Hiljaa virtaa Mekong
Lao, kansainvalisesti Laos, on kaunis maa. Miten maassa yhden vuorokauden viettanyt matkaaja voisikaan kuvailla maata? Koiraemo tallustaa verkkaisesti kieli ulkona kuoppaisella hiekkatiella, moikkaa pientareella vapaana laiduntaville lehmalle ja passille, ja vaistaa kotiinpain pyorailevia munkkikaapuun pukeutuneita pikkupoikia. Saalittavat 5 miljoonaa asukasta koko maassa - kuten britit ystavallisesti huomauttivat - ja paakaupunki Vientianessakaan ei ole kuin 200 tuhatta asukasta. Kaikenlisaksi en ole nahnyt yhtaan yli 4 kerroksista taloa koko maassa. Tasta voi paatella kuinka laajalle kaupunkiasutus on jakautunut Vientianessa. Paalujen paalle rakentaminen, tai ainakin ylakerroksissa asuminen, tuntuu olevan varsin yleista ainakin Mekongin tulvatasangon maaseudulla ja Buddhalaisuus nakyy joka nurkalla.
Itse Vientiane tuntuu olevan miellyttavan rauhallinen kaupunki, josta huokuu lahes Keski-Eurooppalainen tunnelma. Loytyi muuten ekat suomalaisetkin koko reissulla. Skandinaavisesta leipomoravintolasta nimittain - tummaa leipaa saa vain perjantaisin. On loistavava tapa tutustua kaupunkiin skootterin selassa. Pertun kanssa kulutimme tanaan pari tuntia Mekongin rantaa seuraillen ja kaupungin laita-alueisiin tutustuen. Suosittelen, itsekseen liikkuminen on oikeasti paras tapa nahda paikallisten oikeaa asutusta, eika vain rantabulevardin turistikauppoja.
Muuten, thaimaan laheisyys - toisella puolella jokea - tuntuu ainakin omia palveluksiaan tarjoavien mies… siis tarkoitan tietysti neitipalvelijoiden ilmestymisena katukuvaan. Huomenna otamme bussin allemme ja koetamme loytaa tiemme Vang Viengiin, luonnon helmaan rauhoittumaan ja nauttimaan viimeisen kerran oikeasta lomasta ennen paluumatkaa.
- Juha