, Tutkija Jouko Karjalainen, Stakes

Nämä vaalit käydään netissä. Kuluttajat ja mainonta 2006 -tutkimuksen “Medioiden hyödyllisyys palvelujen käyttöä suunniteltaessa, Äänestäminen” mukaan internet tulee tärkeydessä jo kakkosena maakunnan päälehden jälkeen. Televisio on vasta neljäs. Suuret puolueet ovat joutuneet kummallisen tilanteen eteen. Ne ovat joutuneet palkkaamaan kalliita mainostoimistoja suunnittelemaan puolueen brändiä ja ne käyttävät kymmeniä tuhansia internet-sivustojensa uudistamiseen.

Ei siis olekaan ihme, että puolueet alkavat muistuttaa toinen toistaan. Vaaleissa tärkeiksi asioiksi ovat nousseet jokaisella puolueella samantyyppiset teesit. Köyhyys on nostettu esille, eläkkeiden leikattu indeksi on todettu epäoikeudenmukaiseksi, lapsiperheistä kannetaan huolta, opintotukien määrää pitäisi nostaa jne. On sama, puhutaanko Kokoomuksen vai Vasemmistoliiton ehdokkaasta, mielipiteiden perusteella puoluekantaa on vaikea sanoa. Mutta miksi asiat ovat tärkeitä vasta nyt, kun vaalit lähestyvät? Niistähän olisi pitänyt kantaa huolta jo kuluneella nelivuotiskaudella. Niin kuin myös niitä edeltävillä vaalikausilla.

Valveutuneet äänestäjät voivat itse ottaa selvää ja vertailla edustajaehdokkaidensa todellisia mielipiteitä ja vaikuttimia internetin välityksellä. Nykyään voi pienemmänkin puolueen ehdokas nostaa tärkeitä asioita esille tasavertaisena valtapuolueen edustajan kanssa.

Kokonaan toinen asia on äänestyskäyttäytyminen. Kaleva-lehden juttutuvassa joku aikoi äänestää henkilöä, joka pitää hevosista. Tämä oli siis ainoa kriteeri. Suuri joukko ihmisiä käyttäytyy aina ennakoidusti. Juuri sen takia erilaisten galluppien tekeminen on mahdollista, eikä virhemarginaali ole muutamaa prosenttia suurempi. Kun kysytään viideltä tuhannelta sopivasti valitulta ihmiseltä ja lisätään tuloksiin riittävästi nollia perään tiedetään koko Suomen tilanne. Noin karkeasti ottaen.

Itse olen opettanut myyntimiehille, kuinka ihmisen mieli käyttäytyy kaupantekotilanteessa. Tästä on myyjälle hyötyä, kun hän yrittää taivutella asiakkaan ostamaan juuri oman tuotteensa, toisin sanoen hän manipuloi asiakasta.

Eräs tällainen käytöspiirre on se, että pelkäämme aina menettävämme jotain. Ajatelkaapa vain, millä tarmolla ihminen hyökkää pudottamansa vaikka auton alle kierineen kolikon perään vaikka kolikolla ei olisi tälle mitään merkitystä. Samoin pelkäämme äänestäessämme että äänemme menee hukkaan ja äänestämme jotakuta “varmaa” ehdokasta vaikka hän ei olisi koko edustajakautenaan tehnyt mitään niiden asioiden puolesta joista itse kannamme huolta. Joskus jopa päinvastoin, mutta tärkeintähän on että äänemme on mennyt sellaiselle ehdokkaalle joka varmasti pääsee läpi! Julkkiksien pyytäminen ehdokkaiksi perustuu juuri tähän. Joukko ihmisiä ei tiedä, ketä äänestäisi ja äänestää jotain tutulta tuntuvaa. Suhteellisen vaalitapamme ansiosta julkkisehdokas mahdollisesti vetää sitten mukanaan muitakin puolueen jäseniä.

Internet tulee muuttamaan tämän tilanteen. Kun tieto lisääntyy, pystyvät ihmisetkin äänestämään valveutuneemmin. En usko, että ihmiset ovat niin tyhmiä, että äänestäisivät edelleen samaa ehdokasta tai puoluetta “vanhasta muistista” yhä uudelleen ja nurisisivat sitten jälkeenpäin kun mikään ei taaskaan muutu. Köyhyysrajalla tai sen alapuolella elää 12% väestöstä. On ihme, ellei jonkin tason heräämistä (myös nukkuvien joukossa) tule tapahtumaan.

Köyhyysrajalla elävien määrä kasvaa, toimeentulotukiasiakkaita entistä vähemmän

KELA:n mukaan muutoksia etuuksiin on tulossa taas 2007. Työttömän peruspäiväraha ja työmarkkinatuki nousevat noin 1,7%. Yleisen asumistuen enimmäisasumismenoja korotetaan 0,16 euroa neliömetriä kohden kuukaudessa. Korkeakouluopiskelijoiden ateriatukea korotetaan 0,20 eurolla. Lukio- ja ammatillisen peruskoulutuksen sarjalipputaksoja korotettiin 1.12.2006 noin neljällä prosentilla. Kansaneläkkeisiin, perhe-eläkkeisiin, rintamalisiin, vammaisetuuksiin, sotilasavustukseen, maahanmuuttajan erityistukeen ja pitkäaikaistyöttömien eläketukeen tulee vuoden alusta noin 1,7 % indeksikorotus.

Kelan etuuksien korotuksiin voi tarkemmin käydä tutustumassa osoitteessa http://www.kela.fi

Vaikuttaa ensinäkemältä hienolta, että etuuksiin tehdään indeksikorotuksia vastaamaan kohonneita elinkustannuksia. Kaikkein heikoimmassa asemassa olevia ne eivät kuitenkaan auta, koska toimeentulotukinormissa ei tehdä vastaavia muutoksia.

Toimeentulotukea, joka on alunperin tarkoitettu viimesijaiseksi avuksi köyhyyttä vastaan, sai vuonna 1996 yli 600000 suomalaista. Tuolloin köyhyysrajalla eli 8% kansalaisista. Vuonna 2004 luku oli kasvanut jo 12%:iin, mutta toimeentulotukea sai enää 380000 henkilöä. Tämä merkillisyys selittyy sillä, että vaikka pienituloisimpien tulot ovat kasvaneet hitaammin kuin parempituloisten tulot, ne ovat kuitenkin kasvaneet sen verran, että yhä useamman tulotaso on noussut toimeentulotuen normien yläpuolelle.

Toimeentulotukea ei olekaan tarkoitettu siksi jatkuvaksi tukimuodoksi miksi se on muodostunut. Mutta mistä kertoo se tosiasia, että kun köyhyysrajalla elävien määrä on kasvanut 8%:ta 12%:iin, tuen saajien määrä on vähentynyt yli 600000:ta 380000:n?
Tieto perustuu Stakesin toimeentulotukirekisteriin sekä Tilastokeskuksen tulonjakoaineiston tietoihin.

Lisätietoja: erikoistutkija Pasi Moisio, Stakes, puh. 09 3967 2228 ja http://www.yp.stakes.fi