Sikaosasto

Jäätävä aloitus aamulle. Lähettiin syömään ja matkalla paineltiin väärään suuntaan menevään hissiin. Noo, hissi meni ylös ja pirttiin astui Ruutu, Selänne, Pihlstöm ja Koistinen. Sikaosasto meinasi jäätyä, mutta Kaera avasi sanaisen arkkunsa ja chattaili Selänteen kanssa smooltookkia. Luvattiin huutaa Latvia kumoon ja Selänne maalata puolestaan. Kamera ei tietenkään ollut mukana… siinä sivussa myöhästyttiin vielä aamupalaltakin, mutta pienen puhuttelun jälkeen saatiin vielä sapuskaa.

Takaisin kämppään painuttiin ja ruvettiin hommautumaan peli kuntoon. Mänkit päähän ja vehkeet päälle.

Paikan päälle hallille tapaamaan ystävä Molsonia ja peli alkoi. Peli oli hurjaa taistelua alusta loppuun. Suomi painoi päälle kuin yleinen syyttäjä, mutta Latvia puolusti tiukasti. Ensimmäisen erän jälkeen laukaukset olivat 36-5 Suomelle, mutta peli Latvialle vielä 0-1!

Hississä Temelle luvattu huutokonsertti oli päällä alusta alkaen, mutta muita ei saatu matkaan tähän hommaan ja oltiin osastossa aika yksin…

…Kunnes Vaasan kaverit saapuivat apuun ja meitä oli jo neljä. Siinä sitä sitten vedettiin huutokonserttia vaasalaisten kanssa, kuin viimeistä päivää, suorastaan veljeiltiin. Ei olisi talvella tätäkään uskonut todeksi! Noo, eihän siinä mitään, Vaasan jepethän oli ihan mukavaa sakkia, ainakin näin maajoukkue kuvioissa. Talvella otetaan sitten taas yhteen.

Muut Suomen kaverit olivat voitosta 2-1-lukemin, niin innoissaan, että ottivat osaa kaupungin hommiin.

Pelin jälkeen voiton juhlat alkoivat.

Ja jatkuivat baarimikko Brianin johdolla.

Jonka jälkeen lähdettiin jahtaamaan NHL-kamaa myyvää kauppaa kaupungille. Tällöin tavattiin hotellin ovella Suomen maajoukkueen valmennusjohto ja Doug Shedden, joka oli ainoa jolta kerettiin saada nimi paitaan ja, jota päästiin jututtamaan. Ja Doug oli rehellinen, ylivoimapeli oli paskaa. Kuvia tai mitään muuta ei keritty ottamaan.

Jossain välillä eksyttiin reitiltä… yritettiin vastakarvaan!

Kierrettiin sitten kaupunkia alkuilta, pääkadulta satamaan ja pubista pubiin, jonka jälkeen tavattiin puistojen miehiä polttelemassa rauhan piippua. Jumaliste, Kanadassakin tunnettiin Sentenced… kuvan jamppa fanitti Sentencediä tosissaan ja aikoi tulla käymään tulevaisuudessa Suomessa. Eipä siinä, puolituntia väännettiin rallienglantia yhdestä, jos toisestakin aiheesta.

Jos tätä joku lukee, niin tänään ei ihmeitä pööpöilty ja tipitkin meni kohilleen, alkaako äijät oppia. Pretty solid day…

…tai tässä vaiheessa iltaa (juttua kirjoittessa) ainakin niin luultiin. Meinaan singottiin vielä yöhön ja siellähän taas kerkesi sattua vaikka mitä. Keskiviikkona oltiin saatu jostain iihf:n paikasta rannekkeet, että päästiin ilmaiseksi bileisiin Palaceen (Ei muuten tiedetty, että siellä on Canada day- juhlat, joten me jätkät täräyttiin pirttiin Suomen paidat päällä!).

Paikalla soittivat ainakin Chris “kitarasankari” Cloughpaugh. Siinä Molsonia juodessa alkoi ympärille kerääntyä vaikka minkälaista väkeä. Juomaa tuli ja väkeä riitti, koska ollaan Suomesta ja Saku tulee meidän tiimiin. Mutta kerrottiin heille suoraan, että Suomi voittaa Kanadan.

Ja sitten osioon, joka on K-18 tai melkein, Tepi beats the canadiens with a mental power and some canuck tall guy. Pelkästään sillä, että mentiin Suomi-paidat päällä jytään saatiin sankareiden kohtelu ja päästiin myöhemmin VIP-alueelle.

Aloitetaan siitä, että paikalla Palacessa soitti paikallinen bändi (Thornley), joka oli hyvä, Kaeran kanssa (on ne heittänyt tekijät muutkin, siten sanamuodot: Pahoittelemme) otettiin homma haltuun raskaampaa rockia kun soittivat (Oltiin muuten juttusilla myöhemmin bändin jätkien kanssa VIP-tiloissa).

Kaera näpsäili kuvia sieltä, sun täältä. Jossain välissä Tepi tarttui kameraan ja halusi kuvata Kaerastakin jamikuvia. Heittolaukaus osui suoraan paikallisen ärräpään (siis muija, ja oli keskari pystyssä) nuppiin (jonka kuvaa nyt ei julkaista, kun MINÄ olen niin päättänyt.)

Tilanteesta syntyi tytön jätkäkaverin kanssa pieni sanallinen kohtaaminen, mutta kanadalaiset ystävät hoitivat tilanteen. Tepi joutui vielä rahoittelemaan kaksimetristä henkivartijaa, joka jostain syystä halusi turvata hullujen suomalaisten selustan (Sori Arttu, täältäkin löytyi vartija, vetskut muuten kiittää palkinnoista).

Pienen episodin jälkeen jatkettiin jammailua, ja keikan loputtua huomattiin yht’äkkiä olevamme baarin VIP-paikassa. Joku kanadalainen oli kertonut, että Suomen (maajoukkue) äijät on yössä… Meitä luultiin Suomen pelaajiksi, mutta väite kiistettiin heti. Jos juttuja kuuluu Suomen pelaajista Halifaxin baareissa olosta, niin niillä saatetaan tarkoittaa meitä. Kanukit tuntuvat tykkäävän suomalaisista jostain syystä (jos mennään Suomi-paita päällä, niin on noin 30 000 suojelijaa)… kiitos Sakun ja pelityylin.

Kovin on sekava tää loppuosa päivän jutusta, joten laitetaan tiivistelmä loppuun. Palacessa biletettiin kovasti ja väännettiin englantia menemään ankarasti. Paikalliset olivat kovin kiinnostuneita pohjolan pojista. Yksi jos toinenkin kävi kyselemässä kuulumisia. Näillä eväillä päästiin lopulta sinne VIP-puolellekin. Hauskaa oli! Cheers people of Halifax!