miau

Tänään on vietetty vapaapäivää ennen Piispan tuloa. Vkonloppuna on Ristiniemessä isot bileet kun uusi Kirkkoherra vihitään ja Itse Piispakin tulee yökylään. Se tietää sitten kaikille hirveät määrät töitä kun niitä kahvitetaan ja ruokitaan koko vkonloppu. Töistä vielä sen verran että koko loppuvuodeksi on oletettavasti töitä kun sain kaksi pestiä seurakunnalta. Toisina päivinä olen seurakuntakeskuksessa vahtimestarina ja sitten jäljelle jää vielä pari päivää olla Aittakorvessa keittiötöissä. Kaikki työt on tarjottu ihan sattumalta ja minä otin ne vastaan koska eihän mulla parempaa tekemistä syksyllä luultavasti ole

Ei kyllä ole päivä ihan tuntunut vapaapäivältä. Aamulla nostettiin ensimmäiseksi Telman kanssa perunat ja punajuuret ylös kasvimaalta. Telma tietenkin oli ihan mullassa ja hiekassa menossa mukana. Sitten kun vielä vähän kääntelin kompostia ja sieltä pursusi maahan tosi märkää ja haisevaa multaa, ei Telma voinut vastustaa kiusausta vaan sen oli pakko käydä siihen piehtaroimaan. Koko koira haisi ihan kamalalle, kuolemalle. Telma joutui siis perusteelliseen pesuun. Nyt haisee koira hyvälle ja on ihanan pehmeä. Tykkääköhän muuten kukaan koira hirveästi pesemisestä? Kata-vainaa ei ainakaan , eikä kyllä Telmakaan erikoisesti. Välillä se yrittää mennä lauteittein alle piiloon, ja sieltä se täytyy sitten raahata pois.

Tässä vielä todistusaineistoa että perunat ja punajuuret on varmana nostettu

Alkuviikosta oltiin Hennan kanssa puolukkametsässä. Telma yritti aina varastaa Hennan ämpäristä puolukoita suurella himolla. Ja varvuistakin se niitä ahmi. Seuraavana päivänä olikin sitten hirveä ripuli. Yöllä ihanat karvamatot oli kasoja täynnä. Ja kiva oli niitä löröjä pestä pois. Kyllä taas harmitti. En tiedä johtuiko se ripuli niistä puolukoista vai hirvenluista, keitetyistä sellaisista. ja niin, saihan Telma keitettyjä munuaisiakin samana päivänä. Munuaiset ja maksa on sen suurta herkkua. Onneksi ripulia ei kestänyt kun yksi päivä.

Henna käskee Telmaa pysymään erossa sen puolukoista..

Nyt on osa syksytöistä siis tehty. Onneksi. Täytyisihän ne punajuuret vielä keittää ja säilöä mutta ne saa vielä vähän aikaa odottaa kellarissa inspiraatiota. Tänään lähdetään vielä Rapu-Juhliin. Minä autolla, kun täytyy sinne töihin raahautua huomena, harmillista   Lopuksi vielä kuva Telmasta joka vaanii palloa. Toinen puoli ylähuulesta täytyy aina olla rullalla.;)

Ihmiset ovat ylpeitä monista asioista. Yksi pärjää hyvin agility kisoissa ja toisella on mahdottoman kaunis koti. Joku saattaa olla unelma-ammatissaan ja olla vielä siinä hyvä. Minä olen ylpeä siitä että omistan jonkinmoisen viherpeukalon. Sekin varmaan johtuu siitä että kaikenlaisien kasvien kasvatusta on tullut harrastettua pienestä pitäen. 10-vuotiaana olin jo innokas perunan ja herneen kasvattaja. Ja kyllä, minä tykkään kitkemisestä, se on hyvin rauhoittavaa puuhaa.

Pioni. Pieni taimi löytyi viimekesänä rikkakasvien seasta ja siirsin sen kukkapenkkiin. Missä se kävi kukoistamaan.

Sormustinkukka. Ehkä kaunein kukka meidän pihalla

Ruusu. Tälläinen on näkymä meidän makuuhuoneen ikkunasta.

Telma.”Ai miten niin oon käyny vähän tonkimassa multaan? Mistä sä niin päättelit?”

Kukkapenkki koko komeudessaan

Onkohan tämä nyt se särkynyt sydän???

Mehitähti polku kulkee alhaalta ylös

Kallein aarre, Iskältä saatu ankkuri

Pitäähän jokaisessa puutarhassa olla oma tonttu

Remontin suhteen minulla oli aluksi tiukka aikataulu. Heti ensimmäisellä viikolla tapetit irti seinistä + muut purkutyöt ja ikkunanpokien maalaus. No.. eihän se ikinä mene niin kuin ajattelee. Viimiset tapetit revin eilen illalla. Ei se ollutkaan taas niin helppoa kun yleensä. Vierasmakuuhuoneen tapetit lähti kastelun jälkeen yksi vuota kerrallaan. Meidän makuuhuoneen ihanat ruusutapetit lähti sitten milli kerrallaan. Että oli niitä rasittava repiä. Lastulevyseinään ne sitten jäikin koska ei niitä sieltä kukaan selväjärkinen ala raastaa puukolla. Vieläkään en tiedä mitä väriä sinne tulee, Juha sanoi kyllästyneensä jo siniseen. Taisi olla vihje että jos nyt jotain muuta.

Telma aina menossa mukana.

Viime viikolla kävin myös työhaastattelussa. Maanantaina lupasivat ilmoittaa josko paikan saan. Omasta mielestä se haastattelu meni hyvin vaikka siellä puhuttiin kaikkea muuta kun työasioita. Ajattelin itsekseni että nyt kun se olisikin mukava työ, niin en varmana sitä saa. Pitäisi ajatella että paska homma, varmasti soittaisivat töihin. Olinkin sitten iloinen kun Kotka-Kymen seurakunnasta tänään aamulla soitettiin ja kysyttiin että vieläkö haluaisin tulla töihin?? Tottakai. Vaikka se onkin vain kesätyö, olen iloinen. Pääsee kesäksi saareen tekemään lapsille ruokaa kun ne rippileireilee!

Tällä viikolla onkin sitten se ikkunanpokien maalaus ja sen jälkeen katto. Toivottavasti ei ilmat lämpene. Lauantaina kauniin ilman vallitessa, minä istuttelin jo meidän sireeni aidalle jatkoa. Vanhasta aidasta saa hyvin uusia alkuja kun se on levinnyt niin paljon. Kukkapenkistäkin on leikattu Virpiangervo pensaat matalaksi, ne siirtyy jonnekin toiselle tontille, odottelevat vain noutajaa.. (?)

Lopuksi laitetaan kuva Telmasta ja Hetasta. Niistä ei varmaan IKINÄ tule kavereita. Kovaa on sihinä ja murina. Joskus jopa syljetään toisen päälle ( Heta siis tekee näin).

Kyllä ne on sitten kauniita,keltaiset ja violetit krookukset. Kevään ensimmäiset kukat kukkii. Välillä ne hautautui lumen alle, mutta onneksi ne sieltä vielä nousi vahingoittumattomina. Kävin tänään jo tutkailemassa takapihan kukkapenkkiä. Sielläkin tapahtuu jo kovasti. Komeat maksaruohotkin on jo aloittaneet kasvukauden. Kovasti tekisi mieli mennä sinne tonkimaan, mutta kun se maa on ihan mutavelliä, niin odotellaan nyt vielä.