Kari Laurila

(Päivitetty 28.10.2008, lisäys lopussa) 

Lyhyesti velan vanhenemisesta
Laki velan vanhentumisesta tuli voimaan 1.1.2004. Vanhentumisella tarkoitetaan saamisen vanhenemista sen vuoksi, ettei velkoja ole lakiin tai sopimuksiin perustuvan ajan kuluessa asianmukaisin tavoin perinyt tai muulla tavoin saattanut oikeuttaan saamisen voimaan eikä velallinen ole tänä samana aikana tunnustamalla tai muutoin tunnustanut tätä velvoitettaan. Vanhentumisen perusteena on ajan kuluminen ja velkasuhteen osapuolten passiivisuus. Vanhenemisesta seuraa se, että velallisen velvollisuus suorittaa velka lakkaa.

Velan yleinen vanhentumisaika on 3 vuotta. Vanhentumisaika alkaa kulua eräpäivästä, jos se on velallista sitovasti ennalta määrätty. Muissa tapauksissa tämä yleinen vanhentumisaika alkaa kulua yleensä siitä, kun velka on eräännyttämistoimien johdosta erääntynyt, eli kun esimerkiksi velkoja on eräännyttänyt velan.

Niin sanottu toissijainen vanhentumisaika on 10 vuotta. Toissijaista vanhentumisaikaa sovelletaan, kun kyseessä on esimerkiksi vahingonkorvaus tai muu hyvitys. Jos kysymys on esimerkiksi toistaiseksi myönnetystä, ehdollisesti syntyvästä velasta taikka muusta velasta, sovelletaan myös tätä toissijaista vanhentumisaikaa.

Velan vanhentumisen katkaisemisesta alkaa kulua uusi, entisen pituinen vanhentumisaika. Vanhentuminen katkeaa esimerkiksi, kun velkoja vaatii velallista suoritusta tai muutoin muistuttaa velallista velasta. Myös uuden maksusuunnitelman tekeminen, velan tunnustaminen tai maksun osasuoritus katkaisevat vanhenemisen. Ulosottoasioiden osalta vanheneminen katkeaa, kun velkoja panee vireille ulosottoasian tai jos velka muutoin otetaan huomioon ulosottomenettelyssä.

Vanhentumislaissa velalla tarkoitetaan rahavelkaa sekä muita velvoitteita. Lakia ei sovelleta mm. veroon ja julkisiin maksuihin tai muuhun rahasaamiseen, joka voidaan periä ulosottotoimin ilman tuomiota tai päätöstä.

Maksujärjestely turhan monimutkainen
Talouttaan ja sen kuntoon saattamista ei voi suunnitella, ennen kuin veloille tehdään jotain. Velkojen vanhenemista on, niin kuin edellä esitin, turha odotella. Velkoja hoitavat yleensä perintätoimistot, jotka muistavat huolehtia siitä ettei velka pääse vanhenemaan. Ulosottomies tekee tämän virkansa puolesta.

Kunnalliset talous- ja velkaneuvojat voivat antaa neuvoja talouden hallinnan keinoista. Asuinkunnasta saatava neuvonta on ilmaista palvelua kuntalaisille. Velkojen selvittäminen ei kuitenkaan ole aivan yksinkertaista. Ensin täytyy selvittää kokonaisvelkamäärä. Tärkeää on, että velallisen kaikki velat ovat tiedossa ennen kuin järjestelyä aloitetaan. Velkojen järjestelyn maksuohjelma ei voi toimia, jos uusia velkojia ilmaantuu vielä maksuohjelman aloittamisen jälkeen. Velkojensa selvittämiseksi täytyy olla yhteydessä ainakin oikeusrekisterikeskukseen (ne velat joita peritään tuomion perusteella), ulosottovirastoon (ulosotossa olevat velat. Listaa on vaikea tulkita, sillä siinä saattaa olla sama velka merkittynä useampaan kertaan. Velkojan lisäksi pitää katsoa tuomiopäivämäärää saadakseen selville, onko kyseessä velka joka on palautettu välillä velkojalle ja taas takaisin ulosottoviranomaiselle), kaikki perintätoimistot (voi olla velka, joka ei ole vielä ehtinyt ulosottoon tai on palautunut ulosottoviranomaiselta takaisin velkojalle) ja Suomen Asiakastieto Oy:lle (rekisteriotteesta voi myös selvitä velka, joka ei ole vielä edennyt perintään asti). Rikoksen kautta syntynyttä velkaa ei voida hoitaa velkajärjestelyllä, jos ei ole ensin osoittanut maksuhalukkuuttaan esimerkiksi lyhentämällä velkojaan. Velan lyhentäminen katkaisee kuitenkin velan vanhentumisen.
Uusi tuomio samasta velasta aiheuttaa aina uuden häiriömerkinnän. Luottohäiriömerkintä poistuu Suomen Asiakastiedon rekisteristä vasta sen jälkeen, kun sen määräaika on mennyt umpeen. On olemassa eripituisia merkintöjä esimerkiksi 2 vuoden, 4 vuoden jne. Mikäli velka tulee maksetuksi ennen määräaikaa pois, voi pyytää velan tietoihin merkinnän siitä, että velka on tullut maksetuksi pois. Merkintä jää kuitenkin asiakastietoihin.

