Suunnattiin matkamme Halifax Shopping Centre:een, joka oli taas tyypillinen pohjoisamerikkalainen valtava ostoskeskus. Kauppoja ja tavaraa oli niin paljon, että meinattiin eksyä sinnekin. Täältähän sitä änärikamaa alkoi löytyä ja ensimmäisestä urheiluliikkeestä löytyi mm. legendaarisen Winnipeg Jetsin t-paita. Toisessa änärishopissa oli myyjänä käsittämättömän puhelias myyjä, joka tiesi pohjoisamerikkalaisten sarjojen lisäksi paljon muutakin urheilusta. Myyjä oli suuri Manchester United fani, joten Tepihän oli kaverin kanssa elementissään. Kaupassa oli erityisesti keskitytty lippalakkeihin, joita oli sadoittain. Otettiin lakit mieheen.

Päivän kiertelyn jälkeen palattiin vielä Halifaxin keskustaan ja käytiin sulkemassa ympyrä Boston Pizza urheiluravintolassa. Tämä oli siis sama paikka, josta seikkailu aloitettiin.

Lentokentälle suunnattiin hyvissä ajoin. Lento Halifaxista lähti ajallaan ja suuntasi Lontooseen. Lontoosta lennettiin Kööpenhaminaan ja sieltä Helsinkiin. Matka itsessään sujui ilman ongelmia, vaikkakin oltiinhan sitä aika sekaisin kun oltiin valvottu reilusti yli vuorokausi putkeen. Ongelmat alkoivat sitten Helsinki-Vantaalla, kun Kaeran matkalaukku oli kadonnut jonnekin päin maailmaa.

Ei muuta kun selvittelemään asiaa lentokentällä. Kenttävirkailijat eivät voineet todeta muuta kuin, että laukku ei ollut saapunut Helsinkiin. Aikoivat paikallistaa laukun ja lähettää suoraan Kajaaniin. Mahtaneeko tavarat tulla ikinä perille…

Seppäsen veljekset Samu ja Juuso tulivat hakemaan matkalaisia Helsinki-Vantaan lentokentältä ja siirryttiin moottorimarssilla Hikiälle katsomaan välieräpeliä Venäjää vastaan. Sikaosaston matka alkoi olla putkessa.

Trip was great success and mission accomplished

Reissu Kanadaan oli valtava menestys. Huudettiin Suomi mitalipeleihin Quebeciin, juhlittiin ja nähtiin maailmaa. Opittiin paljon Kanadalaisesta kulttuurista (mm. Kanadalaiset vihaavat jenkkejä, eivät käytä mailimittaria ja Nokian puhelimia…) ja nähtiin heidän tapaansa elää. Hauskaa oli koko rahan edestä! Ruoka ja juoma olivat hyvää ja paikalliseen tippikulttuuriinkin alettiin tottua pikkuhiljaa.

Reissulta jäi käteen säkillinen hienoja kokemuksia ja tapahtumia, kuten kaverit olettekin tainneet lukea jo blokista. Tässäkin tapauksessa vanha sanonta matkailu avartaa piti täysin kutinsa.

Kanadalaiset, tai ainakin halifaxilaiset, ovat vilpittömästi ystävällistä porukkaa. Meidät otettiin vastaan joka paikassa erittäin hienosti. Paras esimerkki lienee se tapaus, kun pöläytettiin Kanadalaisten omiin juhliin Suomen pelipaidat päällä Latvia pelin jälkimainingeissa. Ystäviä ja juomaa riitti koko illaksi. Eräänä päivänä eräässä ravintolassa paikallinen kaveri lahjoitti oman etulippunsa meille, että säästetään rahaa, kun oli viitsitty saapua kaukaa Suomesta heidän maatansa katsomaan! Ja meidäthän kutsuttiin parin paikallisen opiskelijan toimesta illalliselle heidän luokseen. Ikävä kyllä meidän aikataulu ei mahdollistanut tämän ystävällisen eleen toteutumista.

Monet pitivät meitä todellisina kiekkofaneina (ja jopa hieman kajahtaneinakin), kun oli saavuttu maapallon toiselle puolelle asti jääkiekon takia. Eräs kanadalainen muuten totesi meille eräänä päivänä hallin käytävällä, että oli seurannut meidän touhuja katsomossa ja oltiin kuulemma ensimmäisen USA-pelin parhaat fanit: jaksettiin kannustaa omiamme koko pelin, vaikka oltiin sillassa kolmanteen erään asti! Se lämmitti pohjoisen poikia kovasti.

Paikallisten maailman tuntemus ei tosin taida olla ihan parasta luokkaa. Monikaan ei ole käynyt ikinä oman provinssinsa ulkopuolella ja mm. Amsterdamin väitettiin olevan Suomessa!

