KiinaVietnamLaos

5.8.07 Pimeilla kiinan maanteilla

Paiva alkoikin sitten mukavasti. Nappasimme rinkat selkaamme ja metroilimme kaupungin paarautatieasemalle reittia, jonka Matti ja Samuli olivat tiedustelleet edellisena iltana. Asema jo itsessaan oli juuri sita mita olimme kuulleetkin: kaottinen, sekava ja taynna ihmisia. Kokonaiset perheet istuivat asema-aukiolla, odottamassa junaa tai kuka mitakin tekemassa. Kolikon kaantopuolena poliisien kopperoita tuntui loytyvan joka nurkalta ja jokaisella kopilla oli oma vastuualueensa aukiosta, kuten seuraavaksi selvisi. Perttu nimittain kavi vaihtamassa itselleen hiukan paikallista valuuttaa, mutta heti metroasemalla selvisi, etta setelit ovat vaarenoksia. Noh, voitte arvata oliko rahanvaihtokoju enaa pystyssa kun kavimme se tarkistamassa.

Noh, jatimme matkatavarat sailytykseen ja Pertun poliisien huomaan tekemaan rikosilmoitusta ja hajaannuimme. Puolet porukasta lahti katsastamaan kaupungin keskustaa ja riistamarkkinoita. Tasta en sen enempaa tiedakaan, mutta kyseessa ei kuulemma olleet mitkaan kalamarkkinat. Me loput siirryimme metrolla elaintarhan suuntaan pandan kuvat silmissamme. Koko reissun kenties hohdokkain osa oli itse tarhan etsiminen paikallisasutuksen seasta, eika sekaan nyt niin vaikeaa ollut. Kyseinen tarhan vetonaula, jattilaispanda, oli nimittain melko masentuneen oloinen vesseli pienessa hakissaan. Mutta ihan kivaahan siella tarhassa oli rentoutua suurkaupungin hulinasta.

Illemmasta matkasimme viela vanhaan keskustaan katsastamaan jo aiemmin mainittu jenkkien suurlahetyston alue seka ehdottomasti kaupungin sekavin myyntikatu. Siella myyjatyttoset eivat enaa esitelleet vaatteita, vaan taputtivat kasiaan yhteen ilmeisesti hoputtaakseen ihmisia ostamaan jo paikalliseen hintatasoon nahden 80 %:lla alennettuja tuotteita. Illan pimentyminen, bussin lahtoajan lahestyminen ja loputon ihmisvirta ajoivat meidat kuitenkin melko nopeasti pois ostoksilta takaisin liikenneaseman suuntaan. Maksoi muuten 6 km taksimatka alle 2 euroa.

Nyt istumme laadukkaimmassa koskaan nakemassani bussissa jossain pain Etela-Kiinan maaseutua matkalla Yangshuon kylaan. Kateva tapa saastaa majoituskuluissa, eika tassa bussissa nukkuminenkaan tunnu olevan mikaan ongelma. Kunhan vaan tuo kuski nyt osaisi ajaa ilman kolareita myos loppumatkan.

—–

Niin siis ainakin Kantonissa liikenne tuntui noudattavan kaytantoa Isoimmat ensin. Eli siis jos halusit jalankulkijana ylittaa ison kadun, katsoit vain sopivan liikenneaukon ja lahdit kavelemaan. Kasimerkeilla kykenee helposti kertomaan, etta nyt oltaisiin tulossa ja sitten auto joko pysahtyy tai ei. Toinen vaihtoehto on ottaa koppi paikallisesta ja kavella hanen vierella tien yli.

 

4.8.07 Kanton

Tanne Kantoniin tultiinkin sitten junalla. Olihan se toki kallein mahdollinen vaihtoehto - Suomen opiskelijahinnan tasoa - mutta eipahan tarvinnut vaihtaa kulkuvalinetta Kiinan rajalla. Muutenkin helpoin ratkaisu, suoraan parissa tunnissa perille ja rajamuodollisuudet asemilla.

