Tunnelmia
Mitenkas taalla ollaan sitten parjailty? Faktat tiskiin. Nyt aidit kuulolla, tyttoystavat tietavat kuitenkin jo.
Hyvin. Riittaako? Ihan oikeasti, matkaaminen on sujunut yllattavan hyvin. Hong Kong oli niin englantia etta… Jalankulkijatkin kavelivat vasemmanpuoleisen liikenteen mukaisesti. Voitte arvata etta siella elakelainen suomalainen punaniskakin parjaisi lomallaan vallan mainiosti. Kiina taas puolestaan oli luultua helpompi maa matkailla. Kiinankielisten tekstien ohessa loytyy hyvin usein englanniksi kirjoitettu suora kaannos tai tiivistys. Ravintolasta ja katukeittiosta voi toki aina tilata ruokaa pelkan kuvan perusteella. Omalla vastuulla toki. Mikali niin huonosti kay, ettei kukaan samassa tilassa oleva ymmarra englantia, niin paperi, kyna, elekieli ja opaskirjan kiinaksi kirjoitetut tekstit auttavat aina.
Matkaaminen tuntuu oikeastaan vain helpottuvan mita pidemmalle matkamme etenee. Edellinen matkakertomukseni kertoneekin tasta jo kaiken: Vietnamin puolella meidan ei ole tarvinnut tippaakaan huolehtia matkajarjestelyista, kun paikalliset ovat jarjestaneet lomakohteet suoraan silmiemme eteen. Taalla on opiskelijankin hyva elaa leveasti 
Kaikenlisaksi Hanoin sekasortoisuuden tunne katosi nopeasti, kun huomasi etta yllattavan moni - ainakin asiakaspalvelijoista - taalla ymmartaa englantia.
Terveys ja ruoka: Taytyy myontaa etta nyt on ainakin tullut tehtya se mita moni Kiinan matkalta olettaakin. Siis maisteltua kaikkea mahdollista. Samoin puikoilla syominen oli hyva opetella heti alkuvaiheessa, silla joka paikassa sita haarukkaa ei vain tuodakaan eteesi. Kiinalaiseen poytaetikettiin totutteleminen oli mielenkiintoista, mutta antoisaa. Mene siina sitten aitoon paikallisravintolaan, jossa perheet viettavat viikonloppuillallistaan ja seuraavat tarkasti jokaista puikonliikettasi…
Ruokien vahva luupitoisuus ei ehka miellyttanyt minua, enka vielakaan ymmarra miten samasta luupalasta voi imea monta suullista aina uudelleen yrittamalla, kuten paikalliset tekevat. Luuton sianliha ja perunamuusi maistui pitkasta aikaa melko hyvalle. Tosin koiranliha oli ihan mukiinmenevaa. Maistui muuten hiukan naudalle….
Reilun viikon matkaamisela kankkarankkakin on tullut kylaan vain harvoin. Outi sietaa tallaista poikaporukkaa yllattavan hyvin. Flunssa pysyy takuulla poissa nailla lampotiloilla, kunhan vain ei laita huoneen ilmastointia liian kylmalle yon ajaksi. Vatsaongelmia on valittanut vain reilut puolet matkalaisista, ei siis mitaan hataa. Niin ja Outin aamupahoinvoinnista ei keskustella. Matin olo nyt vaihtelee vuoristoradan tavoin: eilen ekan kerran kakkaa neljaan vuorokauteen! Kiintoisaa.
Seuraavat paivat ovat nyt selvat: matkaliput on jo ostettu Laosiin saakka ja pilvipeite on vain hyvaksi suomalaiselle iholle. Taalla on varmaan vielakin lampimampaa kuin teilla siella kotona. Siis aidit, huoli pois. Tullaan joskus kylla kotiinkin.