Kaera ja Tepi kiittää ja kumartaa, tämä taisi olla tässä. Kettu kuittaa!

PS. Me suomussalmelaisethan tykkäämme sanoa, että olemme Hyrynsalmelta, jos meitä ei ymmärretä, on hökelletty tai tehty muuten vaan jotakin typerää. Tällä reissulla opittiin, että Kanadassa kannattaa hökäistä samassa tilanteessa, että on Quebecistä… heti riittää ymmärrystä!

;)

PSS. Kuvia lisätään vielä tulevina päivinä ja ehkä lisää tekstiäkin. Nyt kahvit naamariin ja Sumiin pesäpallon peluuseen!

Palattiin hotellille tekemään itsemme pelikuntoon, ja hallille mennessä oli hotellin aulassa Koivujen sukukokous, joten Sakulta ja Mikolta paitaan nimmarit ja hallille.

Odotettavissa oli tietenkin tiukka kamppailu Kanadan ja Norjan välillä. Norja kestikin yllättävän pitkään, mutta ottelun puolivälissä Grotnesilla (Norjan molari) alkoi länkipäivät ja siinä se oli.

Sitten päätapahtumaan, jota tuossa oltiin viritelty jo päivä ja kaksi, sekä tietenkin luvattu kanadalaisille, että jenkit tippuu. Ensimmäisessä erässä meidän katsomon osan kanukit kuunteli ihmeissään meidän Suomi-hoilotuksia. Toisessa erässä käytiin toisessa päädyssä huutamassa muiden suomalaisten kanssa. Siellä jouduttiinkin pari kertaa screenille.

Kolmannessa erässä mentiin takaisin omille paikoille, ja hoilotus jatkui. Pari vieressä ollutta kanukkia sitten sai tarpeekseen ja he lähtivät litomaan. (En tiedä sitten NHL-peleistä, mutta näissä peleissä kanukit vaan istuu, ja huutavat vain silloin kun taulu kehoittaa, tai johtavat peliä reilusti. Muuten ovat asiallista porukkaa.) Erässä Suomi tyytyi peruuttelemaan, ja niinhän siinä kävi, että jenkit tasoitti. Mutta Lepistö hoiti homman himaan.

Kyllä siinä oli äänijänteet kovilla…

Osaston otteet kisojen aikana olivat niin vakuuttavia, että Kaera sai kutsun Leijoniin!

Pelin jälkeen Kaera päätti lähteä vielä juhlimaan, mutta minä tyydyin yhteen juhlatuoppiin ja päätin ottaa tulevan lennon vastaan jonkin sortin järissään?!.

Vaasan jätkät lähtivät eilen Quebeciin, ja me luvattiin huutaa Suomi jatkoon Halifaxissa, nyt homma on vaasalaisten huomassa Quebecissä. Hoitakaa äijät homma siellä, lippu liehumaan.

Kaera koostaneen jutun loppuun kuvien kera tulevina päivinä, sitten kun ehtii kaupungilta. Kisapäivien osalta Halifax kiittää, kumartaa ja vaikenee! Nyt on taas kaikki mahdollista.

Allekirjoittanut otti ilon irti voitosta ja juhli tappiin saakka paikallisessa kuppilassa. Ilta meni mahtavasti ja kavereita riitti joka kulmassa.

Nyt on kamat kasassa ja aletaan odottamaan lentoa kotiin. Osasto kiittää ja kumartaa. Reissu oli mahtava!!!

Noo, ukkojen vauhti ei aamutuimaan ollut mitenkään hirveä, mutta puoleen päivään mennessä oltiin jo kuitenkin liikkeellä… Suunnattiin satamaan, josta otettiin lauttakyyti meren yli Dartmouthiin (näin Tepi tapahtunutta selitti taksikuskille myöhemmin päivällä)! Dartmouth on muuten kaupunkikeskusta Halifaxissa. Halifaxin ja Dartmouthin erottaa “poukama” Atlantin valtameressä, katsokaa vaikka Google Mapsilla. Dartmouthiin pääsee Halifaxin keskustasta siltaa pitkin tai lautalla.

Dartmouthissa meidän oli tarkoitus mennä tutustumaan paikalliseen ostosihmeeseen MicMacMall:iin. Siellä olisi kuulemma yli 160 kauppaa tarjolla. Eipä siinä, rehvakkaat kaveruksethan Suomesta, siis me, päätettiin osata sinne kävelemällä ilman minkäänlaisia apuvälineitä (navigaattoria, karttaa, kompassia tms). Matkalla törmättiin myös hassuun liikenne merkkiin.

Aikamme tallusteltiin ja huomattiin, ettei ole mitään tietoa missä ollaan, saatika miten sinne MicMacciin päästään. Ei siinä auttanut, kun ruveta miettimään ratkaisuvaihtoehtoja. Pysähdyttiin johonkin puistoon pössyttelemään ja keksittiin ottaa taksi.

