Paikalliselamaa
4.8.07 Kanton
Tanne Kantoniin tultiinkin sitten junalla. Olihan se toki kallein mahdollinen vaihtoehto - Suomen opiskelijahinnan tasoa - mutta eipahan tarvinnut vaihtaa kulkuvalinetta Kiinan rajalla. Muutenkin helpoin ratkaisu, suoraan parissa tunnissa perille ja rajamuodollisuudet asemilla.
Kantonissa ilmasto vaikutti jo piirun verran kuivemmalta kuin rannikolla, mutta toisaalta suurkaupungin kaunis savusumukin koetti ahkerasti peittaa auringon. Majoitukseksi meille valikoitui tietysti kolmen tahden hotelli muutamalla eurolla. Taytyy toki muistaa etta johan ne sisaanheittajatkin jaksoivat kavella perassamme melkein kilometrin ja vielapa ajattivat perille asti sahkotaksillaan. Hotelli oli kylla sinansa hyva ratkaisu, silla se sijaitsi lahella paikallisten asuinaluetta ja ostoskujia, jossa ei ilmeisesti ainakaan talla viikolla oltu lansituristia nahty. Juuri tatahan me kai Kantonista lahdimmekin hakemaan. Toinen vaihtoehto olisi ollut amerikkalaisten kansoittama vanhan kskustan alue englanninkielisine opasteineen. Siella emme kauaa viihtyneetkaan.
Opaskirja neuvoi meidat basaareilta uudenaikaiseen lansimaiseen kauppakeskukseen aivan parin kilometrin paahan itaiselta rautatieasemalta ja hotelliltamme. Sita se kylla olikin: Jopa Ideaparkilla olisi opeteltavaa, mita kaikkea oheistoimintaa kauppakeskuksen sisaan saa mahtumaan. Jotkut tuntuvat elavan taalla keinotodellisuudessa, jossa paetaan ulkoilmaa ilmastoituun huvipuistoon. Itse valitsin kylla mieluummin viereisen katukaupan. Kunhan syotavaksi vain valitsee mieluummin jotain jonka ulkomuodon tunnistaa.
Samanlainen vastakkainasettelu on tosin jo jopa Kiinassa aistittavissa kaikkialla. Hienostohotellin vieressa seisoo jo pitkaan keskeneraisena ollut pilvenpiirtajan rakennustyomaa, seuraavassa korttelissa ihmiset elavat onnellisena rahjaisissa asunnoissaan ja kadulla kadeton kerjalainen rukoilee aamusta iltaan. Mutta pikkupojat ne vain lennattavat leijaa uskomattomalla taidolla kaupungin suuressa urheilupuistossa. Tehdaan sitten vaikka sita 12-tuntista paivaa heikolla palkalla, elama jatkuu kuitenkin.
Pari sanaa kiinalaisesta palvelukulttuurista. Suomalaiseen palveluun tottuneelle voi olla yllatys kun 3 olkapaahan asti ylettyvaa myyjatyttosta katselee tarkkaan vieresta kun koetat etsia itsellesi vaatteita. Ja tarjoaa kiihtyvalla tahdilla lisaa tuotteita eteesi provisioiden toivossa. Ja kikattaa. Toisaalta tahan huomion keskipisteena olemiseen ja vastaantulijoiden 180-astetta kaantyviin paihin alkaa jo tottua, vaikka valilla oliskin mukava vain sulautua joukkoon. Taytyy kuitenkin muistaa etta taman lahemmas paikallista elamaa emme kai reissullamme enaa paasekaan.
—-
Kiinalainen palvelukuttuuri osa kaksi: parturi. Kertokaahan herattaako epailyksia jos hiustenleikkuuta halutessasi sinut ohjataan hierontapoydilla sisustettuun takahuoneeseen, jossa odottaa kymmenkunta palvelijatyttoa. Ei minustakaan. Kyseessahan on talloin aivan tavallinen hiusten pesu ja hiuspohjan taydellinen hieronta ennen leikkuuta. Loogista. Lopulta oikeastaan me kaikki uskaltauduimme palveltavaksi. Koko hoito leikkauksineen maksoi muuten 15 yania, eli 1,5 euroa. Tama kertoo paljon maan hintatasosta.