Kantonissa ilmasto vaikutti jo piirun verran kuivemmalta kuin rannikolla, mutta toisaalta suurkaupungin kaunis savusumukin koetti ahkerasti peittaa auringon. Majoitukseksi meille valikoitui tietysti kolmen tahden hotelli muutamalla eurolla. Taytyy toki muistaa etta johan ne sisaanheittajatkin jaksoivat kavella perassamme melkein kilometrin ja vielapa ajattivat perille asti sahkotaksillaan. Hotelli oli kylla sinansa hyva ratkaisu, silla se sijaitsi lahella paikallisten asuinaluetta ja ostoskujia, jossa ei ilmeisesti ainakaan talla viikolla oltu lansituristia nahty. Juuri tatahan me kai Kantonista lahdimmekin hakemaan. Toinen vaihtoehto olisi ollut amerikkalaisten kansoittama vanhan kskustan alue englanninkielisine opasteineen. Siella emme kauaa viihtyneetkaan.

Opaskirja neuvoi meidat basaareilta uudenaikaiseen lansimaiseen kauppakeskukseen aivan parin kilometrin paahan itaiselta rautatieasemalta ja hotelliltamme. Sita se kylla olikin: Jopa Ideaparkilla olisi opeteltavaa, mita kaikkea oheistoimintaa kauppakeskuksen sisaan saa mahtumaan. Jotkut tuntuvat elavan taalla keinotodellisuudessa, jossa paetaan ulkoilmaa ilmastoituun huvipuistoon. Itse valitsin kylla mieluummin viereisen katukaupan. Kunhan syotavaksi vain valitsee mieluummin jotain jonka ulkomuodon tunnistaa.

Samanlainen vastakkainasettelu on tosin jo jopa Kiinassa aistittavissa kaikkialla. Hienostohotellin vieressa seisoo jo pitkaan keskeneraisena ollut pilvenpiirtajan rakennustyomaa, seuraavassa korttelissa ihmiset elavat onnellisena rahjaisissa asunnoissaan ja kadulla kadeton kerjalainen rukoilee aamusta iltaan. Mutta pikkupojat ne vain lennattavat leijaa uskomattomalla taidolla kaupungin suuressa urheilupuistossa. Tehdaan sitten vaikka sita 12-tuntista paivaa heikolla palkalla, elama jatkuu kuitenkin.

Pari sanaa kiinalaisesta palvelukulttuurista. Suomalaiseen palveluun tottuneelle voi olla yllatys kun 3 olkapaahan asti ylettyvaa myyjatyttosta katselee tarkkaan vieresta kun koetat etsia itsellesi vaatteita. Ja tarjoaa kiihtyvalla tahdilla lisaa tuotteita eteesi provisioiden toivossa. Ja kikattaa. Toisaalta tahan huomion keskipisteena olemiseen ja vastaantulijoiden 180-astetta kaantyviin paihin alkaa jo tottua, vaikka valilla oliskin mukava vain sulautua joukkoon. Taytyy kuitenkin muistaa etta taman lahemmas paikallista elamaa emme kai reissullamme enaa paasekaan.

—-

Kiinalainen palvelukuttuuri osa kaksi: parturi. Kertokaahan herattaako epailyksia jos hiustenleikkuuta halutessasi sinut ohjataan hierontapoydilla sisustettuun takahuoneeseen, jossa odottaa kymmenkunta palvelijatyttoa. Ei minustakaan. Kyseessahan on talloin aivan tavallinen hiusten pesu ja hiuspohjan taydellinen hieronta ennen leikkuuta. Loogista. Lopulta oikeastaan me kaikki uskaltauduimme palveltavaksi.  Koko hoito leikkauksineen maksoi muuten 15 yania, eli 1,5 euroa. Tama kertoo paljon maan hintatasosta.

Tama paiva menikin sitten kokonaan HongKongin saareen - se toinen osa kaupungista - tutustumiseen. Aamulla legendaarisella Star Ferry-lautalla salmen yli ja ylos vuorelle. HongKongin puoli kaupungista tuntuukin olevan se rikkaampien kaupunginosa. Kowloonin sekasorto ja Niken mainokset vaihtuvat laajoihin ilmastoituihin kauppakeskuksiin pilvenpiirtajien alakerrassa ja Armanin merkkiliikkeisiin. Muutenkin yleisilme HongKongin puolella on rajusti lansimaisempi.

Pienen kavelymatkan paassa rannasta loytyy Peak Tram - ikivanha rinneratikka - jolla paasee matkustamaan suorinta tieta kaupungin jyrkinta junarataa pitkin pilvenpiirtajen ylapuolelle. Vuoren laelta avautuu loistavat nakymat yli kaupungin, mutta myos saaren toiselle puolelle jossa aukeaa aivan toisenlainen nakyma. Saaren toinen puoli onkin osin taysin rakentamatonta rinnetta ja unelmarantoja aivan miljoonakaupungin vieressa. Pakkohan sinne oli paasta!