Noo tämä äkkiseltään yksinkertainen tehtävä ei sitten onnistunutkaan kuten elokuvissa sormia napsauttamalla. Me jouduttiin metsästämään sitä taksia jossain paikallisessa ghetossa ihan tosissaan. Lopulta taksi saatiin vinkattua jonkun paikallisen Esson pihasta. Siinä vaiheessa oltiin naurettu (ja ehkä vähän kiroiltukin) ihan käsittämättömän paljon. Hauskaa oli (taas)!

Taksi ja sen älyttömän suulas kuski (ai, oli vai…) vei meidät sujuvasti ilman suurempia ongelmia kauppaparatiisiin.

Mic Mac Mall oli sitten tosiaan älytön kompleksi täynnä kauppoja. Kaikkea laidasta laitaan, mutta erityisesti vaatekauppoja oli liioitteluunkin asti. Ja olihan se paljon etsitty änärishoppikin talossa. Tepi ei löytänyt yllättäen reissulta mitään, allekirjoittanut sentään jotakin.

Taksi otettiin ostarin pihalta ja suunnattiin takaisin satamaan. Kuski oli lähtöisin Venäjältä ja tiesi Suomen, erityisesti Helsingin. Oli kuulemma ollut linnassa siellä 10 vuotta sitten! Aika vakuuttava aloitusspiikki kuskilta… noo, hyvin me päästiin perille ja tinkaamalla saatiin matkan hintaakin pudotettua (oli muuten hyvät keskustelut, kun kaikki kolme henkilöä väänsivät menemään rallienglantia). Ei hassummin hoidettu.

Halifaxiin saavuttuamme Tepin turnauskestävyys oli täysin lopussa. Don lähti nukkumaan hotellille jotai klo 17.00 paikallista aikaa. Eihän tässä olla oltu reissussa kun vasta viikon verran!

Allekirjoittanut kävi Halifaxin kauppoja vielä tutkimassa. Päivän jääkiekkoannos tuli otettua änäripelin Pittsburgh-Philadelphia muodossa. Erilainen päivä (joskin hauska sellainen) Halifaxissa alkaa olla aika paketissa, kettu kuittaa.

Btw, jos jonakin päivänä allekirjoittaneista on tuntunut, että englanninkieli on hallussa, niin tänään sitten todistettiin, että sehän on ihan p***a puhetta! Väännettiin rallienglantia menemään koko rahan edestä. Varsinkin ruokapaikan myyjä oli ihmeissään meidän juttujen kanssa. Epäili, että ollaan Quebecistä, kun ei englantia osata!

Aamupalan jälkeen hönkästiin paikalliseen soppingsentteriin (kauppakeskukseen). Siellä meinattiin jäätyä totaalisesti postia etsittäessä… kyltissä luki posti, mutta sisällä oli joku euromarketti. Noo, löytyihän se postikin sieltä ihan perukalta.

Sitten aloitettiinkin päivän peliurakka, kolme matsia hokia. Ekasta pelistä ei jäänyt paljon jälkipolville kerrottavaa, kun jenkit myllytti turskanpyytäjät kumoon 9-1. Grotneskin oli tavallinen kuolevainen maalillaan. Pelin jälkeen hönkästiin johonkin Molsonin toimistoon kysymään fanitavaraa ja irtosihan sieltä jotkin Kanadan paidat.

Kanada-Suomi peliin lähdettiin hyvissä ajoin. Suomipaidat päällä kävelleet pohjolan poijjaat tuntuivat kiinnostavan paikallisia kovasti. Yksi jos toinenkin kävi jututtamassa meitä ja aika monen henkilön kameraankin taidettiin tallentua.

Hallilla oli oikeasti ekaa kertaa kunnon ruuhkaa ja sisäänkin piti jonottaa. Äijät käveli hallilla kovin rehvakkaasti Suomi-paidat päällään, kerrottiin kaikille, että aiotaan voittaa… mutta toisinhan siinä kävi. Peli oli sinällään hyvä ja tasainen, mutta kanukit teki maalit. Perhana, jokaisen erän alussa annettiin kaverille maali. Kolme tuli kaikenlisäksi läpiajosta.

Tunnelma hallissa oli erilainen kun odotti. Kanukit on ihan kuolevaisia muidenkin suhteen. Siinä ne istui suurimman osan ajasta hiljaa peliä katsellessaan. Ne innostuu huutamaan vain, jos tulostaululla kehoitetaan pitämään meteliä tai sattuvat johtamaan kolmella maalilla. Loppupelissä toki oli kova mökä ja aallotkin kiersivät areenaa, mutta Rudin maali hiljensi kansaa kovasti! Pelin jälkeen maikkarin nettiryhmä haastatteli Kaeraa. Liekkö pätkää julkaistu missään, kun täällä ei toimi noi maikkarin nettipätkät…

Saamiemme huhujen mukaan viiltävä analyysi katsottavissa Maikkarilla: Tässä suora linkki juttuun.

