Taitekohta
VangVieng, pikkukyla jossa paikallisasutusta ei paljoa nay. Joka toinen vastaantulija on britti ja todennakoisesti pilvessa. Baarit myyvat iloisia pirteloita, mutta britit varoittavat etta usein ratsia iskee kylla juuri tilaajan poytaan.
Paikan ykkosaktiviteetti on tubing, traktorin sisarenkaalla lohoily jokea alaspain. Jokibaareja loytyy 100 metrin valein, ja jokaisessa poppi raikaa. Ja joka baarin terassilta voi roilata liaania pitkin jokeen. Mika paikka! Tanne ihmiset tulevat nimenomaan nauttimaan, kuka mitakin, ja rentoutumaan. Me otamme neuvosta vaarin ja viihdymme taalla hetken jos toisenkin. Huomenna voisi ottaa skootterit alle ja lahtea omatoimisesti tutustumaan ymparoivaan luontoon. Eikohan taalla viihdy.
Lauantaina olisi tarkoitus kaantaan junan nokka ympari ja palata samoja jalkia takaisin Hong Kongiin. Sita se on kun ostaa menopaluulennot, eika paluulentoa toisesta kohteesta. Mutta halvat liput, niin mikas siina…
Vietnamin rajaa emme pohjoisesta uskalla ylittaa kun pohjoisen vuoristossa on kuulemma viimeaikoinakin sattunut aseellisia bussiryostoja ja kyydit Vietnamin puolella ovat epavarmoja. Toisaalta olemme niin lahella Vientianea, etta paatimme hypata siella jalleen bussiin ja matkata sen 24 tuntia Hanoihin. Tama toteutetaan siis alkaen joko lauantai-iltana tai vasta vuorokautta myohemmin. Hanoista ylitamme Kiinan rajan joko maanantaina tai tiistaina, riippuen jalleen edellisista, ja HongKongiin olisi tarkoitus rantautua keskiviikkoiltana. Lento lahtee perjantaiaamuna paikallista aikaa, joten pelivaraa jaa mukavasti.
Tassa on siis mukavasti aikaa tutustua Laosilaiseen liikennekulttuuriin - en ikina tule ymmartamaan sita pysahdysten tarpeellisuutta ja tyhjia lupauksia mm. ilmastoiduista busseista - ja istua koomaa lahentelevassa olotilassa puoliunessa bussissa. Hanoin jalkeen uskon matkan tuntuvan jo voitetulta. Paivitetaan tilannetta kun jaksetaan.