Kevään tuoksut
Kaupungin kadut, vihertävä nurmikko ja lämmin tunnelma. Ei pilven pilveä taivaalla, aurinko paistaa vinosti taivaanrannasta suoraan silmiin. Sekö on kevättä?
Ihmiset kulkevat kesäisissä asuissa, aurinkolasit leväten silmien edessä. Suuret ihmisjoukot kulkevat teatteriin, baariin, rannalle…kesän alkulähtö. Mitä tapahtuu kun kevät tulee? Lukematon määrä asioita tulee ulos piiloistaan; avoautot, kesäautot, hyttyset, karhut, moottoripyörät, shortsit, hameet, kesäkengät, kimalaiset… Valitettavasti tämä hupi on Suomessa hyvin lyhyt, usein kuulostaa masentavalta kun sanotaan: “Kohta se työ taas alkaa” tai “Kohta on jo juhannus”. Tietää että talvi tulee, arki tulee, ei ehdi nauttimaan lomasta. Miksei ihmisen naturaalisella inhimillisyydellä ole enää mitään väliä? Ihmisten suhteet jäätyvät ja unohtuvat työn tai opiskelun takia, toisinsanoen yhteiskunnan takia. Elämä on tehty ihmiselle liian rankaksi, elämästä pitäisi ehtiä nauttia jo ennen kuin työnantaja tai jonkinsorttinen “korkeamman” statuksen omaava henkilö myöntää eläkettä. Elämässä jää liian paljon kokematta koulutuksen ja työn takia.
Yksinkertaisuudet ja inhimillisyys kunniaan: tämäkin hetki on arvokas ja ikuinen, elämä on tärkeä, eikä sitä saisi haaskata työn tekemiseen. Kuten edesmennyt Aki Sirkesalo sanoo laulussaan:
“Iltapäivä hikinen, kaikki kauhassa kaupungin. Kiiltää pinta jokaisen, mennään puiston varjoihin. Toiset töihin kiiruhtaa, toiset juuri nukahtaa. Yksi nousee miettien “kaupunkiin mä jäädä tahdo en”.”
Levätkää hetki, nauttikaa hetkestä, oli se sitten hieno tai vähemmän hieno mutta arvokas se hetki on.
Janne