Me huudettiin tietenkin niin paljon, että ääni meinasi loppua taas. Mutta kyllä otti päähän pelin jälkeen. Me ei oltu yhtään huonompia, kun kanukit pelissä, mutta silti saatiin pataan kunnolla. Olis ollu niin mukava paukutella täällä vähän henkseleitä illalla… mutta kun ei!
Pelin jälkeen suunnattiin satamaan syömään. Ei päästy siihen paikkaan minne oli tarkoitus mennä, mutta ajauduttiin johonkin toiseen mestaan vahingossa. Hyvä niin, sillä siellä oli koko reissun parhaat sapuskat. Ainakin tähän mennessä.

Päivän kolmas koitos olikin sitten Latvia-Saksa. Koetettiin kannustaa Latviaa voittoon, ettei Norjan-poijjaat pääsisi jatkoon. Mutta niinhän siinä sitten kävi, että latvialaisilla levisi pää ja menivät häviämään kuolemanottelunsa. Saksa vei 3-5.

Iltaa jatkettiin baarikiertueella. Oli tarkoitus mennä periaatteella yksi pubi ja yksi olut. Mutta eihän siinä onnistuttu. Ekassa kuppilassa oli jotai paikallisia kantrimiehiä soittamassa, joten kuunneltiin sitä ja otettiin parit Molsonit. Törmättiin kuppilassa muuten StanleyCup voittajaan. Uwe Krupp tuli olusille ja käytiin miestä toki morjestamassa. Tepi otti Uuvelta nimmarin.

Siitä ajauduttiin johonkin alehouseen jonkun suomalaisen messissä. Noo siellähän se meno sitten karkasi käsistä. Jututettiin paikallisia ja juotiin useita Molsoneita lisää. Sielläkin oli jotai paikallisia bändimiehiä kehissä ja Tepihän innostui jammaamaan tosissaan.

Tappiin oltiin ja hauskaa oli…

Fan Fest -alueelta suunnattiin sitten jäähallissa sijaitsevalle Nova Scotia Hall of Fame -alueelle ihmettelemään paikallisia kuuluisuuksia ja heidän suorituksiaan. Suurimmat hokijätkät tältä alueelta näyttävät olevan Al MacInnis, Sidney Crosby ja Colin White. Crosbylle oli perustettu ihan oma osastonsa alueelle. Samalla opittiin, että jääkiekko on ilmeisesti syntyisin Windsor Nova Scotiasta. Esillä olivat myös Hart Memorial- ja Art Ross-trophyt.

Innostuttiin menemään jopa kuviin näiden komistusten kanssa. Ja olihan siellä myös MM-pytty nähtävillä, sekä paljon muuta kiekkoon ja urheiluun liittyvää. Oli siinä ihmeteltävää.

Latvia-Norja -peliä mentiin katselamaan ja ensimmäisen erän aikana huomattiin, että “Tuubi” oli kateissa (siis se sinivalkoinen “pesismaila”). Ilmeisesti se oli jäänyt Fan Festiin eli hallin alakertaan. Kaera olisi heti lähtenyt sitä hakemaan, mutta oli hävittänyt ottelulippunsa. Siinä sitä sitten päiviteltiin “Tuubin” kohtaloa, mutta Tepin lippu matkassaan Kaera löysi “Tuubin” Fan Fest:lta. “Tuubia” yritti ihmiset ostaa muuten kovalla rahalla, mutta siitä ei luovuttu.

USA-peliin käytiin hakemassa vauhtia Maxwell’s Plumista. Pelihän oli huikea, mutta typerät jenkit hoitelivat lopun niin, että varmasti Suomelta kaksi äijää pois Kanada-pelistä. Upean nousun jälkeen kolme pinnaa taskussa ja tunnelma katossa.

Koistisen veto oli muuten niin tulinen, ettei verkotkaan kestäneet. Tuomarit oli aivan perseestä ja olihan muuten törkeä temppu Brownilta pelin loputtua, kun ajeli Jokisen levyksi…

Pelissä itsessään huudettiin taas sitten koko rahan edestä. Välillä piti jo seisoa istuimenkin päällä, että tuli hommat selväksi. Vieläkään ei meinaa ääntä lähteä. Fiilikset veteli pelin aikana semmoista vuoristorataa, ettei väliä. Kanukitkin kannusti meitä koko pelin ajan.

Saatiin kiitoksia kaupungilla jenkkien lyömisestä, ja Kaera haastattelija ruokailun yhteydessä paria amerikankaveria hyvässä hengessä. Pubista siirryttiin kattomaan hotellille vielä Pittsburgh-Philadelphia änäri-peliä.