Maksuhäiriömerkintä hankaloittaa elämää usein kohtuuttomasti
Maksuhäiriömerkinnästä saattaa syntyä kierre. Nuori henkilö voi harkitsemattomuuttaan päästää maksuhäiriömerkinnän syntymään vaikkapa kännykkälaskusta tai nykyään kännykällä helposti tilattavalla pikavipillä. 90-luvun laman aikana joutuivat monet takausvastuuseen veloista, joihin heillä ei ollut osaa eikä arpaa. Yllättäen kohdannut työttömyys tai sairastuminen on myös saattanut aiheuttaa maksuvaikeuksia ja merkinnän Asiakastiedon rekisteriin. Taloutta on myös voitu yrittää saada kuntoon ottamalla velkaa velan päälle uskoen, että asiat vielä järjestyvät.

Merkintä luottotiedoissa tarkoittaa, ettei esimerkiksi pankkilainaa voi saada. Samoin vaikkapa puhelinliittymän tilaaminen ei onnistu. Useimmat asunnonvuokraajat tarkastavat luottotiedot. Osamaksusopimuksia ei voi tehdä. Yritystäkään ei voi perustaa, sillä starttirahaa ei myönnetä jos on maksuhäiriömerkintä eikä velkajärjestelyä ole aloitettu. Neuvottiinpa lehdessä jopa tarkastamaan auton myyjän luottotiedot kun hankkii auton yksityiseltä.

Jos henkilö tekee jonkin muun rikoksen kuin velkaantuu, sen voi sovittaa. Kun rangaistus on sovitettu, ihminen voi aloittaa elämän puhtaalta pöydältä uudelleen. Velka ei kuitenkaan käytännössä vanhene koskaan.

Nykyinen järjestelmä tekee maksuhaluisistakin maksukyvyttömiä
Velka on voinut syntyä monesta syystä. Kun maksuhäiriömerkintä haittaa elämää monella tavoin ja velkajärjestelyyn on turhan vaikea päästä, syntyy “hälläväliä” -asenne ja syntyneitä velkoja ei yritetäkään maksaa. Uuttakin velkaa tehdään esimerkiksi postimyynnistä tai mistä vain satutaan saamaan. Joillain jopa töihin menon esteenä voi olla se, ettei ulosottotoimien suojaosuuden jälkeen käteen jäävän rahan lasketa riittävän elämiseen.

Elämäntilanteet voivat muuttua ja monella häiriömerkintä on voinut syntyä itsestä riippumatta tai harkitsemattomuuttaan. Koko elämäniän seuraava velka ei kuitenkaan anna mahdollisuutta normaaliin elämään.

Voisiko velan periä verotuksen kautta?

Yhtenä tutkimisen arvoisena asiana voisi olla velkajärjestelyn helpottaminen verotuksen kautta. Ulosottoviranomainen voisi antaa tiedot henkilön veloista verottajalle, joka perisi suuremmalla veroprosentilla (esimerkiksi 10%) velallisen tuloista veroa. Menettely olisi velalliselle vapaaehtoinen niin kuin nyt velkajärjestelykin on, mutta esimerkiksi kolmen tai viiden vuoden säännöllisen maksamisen jälkeen edellyttäen, ettei uusia maksuhäiriöitä ole ilmaantunut, poistettaisiin myös luottotietomerkinnät. Silloin ihminen voisi jatkaa suhteellisen normaalia elämää. Korotettua veroa perittäisiin, kunnes velat on maksettu.

Järjestelmä olisi kannustava nykyisen rankaisuperiaatteen sijasta. Pystyvä ja osaava henkilö voisi iloita vaikkapa palkankorotuksesta ilman, että kaikki menisi vanhojen velkojen maksuun. Idea ei ole uusi mutta ihmettelen, ettei siitä ole pidetty isommin ääntä. Tietenkin se vaatisi tarkkoja selvitystoimia kaikista seurannaisvaikutuksista ja muutoksia moneenkin lakiin, mutta mielestäni ajatus ei voisi olla ainakaan huonompi kuin nykyinen käytäntö, josta eivät monessa tapauksessa hyödy veloittajat eivätkä velalliset.

