Kukkapenkki koko komeudessaan

Onkohan tämä nyt se särkynyt sydän???

Mehitähti polku kulkee alhaalta ylös

Kallein aarre, Iskältä saatu ankkuri

Pitäähän jokaisessa puutarhassa olla oma tonttu

Remontin suhteen minulla oli aluksi tiukka aikataulu. Heti ensimmäisellä viikolla tapetit irti seinistä + muut purkutyöt ja ikkunanpokien maalaus. No.. eihän se ikinä mene niin kuin ajattelee. Viimiset tapetit revin eilen illalla. Ei se ollutkaan taas niin helppoa kun yleensä. Vierasmakuuhuoneen tapetit lähti kastelun jälkeen yksi vuota kerrallaan. Meidän makuuhuoneen ihanat ruusutapetit lähti sitten milli kerrallaan. Että oli niitä rasittava repiä. Lastulevyseinään ne sitten jäikin koska ei niitä sieltä kukaan selväjärkinen ala raastaa puukolla. Vieläkään en tiedä mitä väriä sinne tulee, Juha sanoi kyllästyneensä jo siniseen. Taisi olla vihje että jos nyt jotain muuta.

Telma aina menossa mukana.

Viime viikolla kävin myös työhaastattelussa. Maanantaina lupasivat ilmoittaa josko paikan saan. Omasta mielestä se haastattelu meni hyvin vaikka siellä puhuttiin kaikkea muuta kun työasioita. Ajattelin itsekseni että nyt kun se olisikin mukava työ, niin en varmana sitä saa. Pitäisi ajatella että paska homma, varmasti soittaisivat töihin. Olinkin sitten iloinen kun Kotka-Kymen seurakunnasta tänään aamulla soitettiin ja kysyttiin että vieläkö haluaisin tulla töihin?? Tottakai. Vaikka se onkin vain kesätyö, olen iloinen. Pääsee kesäksi saareen tekemään lapsille ruokaa kun ne rippileireilee!

Tällä viikolla onkin sitten se ikkunanpokien maalaus ja sen jälkeen katto. Toivottavasti ei ilmat lämpene. Lauantaina kauniin ilman vallitessa, minä istuttelin jo meidän sireeni aidalle jatkoa. Vanhasta aidasta saa hyvin uusia alkuja kun se on levinnyt niin paljon. Kukkapenkistäkin on leikattu Virpiangervo pensaat matalaksi, ne siirtyy jonnekin toiselle tontille, odottelevat vain noutajaa.. (?)

Lopuksi laitetaan kuva Telmasta ja Hetasta. Niistä ei varmaan IKINÄ tule kavereita. Kovaa on sihinä ja murina. Joskus jopa syljetään toisen päälle ( Heta siis tekee näin).

Kyllä ne on sitten kauniita,keltaiset ja violetit krookukset. Kevään ensimmäiset kukat kukkii. Välillä ne hautautui lumen alle, mutta onneksi ne sieltä vielä nousi vahingoittumattomina. Kävin tänään jo tutkailemassa takapihan kukkapenkkiä. Sielläkin tapahtuu jo kovasti. Komeat maksaruohotkin on jo aloittaneet kasvukauden. Kovasti tekisi mieli mennä sinne tonkimaan, mutta kun se maa on ihan mutavelliä, niin odotellaan nyt vielä.

Houkuttelisi jo kovasti taas remontoinnin aloittaminen. Sain eilen pesulasta hohtavan valkoisen päiväpeiton mikä olisi tarkoitus laittaa vasta sitten “uuteen” makuuhuoneeseen. Ei vaan ole enää kovin järkevä sisustuväri tuo valkoinen. telma kun hyppää kuratassuineen peitolle, se on entinen. Eihän siinä mitään jos sen pystyisi itse pesemään mutta kun se on turhan iso kotipesukoneeseen. Ja se pesettäminen on niin kallista. 22€!

Toinen intohimoni, puutarhanhoito alkoi eilen kutkuttelemaan kun oli niin kaunis ilma . Takapihan kukkapenkistä pitäisi leikata yhdet pensaat matalaksi ja nyt ne olisi hyvä kyniä kun lehtiä ei vielä näy. Etupihalla tulppanit on jo 5 cm. Kiva juttu se ilmastonmuutos. Se vaikuttaa vähän kaikkeen. Kovasti haaveilemani retki jäälle koirakaverien kanssa ei taida toteutua enää koskaan. Viime talvena jäät kesti 1kk ja tänä vuonna niitä ei tullut ollenkaan. Muistoissa on vain ihanat kevätpäivät jäällä joskus silloin Katan kanssa. Sitä kun muistelee meinaa väkisinkin tulla tippa linssiin, osittain myös siksi että murehtii jo etukäteen sitä, milloin Kata tästä maailmasta siirtyy paremmille metsästysmaille

No mutta onneksi meillä on kissat ja Telma lohduttamassa kun se aika tulee. Kirsi oli jo suunnitellut että sitten kun Telma menee sinne kesällä, se voi olla Katan narussa kiinni takapihalla. Emmi oli siihen tokaissut että Telma osaa olla pihalla ihan vapaanakin. Se ei naruja tarvitse. Niin, kyllä se pihalla pysyy jos autoja tai koiria ei ole näköpiirissä. No, eihän se ole vasta kun 7 kk. Aikaa vielä oppia.

Lopuksi hauska lenkkitarina. Juha meni eilen illalla Telman kanssa lenkille. Vedonestopanta päällä. Telman nuohosi taas lumihangessa ja sai pannan irti. Tästä innostuneena juoksi naapurinrivitalon pihalle ja kakkasi sinne. Onneksi kämppä oli pimeänä. Juha poistui koira kainalossa vähin äänin.

Voi se kyllä olla rusakkokin. Tuossa pellolla se aina märehtii. Se tekee sinne papanoita, joita Telma sitten iloisesti nautiskelee.Pupu tykkää myös sabotoida omenapuuta, järsimällä sen runkoa. Nyt se ei enää onnistu kun verkot on suojana.Sitten se makailee siellä pellolla aina pimeällä jossain kuopassa kun ei valoisalla uskalla näyttätyä.
Seuraavaksi se lähettelee Telmalle hajuviestejä että tule ja ota minut kiinni, juostaan hippaa. Ja Telma juoksee kanin perässä ympyrää. Luulee varmaan että se on pieni lammas.Pupu ei vain oikein noita borderin paimennus tapoja ymmärrä. Voi kun se olisikin niin helppoa.Pupu ei vielä oikein ole ymmärtänyt että pellolle ei kannata tulla, tai muuten tulee Noutaja. Meinaan naapurin Mimmi.