Eipä siinä, mahtava kiekkopäivä takana. Nyt nautitaan vielä muutama hetki tästä ja ruvetaan keskittymään seuraavaan koitokseen. Hyvä jätkät, on mahtavaa olla suomalainen! Hyvä päivä kokonaisuudessaan.

The Premier League Champions 2008: MANCHESTER UNITED !

Ruokailun jälkeen nähtiin hotellin edessä, kun Hannulan Mikko teki haastattelua Vehasen, Rämön ja Lehkosen kanssa. Sitten alkoi Leijonia lapata aulaan urakalla. Nyt oltiin pelattu peliä hiukan eteenpäin ja otettu pelipaidat / tussi matkaan. Useita nimmareita heilahti paitaan mm. OJ, Villet P&K, Luoma ja Ossi puhumattakaan Rudista. Leijonat oli muuten kuulemma käyneet kalalla aamulla, oli tullut saalistakin, Luoma tuumaili.

Ja sitten niitä todisteita: Vehanen ja Rämö haastattelun jälkeen.

Kapteeni saatiin kuvaan myös.

Ja Virran Hantaltakin saatiin nimmari, vaikka ei sitä aluksi meinannut antaa. Kaerahan yltyi Hantan kanssa puhumaan TPS:iin Hokista tulleista jätkistä (Hattusesta, Erkinjuntista ja Halosesta siis). Hantta kehui erityisesti Junttia kovasti, tulee vielä tähti (sehän me jo tiedettiinkin). Voimaa pitää vielä saada.

Niskalan Jannekin pysähtyi hetkiseksi.

Pienten päikkärien jälkeen lähdettiin hallille katsomaan Kanada-Saksa peliä. Pelissä Kanada pöllytteli Saksan molemmat Länki-Arit nurin niin, että suhina kävi. Siitä pelistä nyt ei oikein ole kertomista kenellekään, Muller kehannut lopuksi enää torjuakaan. Sikaosasto hämmästeli pelin aikana kovin vaisua meininkiä katsomossa… ei meinanneet Kanadan poijjaat syttyä vissiin Saksasta tai sitten kaikki 9000 ihmistä olivat olleet myös juhlimassa eilen.

Kaera avasi taas sanasen arkkunsa väärässä paikassa, väärään aikaan kehitellessään uuden plakaatin tekstiä ja päräytti aika isoon ääneen keskellä katsoa: “Canada SUCKS!”, mutta ei se ainakaan vielä koitunut turmioksi.

Koivukäsi.com teksti herättää kiinnostusta kanadalaisissa, ja sitähän on mukava yrittää selittää englanniksi.

Se on nyt tilanne niin, että oli sen verran menevät bileet eilen, jotta tänä iltana vietetään rokulipäivää. Mutta jos Kanada voitetaan, niin ostetaan maanantaina henkselit ja paukutellaan niitä kaupungilla.

Sitä plakaatia ei vielä ole saatu telkkariin, niin julkaistaan se täällä.

Kuten kuvastakin näkyy, pesiskausi on alkamaisillaan. Kaera on treenannut lyöntiään erinäisiin kohteisiin.

Änärin katontaan ja formulaan aamulla, Halifax vaikenee!

PS. Hyvää äitienpäivää kotiin (11.5.2008)!

Takaisin kämppään painuttiin ja ruvettiin hommautumaan peli kuntoon. Mänkit päähän ja vehkeet päälle.

Paikan päälle hallille tapaamaan ystävä Molsonia ja peli alkoi. Peli oli hurjaa taistelua alusta loppuun. Suomi painoi päälle kuin yleinen syyttäjä, mutta Latvia puolusti tiukasti. Ensimmäisen erän jälkeen laukaukset olivat 36-5 Suomelle, mutta peli Latvialle vielä 0-1!

Hississä Temelle luvattu huutokonsertti oli päällä alusta alkaen, mutta muita ei saatu matkaan tähän hommaan ja oltiin osastossa aika yksin…

…Kunnes Vaasan kaverit saapuivat apuun ja meitä oli jo neljä. Siinä sitä sitten vedettiin huutokonserttia vaasalaisten kanssa, kuin viimeistä päivää, suorastaan veljeiltiin. Ei olisi talvella tätäkään uskonut todeksi! Noo, eihän siinä mitään, Vaasan jepethän oli ihan mukavaa sakkia, ainakin näin maajoukkue kuvioissa. Talvella otetaan sitten taas yhteen.

Muut Suomen kaverit olivat voitosta 2-1-lukemin, niin innoissaan, että ottivat osaa kaupungin hommiin.

Pelin jälkeen voiton juhlat alkoivat.

Ja jatkuivat baarimikko Brianin johdolla.