Velkahan on maksettava, eikös juu?

Lisäys 28.10.2008 

Artikkeli “Velka ei edelleenkään käytännössä pääse vanhenemaan” on päivitetty 28.10.2008.  Artikkeli sisältää tietoa maksuhäiriömerkintöjen säilyttämisestä luottotietorekistereissä, velan yleisistä vanhentumisajoista sekä 2004 lakiin kirjatusta ulosottokaaren muutoksesta, joka tuli voimaan vuoden 2008 alussa ja joka lopettaa lopullisesti ulosotossa olevan velan perimisen.  Siinä on myös ajantasaiset linkit ao. lakipykäliin ja säädöksiin sekä lakiin velkaneuvonnasta.  Yksi linkki on myös kuluttajaviraston kokoamiin ohjeisiin velkojen järjestelyistä sekä velkajärjestelystä.  Jatkossa mahdolliset muutokset tai lisäykset tehdään vain tähän artikkeliin.  Lue artikkeli…

Kävelykadun lavalle pystytetty leiri kiinnosti ohikulkijoita

Vaikka YK:n julistamaa köyhyyden ja syrjäytymisen vastaista, Suomessa Asunnottomien Yö -nimistä tapahtumaa vietettiin jo 10. kertaa, oli asia osalle kaupunkilaisista uusi.  Kävelykadun esiintymislavalle pystytetty leiri herätti kuitenkin kiitettävästi huomiota ja hyväntekeväisyysjärjestö HFU ry:n (Help for the Underprivileged HFU eli apua vähäosaisille) ja Köyhien Asialla-puolueen varaamat kahvit ja pikkusuolaiset 300 henkilölle tekivät hyvin kauppansa.  Sääkin suosi, vaikka katselin säätiedotuksia jännityksen vallassa.  Tapahtumassa selvitin kaupunkilaisille myös muuten kaikkein huono-osaisimpien, eli toimeentulotuen varassa elävien arkea.
Suomalaisten vähimmäisturva on heikentynyt ja köyhyys lisääntynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana.  Reaaliansiot ovat nousseet 25,7 prosenttia, mutta toimeentulotuen reaalimuutos on ollut negatiivista -3 prosentin verran.  Suomen sosiaalimenojen osuus bruttokansantuotteesta on kuitenkin alle 15 EU-maan keskiarvon.  (Lähde: Julkinen hyvinvointivastuu sosiaali- ja terveydenhuollossa.  Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 5/2005)

Toimeentulotuki on tarkoitettu viimesijaiseksi yhteiskunnan tarjoamaksi tukimuodoksi silloin, kun perusturva ei muuten riitä.  Siitä on kuitenkin tullut osa vakituista tukijärjestelmää jonka jälkeen enää ei ole mitään.  Tämä on synnyttänyt eri puolille Suomea kolmannen sektorin toimijoita (niin kuin HFU:kin on), jotka yrittävät helpottaa pahinta hätää.  Tarveharkintakin on useissa kunnissa toimeentulotuessa kokonaan poissuljettu, vaikka sen ennaltaehkäiseviä vaikutuksia ei kukaan kiistä.  Tarveharkinnalla voitaisiin monissa tapauksissa estää esimerkiksi toimeentulotuen pitkäaikaisasiakkuuden syntyminen.

Kyseessä on lyhytnäköinen säästäminen.  Näyttää siltä, että kun tulosta mitataan ja arvioidaan budjettiraameissa pysymisellä unohtuu toisinaan terve järkikin.

Selvittelin eilen (5.10.) asunnottomien tilannetta Oulussa.

Kuten arvelinkin, ei tilanne miksikään ole muuttunut. Harri Annola Kenttätien palvelukeskuksesta kertoi kaikkien 46:n paikan olevan täynnä (tai hän sanoi 45 paikkaa olevan täynnä ja yhteen odotetaan asukasta). Timosenkodin kaikki 29 paikkaa on myös 100% täytetty. Kaupungilla on 60 tukiasuntoa, joissa on asukkaat. Annolan arvion mukaan 20 - 40 kiertää piiloasunnottomana kavereiden ja tuttavien nurkissa. Oma arvioni on, että heitä on enemmän. Muutama syrjäytynyt/syrjäytetty on saanut sosiaalitoimistosta maksusitoumuksen, ja he voivat käydä Kenttätien palvelukeskuksessa syömässä, peseytymässä ja pesemässä vaatteitaan.

