miau

Milla ja Telma unohti ystävyyden ja rupesivat tappelemaan juuri kun minulla alkoi loma. Se siitä hermojen lepuuttamisesta ja ilosta että saa koirien kanssa puuhailla kaikennäköistä. Siis mitäänhän ei voi niiden kanssa yhtä aikaa tehdä. Joka asiasta tulee riitaa. Ja ihmeellisistä asioista. Esimerkki 1. Milla lyö päänsä oveen ja kuuluu kolaus. Telma havahtuu ja käy päälle. 2. Lenkillä en huomaa kun Telma pysähtyy eteeni ja rupeaa rapsuttamaan itseään ja tietenkin kompastun ja sanon OHO. Telma suuttuu ja yrittää mennä taas Millan kimppuun. 3. Koirat komennetaan vähän tiukemmalla sävyllä sisään. Telma hermostuu jne. ( onkohan sillä jotakin tekemistä asian kanssa että juuri kun sain luettua Koiran korjaus kirjan, nämä tappelut alkoivat..?) Tässä kuva toipuvasta Telmasta. Poskessa paha purema joka tuli viimeisestä tappelusta.

Telma siis steriloitiin eilen. Jos tästä operaatiosta olisi jotakin apua. Sillä kun on muutenkin niistä juoksuista tullut kaikenlaisia jälkioireita niin nyt nekin loppuu. Millalla ei juoksuista kuulemma tule mitään havaittavia ongelmia. Tällä hetkellä Telma toipuu kotona ja Milla on Kirsillä ja Emmillä hoidossa. Jos tappelut ei lopu, täytyy Millalle etsiä taas uusi koti. Toivottavasti siihen ei tarvitse mennä. Se kun on niin REIPAS ja VAUHDIKAS ja KUULIAINEN ja TOTTELEVAINEN ja ja ja… Tässä vielä kuva. Se on todella ihana tyttö. Nyt kun se on ollut hoidossa, on se saanut olla taas oma itsensä. Ei tarvitse koko ajan pelätä että milloin se Telma tulee ja aloittaa tappelun. Arvojärjestys niillä varmaan on hakusessa. Millakaan ei kyllä anna periksi yhtään, vaikka voisihan se perääntyä kun Telma aloittaa rähinän.

Onneksi meillä kissat voi hyvin ja paksusti. Tein keittiön seinälle ruokailu taulukon. Aina ruksi ruutuun kun on ruoka-annos annettu. Nyt ne saa vain 3 kerta päivässä ruokaa ja koko ajan on muka nälkä. On se kivempaa kun ne on enemmän hereillä, virkeempiä, vaikka sitten kerjäisivätkin koko ajan sapuskaa. Seuraavaksi hauska kuva kisuista kun ne rötköttää omassa kiipeilypuussaan. Neo tosin on vähän liian iso pieneen laatikkoon, mutta ei se sitä tunnu haittaavan.

Ensi viikolla pitäisikin sitten raahautua jo töihin. Ei tämä miltään lomalta ole tuntunut, stressiä toisensa perään. Mietin jatkuvasti koiria ja miten tästä eteenpäin. Voi kun joku olisi joskus tajunnut sanoa että älä ota niitä koiria kun et pysty elämään enää normaalia elämää. Olen niin kova huolehtimaan niistä että maailmaan ei muuta mahdu. Sairasta

Toivottavasti seuraavalla kerralla on taas iloisempia tarinoita. Jos ei ,lopetan koko blogiin kirjoittamisen.

Saatiin vihdoin ja viimein tämä iso pöytäkone toimimaan niin voi sitten taas laitella kuvia tänne kaikkien pällisteltäviksi. Ensimmäinen kuva Allista ja Sisusta. Kaksikko riehuu ja rähisee toisillee, elikkä siis leikkivät. Telma vaan aina ihmettelee.

Tässä sitten taas Telma kerjää Miialta jotakin hyvää taskusta. Tyhmä kerjää vaikka ei sitten kumminkaan syö sitä mitä annetaan. Sillä kun on nyt taas päällä se juoksujen jälkeinen masennus. Ruoka ei maistu, näytetään aina tosi säälittävältä ja ihan vieressä pitäisi koko ajan olla rapsutettavana. Ja itkettääkin kovasti. Leikki toisten koirien kanssa ei innosta. Kuljetaan vaan minun perässä piilossa ja luimistellaan. Sisu on ehkä ainoa joka sitä aina vähän piristää!

No sitten rieuhutaankin Iivarin kanssa. Iivari ja Telma leikkisi mielellään ihan keskenään mutta sitten paikalle tulee aina UKKO. Ukko räksyttää ja roikkuu IIvarin karvoissa kiinni ja tästä Telma ei tykkää yhtään. Siiten se luovuttaa ja antaa Ukon kiusata Iivaria ja keskittyy taas seuramaan minua. Se hyvä puoli tuossa masentuneisuudessa on että moottorikelkatkaan ei saa aikaan raivokohtauksia ja perään juoksemisia. Ny se vain katsoo vieressä kun niitä jäällä huristaa ja ihan vapaana voi olla.

Tässä kuva Inkasta. Kaikki jotka ovat joutuneet kokemuksiin kauhukakaroiden kanssa ja eivät siksi halua lapsia IKINÄ, tulisi heidän viettää päivä Inkan kanssa. Inka on Satun ja Mikon kiltti tyttö joka kohta saa itselleen sisaruksen. Mikä on varmaan vanhemmille tosi kiva kun Inka on niin energinen että tarvitsee jonkun leikkikaveriksi!

Kovasti ollaan siis puuhailtu ulkona ja sisällä. Onneksi Telmalta ei vielä lähde karvaa. Huvittuneena luin Bordercollie fooruminen juttuja karvanlähdöstä. Siellä oli aika rajuja kuvia koirista joilta meilkein koko turkki uusiutuu. Onneksi Telmalta ei niin kovasti karvaa lähde. Tänään oli Telman kylvetys, eikä karvoja lähtenyt pestessäkään. Nyt se rauhallisena nukkuu turkkia kuivatellen, mikä onkin aika paksua talvikarvaa. Lisää vähän näyttävyttä, ei siis näytän niin laihalta.

Uusi telkkari, sohvat ei mahtuneet Juhan budjettiin

Kehykset seinillä odottaa vaan kuvia

Kissojen Linna

Eteisen peiliovet, ja uusi eteisen ovi

Keittiö, ruokailutila