Jonka jälkeen lähdettiin jahtaamaan NHL-kamaa myyvää kauppaa kaupungille. Tällöin tavattiin hotellin ovella Suomen maajoukkueen valmennusjohto ja Doug Shedden, joka oli ainoa jolta kerettiin saada nimi paitaan ja, jota päästiin jututtamaan. Ja Doug oli rehellinen, ylivoimapeli oli paskaa. Kuvia tai mitään muuta ei keritty ottamaan.

Jossain välillä eksyttiin reitiltä… yritettiin vastakarvaan!

Kierrettiin sitten kaupunkia alkuilta, pääkadulta satamaan ja pubista pubiin, jonka jälkeen tavattiin puistojen miehiä polttelemassa rauhan piippua. Jumaliste, Kanadassakin tunnettiin Sentenced… kuvan jamppa fanitti Sentencediä tosissaan ja aikoi tulla käymään tulevaisuudessa Suomessa. Eipä siinä, puolituntia väännettiin rallienglantia yhdestä, jos toisestakin aiheesta.

Jos tätä joku lukee, niin tänään ei ihmeitä pööpöilty ja tipitkin meni kohilleen, alkaako äijät oppia. Pretty solid day…

…tai tässä vaiheessa iltaa (juttua kirjoittessa) ainakin niin luultiin. Meinaan singottiin vielä yöhön ja siellähän taas kerkesi sattua vaikka mitä. Keskiviikkona oltiin saatu jostain iihf:n paikasta rannekkeet, että päästiin ilmaiseksi bileisiin Palaceen (Ei muuten tiedetty, että siellä on Canada day- juhlat, joten me jätkät täräyttiin pirttiin Suomen paidat päällä!).

Paikalla soittivat ainakin Chris “kitarasankari” Cloughpaugh. Siinä Molsonia juodessa alkoi ympärille kerääntyä vaikka minkälaista väkeä. Juomaa tuli ja väkeä riitti, koska ollaan Suomesta ja Saku tulee meidän tiimiin. Mutta kerrottiin heille suoraan, että Suomi voittaa Kanadan.

Ja sitten osioon, joka on K-18 tai melkein, Tepi beats the canadiens with a mental power and some canuck tall guy. Pelkästään sillä, että mentiin Suomi-paidat päällä jytään saatiin sankareiden kohtelu ja päästiin myöhemmin VIP-alueelle.

Aloitetaan siitä, että paikalla Palacessa soitti paikallinen bändi (Thornley), joka oli hyvä, Kaeran kanssa (on ne heittänyt tekijät muutkin, siten sanamuodot: Pahoittelemme) otettiin homma haltuun raskaampaa rockia kun soittivat (Oltiin muuten juttusilla myöhemmin bändin jätkien kanssa VIP-tiloissa).

Kaera näpsäili kuvia sieltä, sun täältä. Jossain välissä Tepi tarttui kameraan ja halusi kuvata Kaerastakin jamikuvia. Heittolaukaus osui suoraan paikallisen ärräpään (siis muija, ja oli keskari pystyssä) nuppiin (jonka kuvaa nyt ei julkaista, kun MINÄ olen niin päättänyt.)

Tilanteesta syntyi tytön jätkäkaverin kanssa pieni sanallinen kohtaaminen, mutta kanadalaiset ystävät hoitivat tilanteen. Tepi joutui vielä rahoittelemaan kaksimetristä henkivartijaa, joka jostain syystä halusi turvata hullujen suomalaisten selustan (Sori Arttu, täältäkin löytyi vartija, vetskut muuten kiittää palkinnoista).

Pienen episodin jälkeen jatkettiin jammailua, ja keikan loputtua huomattiin yht’äkkiä olevamme baarin VIP-paikassa. Joku kanadalainen oli kertonut, että Suomen (maajoukkue) äijät on yössä… Meitä luultiin Suomen pelaajiksi, mutta väite kiistettiin heti. Jos juttuja kuuluu Suomen pelaajista Halifaxin baareissa olosta, niin niillä saatetaan tarkoittaa meitä. Kanukit tuntuvat tykkäävän suomalaisista jostain syystä (jos mennään Suomi-paita päällä, niin on noin 30 000 suojelijaa)… kiitos Sakun ja pelityylin.

Kovin on sekava tää loppuosa päivän jutusta, joten laitetaan tiivistelmä loppuun. Palacessa biletettiin kovasti ja väännettiin englantia menemään ankarasti. Paikalliset olivat kovin kiinnostuneita pohjolan pojista. Yksi jos toinenkin kävi kyselemässä kuulumisia. Näillä eväillä päästiin lopulta sinne VIP-puolellekin. Hauskaa oli! Cheers people of Halifax!

