Kotona
Johan se olikin aika. Nimittäin kokeilla lentokentällä nukkumista. Ei edes paha, loppupeleissä. Allekirjoittanut varasi itselleen kahden penkkirivin välisen ei-kenenkään maan alueen penkkien alta ja nukahti samantien. Käy se näinkin ja hotellista säästyneet rahat pystyi käyttämään - taas vaihteeksi, mutta nyt kyllä viimeisen kerran tänä vuonna - lentokentän burger kingin aamiaiseen.
Tarkkaan ottaen Macaulta lähdettiin melko mielenkiintoisissa olosuhteissa. Katamaraaniin hypätessämme saderintama peitti näkyvyyden 50 metrin päästä. Aika vahva peitto, vaikka sanomalehdet kertoivatkin heti lentokoneessa Suomen pistäneen vielä paremmaksi. HongKongissa koetimme päästä edelliskerralla varaamallemme 007:n huvipurrelle - tuttavallisemmin mäskiämpärille - ilmaisristeilylle, mutta eivätpä pojat meitä päästäneet ilman lippuja sisään, oli kuulemma aivan täyttä etteivät voineet ottaa ylimääräisiä. Noh, nyttenpähän heillä oli sitten noin 30 paikasta 7 vapaata tunnin risteilyllä.
Meitä tämä ei lannistanut vaan suuntasimme jälleen Hong Hong Islandin takaosaan uimaan, tällä kertaa hiukan lähemmälle rannalle, ja syömään. Tänään alkoi ulkona olla jo melkein kylmä - vain 29 astetta. Illan pimentyessä meille riitti ajaminen metrolla suoraan lentokenttäsaarelle - sekavan Kowloonin kaupunginosan tutkailua ei kukaan enää halunnut kokea rinkkojen kanssa. Metron päätepysäkiltä tosin löytyikin kylän suurimpiin kuuluva kauppakeskus, joka vielä hetken viivästytti joukkiotamme, mutta pian oli aika huristella viimeisellä bussilla kentälle nukkumaan, ja saattaa tämä koko matka päätökseen.
Lennolla pystyi jälleen havaitsevan suomalaisten häviävän pieni osuus matkalaisista. Suurin osa matkustajista jatkoikin jatkolennolla Euroopan kentille. Ei ihme että Finnair mainostaa itseään nopeimpana tienä Aasiaan. Me puolestamme käynnistimme pari lahoa vuokrakäytössä ollutta autoa Otaniemestä ja ajoimme kiltisti kotiin.
Nyt lienee jo korkea aika koettaa totuttautua Suomen arkeen ja pakkasiin. Opiskelutkin pitäisi koettaa saada taas sujumaan ja uusiin asuntoihin totuttautua - tai etsiä pikapikaa uusia. Mutta mitä väliä jos hetken aikaa samassa huoneessa majoittuu toinenkin asukas? Tai naapurihuoneessa kymmenen mustaa miestä? Elämä jatkuu kuitenkin, jotenkin.
Kuvia lisäillään, jos muistetaan ja jaksetaan, mutta aikanaan.
- Juha