Matkalla
Hanoi, viela kerran. Laosin rajan jaatya taakse, oli tavallaan helpotus paasta takaisin sivistyksen pariin. Tai nain ainakin siihen asti kunnes Vietnamin liikenne, loputon skoottereiden parina ja kaupunkien savusumu palauttivat maan tasalle. Laos oli oikeastaan ihan kiva paikka. Paluumatkan bussikin oli ilmastoitu - ainakin suurimman osan matkasta - eika rengastakaan vaihdettu kuin kertaalleen. Laosissa vahvasti lasna olleet munkkitemppelit vaihtuivat sirpin ja vasaran alaisuuteen - ja kylla, niita lippuja nakyi tosissaan myos Laosissa. Kotiinpaluun jarkytysta voisi lieventaa ajamalla kotimatkan Joutsenoon asti vasemmalla kaistalla, tootti pohjassa, kokoajan toisia autoilijoita ohittaen ja silti keskinopeuden ollessa alle 50 km/h.
Miten kukaan, siis kukaan, voi kuljettaa kahdeksaa koiraa pienessa hakissa skootterin tarakalla? Tai siis miten ne koirat yleensakin mahtuivat sinne elavana?
Vuorokausi bussissa meni. Ei ehka taaskaan mukavasti, mutta kuitenkin. Asiaa selviteltyamme alkaa tuntua silta etta meidan lisaksemme kovin moni lansituristi ei ole suorittanut kyseista Hanoin ja Vientianen valia kahdesti. Ja viela vapaaehtoisesti. Hulluja nuo suomalaiset.
Arvatkaapa, minka hotellin sisaanheittaja hyppasi bussiimme heti Hanoin rajalla? Blue sky hotel, aivan oikein. Sama vietnamilainen suora putki tuntuu jatkuvan vain. Meidat on varmaan analysoitu ja seuraavat askeleemme tunnetaan jo ennalta. Nyt hotelli kuitenkin tarjosi meille suorat bussiyhteydet Kantoniin asti. Nyt yo Hanoissa ja lahto heti aamulla. Alle vuorokauden matkustamisella meidan pitaisi jo lahennella Kantonin rajaa.