Nyt oli sitten kova yritys saada teetätettyä SuPS SaBan lippu ja Kaera sitä joltain myyjältä tiukkaan sävyyn tivasi, mutta vielä ei onnistuttu. Sinkoilemisen aikana Kaera on yrittänyt etsiä paikkaa, josta saisi ostettua uudet kengät. Shoe Shopiin mentiin kyllä, mutta ei siellä kenkiä myyty vain olutta, mutta ei me siitä valitettu.

Kämpiltä vauhtia, paidat päälle ja lanketti matkaan. Yritettiin ostaa paikalliselta paita kauppiaalta keppiä, mutta se ei myynyt. Huomattiin tärkeä tieto, että Suomen peli huomenna alkaa klo 12:30.

Eka peli oli sitten paikallisten suosikki vastaan Norja, missä Norjan kaverit taistelivat hienosti, mutta eivät mahtaneet Nashin Rickille mitään. Kanada vei 2-1. Tepin päässä ollut sinivalkoinen peruuki sai myös kannustavan vastaanoton.

Myös Latvian pojilla oli meno päällä …

Pelien välissä käytiin sitten vetämässä paikallinen donair, joka vastannee lähinnä kajaanilaista rullakebapia ja sotkettiin koko pulju. Ei se myyjä siitä hermostunut, ja uutta peliä suoleen.

Jossain välissä huomattiin, että Niskastakin olisi tarvittu …

USA vastaan Saksa oli jo maalirikkaampi tapaus, kiitos jenkkien Craig Andersonin ja joka Tepillä on maalissa Lätkätietäjä-kisassa. Anderson muuten torjui 5/9. Jenkit vei 6-4. Molson virtasi.

Ja sitten yöhön, jossa paikallisessa dikkindikkissä Kaera kohtasi fanin: “Can I have your autograph?” Johon Kaera: “What, why?” Ja äijä jatkoi: “Because you’re Billy Idol! You’re the man”. Se oli sitten sellainen paikka, josta Ripperiä ei saisi pois kirveelläkään, aivan puti puhdasta dikkindikkiä.

Siitä sitä sitten päräyteltiin Tukholmaan, jossa Arlandan lentokentällä seikkailtiin jo useamman miehen voimin. Liityttiin etsimään seuraavaa porttia veturimiesten kisajoukkueen kanssa, ja pienellä peesillä portti löytyi ja matka jatkui kohti pelättyä Heathrow’ta.

Kaera aloitti lennon lukemalla tiistain Veikkaajaa, jossa oli eritelty Selänteen Teemun arvokisat. Torinon olympialaisten osiossa Suomi hävisi ainoan pelinsä kisoissa ruotsalaisille, jota Kaera sitten kommentoi tapaansa hiukan äänekkäästi: “Vitun ruotsalaiset!” (ihan hyvä veto SAS:n koneessa, kun ympärillä on pelkkiä ruotsalaisia). Sen jälkeen ympärilleen katsellen Kaera lisäsi: “Ei kai nämä ymmärrä suomea.”
Heathrow’lla reissu jatkui turvatarkastusten läpi sulassa jonossa noin kymmenen miehen suomalaisporukan kanssa. Pieni ruokailu O’Neills’ssä, jossa Tepi sulatti tarjoilijan sydämen olemalla antamatta tippiä miehelle. Kortinmaksukone tuotti hivenen ongelmia, ja tipit jäi maksamatta, mutta tilannetta yritettiin korjata jättämällä viisjuoronen pyörimään pyötään. Uuteen koneeseen ja mantereen vaihtoon.

Air Canadan koneessa Tepille alkoi jo iskeä matkaväsymystä, jutut lentoemojen kanssa pienellä finglishissä olivat puolisekavia. Yksi lentoemoista yllätti osaston luulemalla heitä ensin paikallisiksi muusikoiksi ja sitten grönlantilaisiksi. Mutta ei paha, siitäkin selvittiin, kun kapteeni Mike lennätti pirssinsä melkein ajoissa Halifaxiin.

Pitkän lentomatkan jälkeen päästiin pihalle ja ulkoilmaan Tepi alkoi pössyttelemään kessua suomalaiseen tapaan ulko-oven vieressä (mainittakoon, että Tepi ei polta, mutta kisojen aikana saa hiukan pössytellä) ja melkein loppuun asti sauhuteltuaan huomasi seinien olevan täynnä “No Smoking near entrance”-kylttejä. Näin olivat hulppeat kainuulaiset saapuneet Kanadaan.

Halifaxin lentokentältä Georgen kyydillä hotellille. Heathrow’n sekoilujen jälkeen osasto antoi Georgelle 10 euron tipin, jolloin kyytimieheltä heti lennähti: ”Good luck!”. Huonekin hotellista saatiin ja Slovakia-peliä katsomaan. Kyyti on ollut viime päivinä kylmää, kun unta on tullut kolmen päivän sisään kuutisen tuntia.

