miau

Kohta se loppuu.. Meinaan kotona oleminen. Olen kyllä mietiskellyt että miten sitä on sinne töihin kerennyt ja jaksanut sitten vielä kotonakin puuhailla. Nyt on ollut aikaa puuhailla koirien kanssa, koti on pysynyt siistinä, Ja tietysti on lumitöitä tehty oikein olan takaa.vessaremonttikin on melkein valmis. Sitä on kyllä tehty kun Iisakin kirkkoa. Kalusteiden tulo kesti tilauksesta viisi viikkoa. Vaikka eihän siihen tullut kun kaksi kaappia ja taso, mittatilaustyönä siis. Nyt kalusteet on paikallaan mutta ikäväksemme meidän putkimies ( Juhan isä siis ) sai riesakseen Ruusun. Joten ainakaan tällä viikolla ei vesi vielä hanasta valu meidän vessassa. Yksi asia mitä nyt on tullut harjoiteltua on silikonin levittäminen. Että osaa niinkin yksinkertainen asia olla vaikeaa. Ruiskuta päälle fairyvettä ja vedä sormella ylimääräiset pois, no joo… käytä apuna jäätelötikkua…. no joo. Rajaa reunat maalarinteipillä. Kaikki kokeiltu. Onneksi nyt se viimeinen veto, tason päälle tuli ihan siedettävän näköiseksi. Wc pytyn reunoja ei sitten kukaan saa katsella Mutta laitan sitten kuvia kun kaikki on saatu valmiiksi, sisustustavaroita myöten joita lähdetään tutkailemaan vkonloppuna Paavon ja Viivin tykö Lappeenrantaan.

Kaiholla katselin tietokoneelta kesäisiä kuvia. Tuleekohan se kesä sieltä enää ikinä. Ihastellen katselin myös meidän Millan turkkia joka vielä kesällä oli runsas ja tuuhean kiiltävä. Nyt Neito on tiputtanut kaikki karvat pois. Nyt se kyllä näyttää solakalta ja menevältä mutta kyllä Bordercolliella tulee komea turkki olla. Odotellaan sille juoksuja alkavaksi jos karvan lähtö johtuisi siitä. Eilen kyllä kävimme “juoksututka” Kassun kanssa lenkillä ja ei ollut uroksella mitään hinkua neidon takapäähän eli se niistä juoksuista. Asia on kyllä toisaalta kääntynyt ihan toisinpäin noitten koirien turkkien suhteen. Kesällä Telma oli ihan kauhean näköinen ja vielä syksylläkin sen turkki oli ihan sellaista haperoa haituvaa. Nyt Tullukalla on kaunis leijonan harja edessä ja kunnon villahousutkin. Eikä se turkkikaan enää niin haituvaa ole. Eläintenhoitaja Suskun vinkistä aloin syöttämään ruoan seassa kalaöljyä. Ehkä siitä on Telmalle jotakin apua ollut. Kiitoksia Suskulle siis vinkistä!

Onneksi nyt on ollut suht siedettävät pakkaset niin koiratkin on kestäneet pitempiä lenkkejä. Telmalla varsinkin pikkuiset tassut jäätyy ja kävely on sellaista pomppimista. Millaan pakkaset ei vaikuta. Ei edes olematon suojakarva näytä menoa haittaavan. -25 ehkä alkaa jo Milsuakin paleltamaan.

Ostin syksyllä ostosreissulla isoja kirjaimia seinälle joista muodostuu sana HOME. Valkoisia 15cm halkaisijaltaan. No, ensinnäkin eihän ne näytä miltään valkoisella seinällä. Toiseksi niissä oli ihan ihmeelliset ripustus systeemit seinälle. O kirjaimessakin ne reiät siellä takana oli ihan eri tasossa. Käy nyt siinä sitten mittailemaan seinälle että tuo naula tulee kaksi senttiä tohon suuntaan ja toinen sitte taas kolme senttiä alemmas, ihan järjetöntä siis. Koska se ei onnistunut, keksin että ostan kaksi puoleista teippiä ja teippaan ne sinne seinälle. Ihan hyvä idea joo, mutta eihän ne kestäneet siellä seinällä. Liian painavia, M kirjain tippui lattialle ja meni halki. Onneksi on pikaliima jolla sain sen korjattua. Vähän saumaa näkee, mutta minä en ole niin tarkka.