Uutena asiana Kenttätiellä on tänä vuonna tullut useita huonokuntoisia ihmisiä sairaalan kautta. He eivät ole pystyneet huolehtimaan esimerkiksi vuokrarästeistään ja “häätöä pukkaa päälle”.

Seuraavaksi soitin Oulun A-kiltaan, jolla on myös asumistoimintaa. Heillä on käytössään 13 paikkaa ja kolme yksiötä. Keskimääräinen asumisaika heillä on 1 1/2 vuotta, missä ajassa he yleensä saavat asunnon yksityisiltä markkinoilta. Päihdeongelmansa takia he valitettavasti asuvat näissä asunnoissa 3 - 4 kuukautta, jonka jälkeen he lentävät pihalle. Ei siksi, että he itse käyttäytyisivät huonosti. Näihin asuntoihin vain tuppaa “kavereita”, jotka muun paikan puutteessa tulevat juopottelemaan ja hermostuttavat näin muut asukkaat. Luulin, ettei Oulussa sentään ole metsissä asuvia, mutta A-killasta kuulin 60-vuotiaasta miehestä, jo elämäntyönsä tehneen (ollut työelämässä koko ikänsä) joka oli asunut viimeiset 3 vuotta metsässä.

Sosiaaliasiamies Anna-Kaisa Frimanin mukaan hänelläkään ei ole kokonaiskuvaa Oulun tilanteesta. Kaikki edellä mainitut “asunnot” ja asuntolat on tarkoitettu päihdeongelmaisille. Vain lastensuojelulla on kriisiasuntoja yllättäen asunnottomaksi joutuneille lapsiperheille. Sosiaalitoimi myöntää takuuvuokria vain kerran / asiakas, ja tämän Friman näkee ongelmana. Näitä asiakasyhteydenottoja hänellä on kymmeniä.

Sosiaalitoimi on siis kokonaan unohtanut asiakkaat, joilla ei ole päihdeongelmaa. Asunnottomaksi voi joutua muutenkin. Esimerkiksi vankilasta vapautuneille ei ole muuta tarjota kuin majoittua alkoholistien asuntolaan. Avioeron myötä voi myös asuntonsa menettää, ja jos on luottotietomerkintöjä syystä tai toisesta (yrittäjä on voinut saada merkinnän yritystoiminnassaan, takausvastuuseen joutunut ei välttämättä ole selvinnyt veloistaan jne.) ei kaupungin hallitsemiin vuokra-asuntoyhtiöihin ole mitään asiaa. Asunto on hankittava vapailta markkinoilta, joilla ei aina huomata tarkistaa luottotietoja.

Kummallisinta on, että myös Oulun kaupungin Sosiaali-ja terveyslautakunnassa istuva kaupunginvaltuutettu Monika Bulldra on niin innoissaan järjestämässä asunnottomien yön tapahtumaa Oulun torille. Sosiaali- ja terveyslautakunnassa tehdään juuri ne budjetit, joiden varassa sosiaalitoimen on sitten elettävä. Lautakunta tekee myös sosiaalitoimelle ohjeistuksen toimeentulotuen maksatuskäytännöissä. Näitä -muita kuin päihdeongelmaisia- asunnottomia ei ole huomioitu kummassakaan. Monika Bulldra ei ole lainkaan tehtäviensä tasalla. Tilaisuudessa hän aikonee jakaa EU-jauhokasseja asunnottomille. Missäs asunnoton niistä sitten valmistaisi ruokaa? Eräs autossa asuva asunnoton naurahti, että voihan moottorin käynnistää ja lämmitellä puuronsa sitten lämpimän moottorin päällä. Leipominen tosin on vaikeampaa.
Suomenkin hyväksymän Euroopan sosiaalisen peruskirjan mukaan jokaisella on oikeus asuntoon. Siis myös elämänhallintansa menettäneen päihdeongelmaisen, joka saa häädön tukiasunnostaan juomisen takia eikä muuta ole tarjolla, kuin myös syystä tai toisesta luottotietonsa menettäneen. Tai toista kertaa takuuvuokraa tarvitsevan sosiaalitoimen pitkäaikaisasiakkaan. Näitä ei Oulussa sosiaalitoimi ole huomioinut millään tavalla. Jäljet johtavat sosiaalilautakuntaan, joka määrittelee budjetin ja antaa ohjeet toimeentulotuen soveltamisesta.