Peli katsottiin ja singottiin voittohuumassa (3-2) kaupungille. Halifax Metro Centre löytyi ilman sen kummempia ongelmia (olihan sitä matkaa peräti 500m). Hallilla suunnistettiin lippupisteelle ja ruvettiin rallienglannilla kertomaan, että pitäisi saada ennakkoon varatut ja maksetut Kanada plus –lippupaketin liput. Noo, vartin selkkauksen jälkeen liput löytyivät ja suunnattiin Fortress Chtadelliin (siis valloittamaan vuorta).

Vuoren valloituksen jälkeen kierrettiin pari korttelia kävellen ja suunnattiin paikalliseen sporttipubiin olssille ja syömään. Ruoka oli hyvää ja sitä oli vähintäänkin riittävästi. Mutta tästähän ne vaikeudet taas alkoivat. Pyydettiin tarjoilijalta lasku. Tarjoilija toi laskut pöydälle ja lähti latomaan sen kummempia selittelemättä. Sikaosastohan oli tästä aivan ymmällään: miten maksetaan lasku ja ennen kaikkea minne? Aikamme pohdittuamme tarjoilija pyydettiin takaisin paikalle. Ja olihan se tarjoilija pihalla, kun Kaera räväytti pöytään seuraavan lauseen: ”We don’t know how to pay this bill!” Hienoisen hölmistyksen jälkeen tarjoilijalta saatiin tieto, että maksu maksetaan sille. Noo rahamiehethän maksoivat laskun ja antoivat vielä 5 dollaria tippiä mieheen.

Ja ei kun hotellille elpymään. Hotellilla allekirjoittaneet tajusivat vasta, että tippi oli jo sisällytetty laskuun (15% gratuit)… noo mitäs me rahamiehet.

Halifaxiin Kanadaan osaston tarkoitus on mennä katsomaan juuri Suomen välisarjaa. Mitä ihmettä siitä tulisi, jos Suomi painaa kääpiöiden kanssa putoamista vastaan ja tarinamme sankarit kannustavat Norjaa välisarjassa. Kivi vierähti äijien sydämeltä nuoremman Rudin ohjauksen myötä. Peli Suomelle jatkoajalla 3-2 ja Suomi välisarjaan varmuudella.

Tepi saapui Revontielle tiistaina aamutuimaan. Siinä kaverukset sitten kävivät läpi mukaan lähtevät tavarat. Ja eihän se Kaeran pakkaus ollut mennyt putkeen. Tavaraa oli nimittäin riittävästi ja mahtuivat mukaan… mutta kun käsimatkatavarat ylitti sallitun 8kg:n rajan yli kilolla. No pikainen paniikki ja ammattilaisen ratkaisu… ei tehdä asialle mitään!

Aamulla matka kohti Kajaanin rautatieasemaa ja Helsinkiä alkoi, kuinkas muuten, Kuoleman kyydissä. Kaera osoitti heti ensi alkuun junailijan elkeet, kun hän oli menossa ostamaan IS:ää junan ravintolavaunusta, mutta ei päässyt vaunujen välisestä ovesta läpi yleisön seuratessa vierestä.

Helsinkiin päästessä Kaeran mieleen juolahti Finnair-stadionilla pelattava Superpesiksen avausottelu Jymy – Tahko. Kun matkatavarat oli sullottu säilöön osoitti Tepi suuren Helsingin tuntemuksen. Stadionista Tepi ja Kaera tiesivät vain, että se sijaitsee Töölössä. Tepi tarkasti info-taulusta Etu-Töölön ja alkoi johdattaa Kaeraa osoittamaansa suuntaan. Hetken vaellettuaan ukkoja vastaan tuli henkilö, joka kysyi: ”Excuse me, do you speak English?”. Tähän Kaera sujuvasti vastasi: ”Sorry, we don’t.”

Matka jatkui ja tavoitetta ei löytynyt, joten sankarit turvautuivat tekniikkaan ja netistä Finderin kautta ohjeet. Niin, Tepin suuntavaisto oli vienyt miehet pari kilometriä väärään suuntaan. Se siitä suunnistajasta. Matkan varrella vastaan tuli Vastarannankiiski-niminen pub ja hetken kuluttua Mr. Don. Tepi tähän jupisten: ”Meikäläinen on perustanut tuohon pubin, ja Niskasen kiiskellä on pitänyt perustaa sitten oma tuohon viereen. On se niin kiiski äijä.”

Finnair-stadionkin löytyi Tepin tuumatessa: ”Meikä menee kerrankin katsomaan peliä Finnair-stadionille, ja se on PESÄPALLOA!” Jymy voitti viilenevässä illassa ja matka hotellille alkoi. Hotellilla katsottiin lämmittelyksi Kanada-USA peliä teeveestä ja taidettinpa käydä vielä parilla hotellin pubissa. Siitä homma jatkuu lentokenttäsekoilulla.