Suoraa bussiyhteytta emme vuorelta loytaneet, mutta keskustasta paasee paikallisbusseilla aina Stanleyyn asti. Matkalla - hieman bussin reitista riippuen - loytyy useita ihanteellisia uimarantoja, mutta pari kilometria ennen Stanleyn kauppakeskusta sijaitsee Shon Sun Kok Beach - tai jotain sinnepain - josta opaskirjat eivat mainitse mitaan. Tama aivan taydellinen hiekkaranta omassa lahdelmassaan hienostoalueen keskella oli mita parhain paikka rentoutua paivan reissaamisesta ja katsella auringon laskua. Muutenkin paikallisliikenteessa sukkulointi kannattaa taalla. Ilmastoidut bussit eivat paljoa maksa ja ovat kenties paras nopea tapa nahda kaupungin toista puolta. Ilman tata olisi taaskin jaanyt paljoa nakematta.

Kiinan viisumimme pitaisi olla jo valmiit, mutta koska emme ehtineet takaisin omaan kaupunginosaamme ennen liikkeen sulkeutumista, emme myoskaan saaneet passejamme takaisin tanaan. Toivottavasti sitten aamulla. Ennen puolta paivaa olisi tarkoitus ylittaa raja.

—–

Tahan valiin voisi sanoa pari sanaa paikallisesta tyottomyysturvasta. Sita nimittain ei nayta olevan. Onhan se hienoa etta jokaisen kerrostalon tai hissin ovella on oma vartija, kaupoissa ja ravintoloissa on paljon henkilokuntaa ja makkarissakin on oma tarjotinten noutaja, mutta kun naita tukityollistettyja loytyy myos jokaisen liikkeen sisaanheittajiksi ja mainostajiksikin… Noita valkohampaisia intialaisia kellokauppaita kun tuntuu loytyvan 10 metrin valein, ainakin taalla Kowloonissa. Taalla voisi olla melkoinen hittituote painaa paitoja tekstilla: NO, I don’t need your rolex, armani, massage or anything!

Tosin suomessa tata samaa tyohonsijoitusta voisi kokeilla mustalaisiin…

Kuinka saada kulttuurisokki iskemaan taysilla vasten kasvoja? Tyonna muutama aikaerosta ja lennon jalkioireista karsivaa suomalaista suoraan uuteen paivaan herailevan HongKongin vilkkaimmalle kadulle ja laita heidat tinkimaan majoituksesta kerrostaloon, joka jo itsessaan on pieni kaupunki. Kun viela aasian lampo ja ilmankosteus ovat kohdallaan, onkin mita mainioin olosuhde lahtea etsimaan Kiinan viisumeita.

Nathans Roadilta ja sen sivukujilta tosin loytyykin oikeastaan kaikki palvelut ja kaupat maan ja taivaan valilta. Myonnettakoon etta hiukan harhailua ja pyorimista tama 7 hengen joukkio aluksi vaati, mutta kunhan olimme viettaneet enemman kuin tarpeellisen siestan ja Outillekin loydettiin ryostokahvila Starbucks kahvinhimoa hellittamaan, paiva alkoi taas paistaa. Karistimme kantakaupungin kaaoksen jaloistamme ja suuntasimme rantabulevardille ihailemaan kaupunginlahden maisemia ja vastapaisen HongKongin saaren pilvenpiirtajia auringonlaskussa. Kuuluisa valoshow pilvenpiirtajien seinilla oli aika laimea mutta silti nakemisen arvoinen.

Aasialaiseen kulttuuriin totuttautuminen vienee aikaa, muttei mahdotonta. Jatkuva vaenpaljous ja sen kaoottinen hyorina, kiinalaiset kirjaimet - joden rinnalla tuskin jatkossa nakyy englantia - ja kaikki muu vaativat viela sopeutumista.

——-

Antti pyorii innoissaan ympari maailman pieninta hostelliamme. Opiskelupaikka Helsingin kauppakorkeassa aukeni sittenkin. Pitaisikohan sittenkin lahtea juhlistamaan sita jotenkin…

6 tuntia junassa, muutama lentokoneessa ja viela 5 tuntia jaljella. Pientahan tama on, mutta onneksi ainakin itse osaan rentoutua matkalla. Sita taitoa tullaan viela tarvitsemaan.

