Paratiisi
Tama paiva menikin sitten kokonaan HongKongin saareen - se toinen osa kaupungista - tutustumiseen. Aamulla legendaarisella Star Ferry-lautalla salmen yli ja ylos vuorelle. HongKongin puoli kaupungista tuntuukin olevan se rikkaampien kaupunginosa. Kowloonin sekasorto ja Niken mainokset vaihtuvat laajoihin ilmastoituihin kauppakeskuksiin pilvenpiirtajien alakerrassa ja Armanin merkkiliikkeisiin. Muutenkin yleisilme HongKongin puolella on rajusti lansimaisempi.
Pienen kavelymatkan paassa rannasta loytyy Peak Tram - ikivanha rinneratikka - jolla paasee matkustamaan suorinta tieta kaupungin jyrkinta junarataa pitkin pilvenpiirtajen ylapuolelle. Vuoren laelta avautuu loistavat nakymat yli kaupungin, mutta myos saaren toiselle puolelle jossa aukeaa aivan toisenlainen nakyma. Saaren toinen puoli onkin osin taysin rakentamatonta rinnetta ja unelmarantoja aivan miljoonakaupungin vieressa. Pakkohan sinne oli paasta!
Suoraa bussiyhteytta emme vuorelta loytaneet, mutta keskustasta paasee paikallisbusseilla aina Stanleyyn asti. Matkalla - hieman bussin reitista riippuen - loytyy useita ihanteellisia uimarantoja, mutta pari kilometria ennen Stanleyn kauppakeskusta sijaitsee Shon Sun Kok Beach - tai jotain sinnepain - josta opaskirjat eivat mainitse mitaan. Tama aivan taydellinen hiekkaranta omassa lahdelmassaan hienostoalueen keskella oli mita parhain paikka rentoutua paivan reissaamisesta ja katsella auringon laskua. Muutenkin paikallisliikenteessa sukkulointi kannattaa taalla. Ilmastoidut bussit eivat paljoa maksa ja ovat kenties paras nopea tapa nahda kaupungin toista puolta. Ilman tata olisi taaskin jaanyt paljoa nakematta.
Kiinan viisumimme pitaisi olla jo valmiit, mutta koska emme ehtineet takaisin omaan kaupunginosaamme ennen liikkeen sulkeutumista, emme myoskaan saaneet passejamme takaisin tanaan. Toivottavasti sitten aamulla. Ennen puolta paivaa olisi tarkoitus ylittaa raja.
—–
Tahan valiin voisi sanoa pari sanaa paikallisesta tyottomyysturvasta. Sita nimittain ei nayta olevan. Onhan se hienoa etta jokaisen kerrostalon tai hissin ovella on oma vartija, kaupoissa ja ravintoloissa on paljon henkilokuntaa ja makkarissakin on oma tarjotinten noutaja, mutta kun naita tukityollistettyja loytyy myos jokaisen liikkeen sisaanheittajiksi ja mainostajiksikin… Noita valkohampaisia intialaisia kellokauppaita kun tuntuu loytyvan 10 metrin valein, ainakin taalla Kowloonissa. Taalla voisi olla melkoinen hittituote painaa paitoja tekstilla: NO, I don’t need your rolex, armani, massage or anything!
Tosin suomessa tata samaa tyohonsijoitusta voisi kokeilla mustalaisiin…