Seuraava yritys saada teksti enemmän esille tuli sukulaisvierailulla. Maalaat jonkun levyn, sopivan kokoisen, erivärillä ja liimaat kirjaimet siihen. OK, tuumasta toimeen. Löysin töistä puuverstaan jätekasasta sopivan kokoisen vanerilevyn. Se oli harmaaksi maalattu. Minun ei siis tarvitsisi kuin ostaa toisen väristä maalia ja vetää se siihen päälle, todella helppoa siis. Joo, niinhän sitä ihminen luulee. Eka virhe oli se että sitä vanhaa maalipintaa olisi pitänyt vähän hiontapaperilla rikkoa että maali tarttuu siihen paremmin. Toinen virhe oli jättää se kuivumaan sellaiseen tilaan missä kaikki pääsevät tepastelemaan sen päälle ja siihen jää tassunjälkiä. Kolmas virhe on hätäisesti liimata ne kirjaimet siihen runsaalla erikeepperillä. Ja se viimein ja kohtalokkain virhe on jättää se taulu kuivumaan eteisen pöydälle, pystyasennossa, mistä ihana kissamme Neo voi sen tönäistä lattialle niin että kaikki kirjaimet lentävät pitkin poikin. Nyt siis uusi yritys. Ensin hionta. Sitten hyvän liiman osto ( käyttötarkoitukseen sopivan siis ) Ja oikeanlaiset ripustussysteemit.

Laitampa ihan kuvankin jos saan taulun joskus ehjänä seinälle ja siellä pysymään!

Unohtakaa heti otsikko, emme ole menossa naimisiin.

Oli vain pakko tulla tänne kirjoittamaan kun katselin kyseistä ohjelmaa. Minua hirveästi vaivaa sukupuoliroolit. Eikös jos on lesbo niin tykkää silloin naisista??? Miksi sitten Meidän häät sarjassa kaksi naista meni naimisiin ja se toinen oli selvästi se Nainen ja se toinen oli pukeutunut kilttiin, tai johonkin sen suuntaiseen..? En ymmärrä että jos Nainen tykkää Naisesta niin miksi se sitten rakastuu johonkin joka yrittää olla mies??? Jos itse tykkäisin naisista, haluaisin itselleni tosi kauniin naisen. Esimerkkinä mainittakoon mielestäni hyvin kaunis nainen, Todistettavasti syyllinen sarjassa näyttelevä Poppy, en muista sukunimeä. Juhankin mielestä hän on kaunis nainen, meillä on siis sama naismaku

Sama asia kun Homoissa on aina se mies ja sitten se naismainen mies, miksi??? Jos olet mies ja tykkäät miehistä, tarkoittaa sitä että siis todella tykkäät MIEHISTÄ, etkä jostain miehestä joka kirkuu hiiren nähdessään!!!

Todella sekavaa, mutta asia joka minua häiritsi hirveästi ohjelmaa katsoessa.

Mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin aika kuluu. Jotain odottaa oikein kovasti ja sitten se jo tapahtuukin ja kohta masentuu kun arki koittaa taas. Miten sitä pienenä tyttönä joulukin tuntui kestävän ja kestävän ja kestävän.. Nyt se meni hujauksessa ohi. Siinä samassa se uusi vuosi. Uusi vuosi oli pienenä aivan mahtavaa. Silloin sai olla ulkona myöhään ja paukutella tykkejä kavereitten kanssa naapureiden harmiksi. Nykyään en edes odota uutta vuotta, sama kohtalo kuin wapulla. Ne merkkaa nykyään vaan vapaapäiviä. Juhannuskin on ihan sama. Silloin tosin on kesä ja ihanaa kun on valoisaa.