Jo heti koneeseen astuttaessa kylma totuus iski silmille: Vaikka yhtio on Finnair, me eurooppalaiset - saatikka suomalaiset - olemme vain haviavan pieni osa kaikista. Tama on aasiaa, totuttautukaa siihen, pojat.

Aurinko laskee Uralin taa ja orastavat metsapalon alut loistavat Venajan maan horisontissa.

7 opiskelijaa, taskussa kesätyörahat ja menopaluu Hong Kongiin, ja matkasuunnitelmina tasan tarkkaan matkustaa paikan päälle ja katsoa minne asti kaukoidässä pääsee. Mitä muuta voi olettaa reissusta, jonka lentoliputkin hankittiin Stockmannin hulluilta päiviltä - henkilökohtaiseksi harkinta-ajaksi taisi jäädä parisen tuntia - ja kukaan ei ole muistanut vaivata päätään reissun tarkemmalla suunnittelulla.

No ollaan me sentään selvitetty kaikki välttämätön reissun kannalta: Ainuttakaan viisumia ei lähdetty anomaan Suomessa, sillä ne järjestyvät ennakkotietojen mukaan joko rajalta (Laos ja Vietnam) tai ainakin parin päivän varoitusajalla (Kiinan monikertaviisumit). Rokotteet ja lääkitykset, tärkeimmät tavarat ja visakortit ovat myöskin toivon mukaan kaikilla jo tähän mennessä kunnossa. Itse kävin vasta tänään ostamassa viimeiset lääkkeet ja vaihtamassa tukun jenkkilän dollareita taskun pohjalle - taalat kun tuntuvat olevan varmin tapa selvitä ainakin Laosissa, jonka pankkiautomaatit tuntuvat rajoittuvan pariin yksilöön. Kaikeksi onneksi sain myös matkan muut jäsenet ylipuhuttua parin LP:n matkaoppaan ostoon ja ensimmäiset tarkemmat matkasuunnitelmat alkoivat hahmottua itselleni tuossa pari päivää sitten.
Eli näillä näkymin olisi tarkoitus lentää keskiviikkona Hong Kongiin ja varautua siellä parin päivän viisumiodotteluun. Lento saapuu paikalle torstai-aamuna ja siitä onkin sitten hyvä lähteä etsimään sopivaa majoitusta ja viisumeita. En nyt ole aivan varma, mutta meillähän ei pitäisi olla edes ensimmäistäkään hostellia varattuna paikalla. Hong Kongista olisi tarkoitus siirtyä mahdollisimman pikaisesti varsinaisen Kiinan puolelle Kantonin suuntaan ja halpojen ostosten pariin. Uhkasipa Myly jopa teettävänsä kokonaisen puvun haettavaksi paluumatkalla. Kantonin jälkeen matka suunnataan kenties sitten Yanghshuon suuntaan, jossa pitäisi olla tarjolla mitä parhainta Kiinaa. Tästä lounaaseen suunnattaessa eteen pitäisi jäädä Nanningin kaupungin ympäristö sekä Vietnamin puolelta Hanoi sekä Vietnamin pohjoinen rannikko. Tästä olisi tarkoitus suunntata reittiä jos toistakin Laosin puolelle Vientianeen ja Vangviengin seudulle. Mikäli aikataulu van sallii, Laosista poistuisimme suoraan pohoiseen ja Kiinaan ja kenties Kunmingiin saakka josta pitäisi löytyä hyvät yhteydet takaisin Kantonin seudulle ja HongKongiin.

Paluulento takaisin kotiin lähtee 24. päivä ja tämähän on ainoa varsinainen aikaraja koko reissulla. Alkuperäiset suunnitelmat on siis varaa heittää bussin ikkunasta ulos jos vain siltä tuntuu ja lähteä täysin virran vietäviksi paikalla kuultavan ja Lonely Planetin vinkkien mukaan. Kolme ja puoli viikkoa aikaa nauttia muodollisesta kiireettömyydestä ja viettää täydellistä lomaa ennen opiskelujen jatkumista. Tästä se alkaa.

-Juha

Lähtö on lähellä. Tarkalleen 25 tuntia 45 minuuttia.