No mutta nyt siihen jouluun. Meillä oli oikea perhe ja episodi joulu tänä vuonna.. Iskä, Emmi ja Inga tulivat meille saunomaan ja syömään. Oli oikein mukavaa. Emmin kanssa tehtiin pitkä lenkki aamupäivällä, koiran kera tietenkin. Sitten valmisteltiin ruokia ja lämmiteltiin saunaa. Oikein hyvin kaikki tähän mennessä. Sitten kun oltiin illalla saatu syötyä, Emmi ehdotti että nyt jaetaan lahjat, johon Rakas Isäni vastasi että; ette te voi niitä jakaa kun joulupukki tulee ne jakamaan. ????? Emmi ei uskonut ensin ja en minäkään. Hermostuin ja käskin iskää peruuttamaan koko pukin koska minusta on ihan turhaa kutsua joulupukki jos kukaan paikalla olijoista ei ole sen ikäinen että joulupukki on vuoden kohokohta. Se vaan on minusta noloa. Ihan eri asia jos isä itse olisi pukeutunut pukiksi ja kysellyt kilttien lapsien perään. Minä en käytöksen perusteella sinä iltana ainakaan kuulunut tähän joukkoon. Pukkiahan ei sitten voinut peruuttaa ja  kyllä se vaan tulisi puoli seitsemältä. Minä päätin että minähän en silloin kotona ole ja lähdinkin koiran kanssa lenkille siksi aikaa. Lopulta se pukki ei edes ollut jaellut niitä lahjoja vaan he olivat keskustelleet pukin kanssa myyrien karkottamisesta ym. Hmph. sanon minä. Olin minä kuitenkin ollut kiltti kun sain kivoja lahjoja. Ihme sisänsä.

Vuoden vaihtumista juhlittiin ihan rauhallisesti Hennan ja Niklaksen kanssa. Juha alkoi jossain vaiheessa nuokkua ja sitten se lämmittikin saunan ja oli kohta ihan pirteä. Raketteja oli kiva lähetellä ilmaan vaikka koko se vaihtuminen menikin minulta vaan kuvatessa ja kirotessa kun kamera ei ottanut sellaisia kuvia kuin olisin halunnut. Telman osalta vuosi vaihtui läähättäen. Ihan oma moka, siis minun. Kävin se kanssa päivällä lenkillä ja se ei pelännyt yhtään paukuttelua. Illalla sitten olimme omalla pihalla ja naapurista kuului pauke ja näkyi taivaalla rakettejakin. Ei pelottanut Telmaa ollenkaan. Ehdotin sitten Juhalle että ammutaan yksi raketti omalla pihalla. Telma oli siis ulkona. Raketti lähti ja Telma sai sätkyn. Ei kun äkkiä sisälle ja alkoi se läähätys ja tärinä. Pari tuntia se sitä jaksoi ja lopulta nukahti keittiön pöydän alle kun pelasimme Cluedoa. Leikki se vielä myöhemmin uudella vinkulelullaan ihan reippaasti vaikka ulkona jytisikin. Kissat ei reagoi jytinään mitenkään. Heta pelkää ainoastaan sitä kun sataa kovasti ja peltikatto ropisee kovasti. Silloin se läähättää ja maukuu, sekä tassut hikoaa.

Mitä kaikkea vuoteen 2008 kuuluikaan. Ensin tulee mieleen lopputili ja uusi työpaikka. Toivotaan että töitä seurakunnalla minulle löytyy vielä keväälläkin. Telma täytti elokuussa vuoden ja sen on ollut meillä jo kaksi joulua. Vähän sekin on kehittynyt pentuajoista. Minun koira se kumminkin on, mikä johtuu varmaan siitä että vietän sen kanssa enemmän aikaa kuin Juha. Surkea kesä on myös mielessä, ensi vuonna toivotaan parempaa. Surullista oli kun yksi tädeistäni kuoli vasta 43- vuotiaana. Veljeni aiheutti myös suruja. Toiset ne vaan ei löydä paikkaansa tässä maailmassa vaikka toiset yrittää auttaa ja olla tukena. Kliseisesti sanoen jokainen tänne maailmaan yksin syntyy ja jokainen tästä maailmasta yksin poistuu. Mitään ei saa mukaan..

mene edeltä, kyllä se jää kantaa