miau

Ihanainen Milla neitonen haettiin meille vuosi sitten Telma neidon kaveriksi. Aluksi narttuset tappelivat ja ottivat toisistaan mittaa oikein urakalla. Telma leikattiin kesän kynnyksellä ja siitä tilanne sitten vähän paranikin. Tytöt tulivat toimeen oikein hyvin ja omistajat olivat iloisia. Satunnaisia rähinöitä kyllä ilmeentyi aina välillä, mutta ne kun ei olleet joka päiväisiä, ajattelimme että ehkä se elämä vielä tässä talossa voittaa.

Nyt on siis maaliskuu ja rähinät on tulleet taas jokapäiväiseksi asiaksi tässä talossa. Mulkoillaan ja käydään toiseen kiinni. Ja ne on taas niitä ihan ihmeellisiä juttuja mistä tappelu lähtee. Esim1. kerroin Juhalle jotakin töissä kuultua tarinaa ja käytin sanaa “offlimits”, Telma tästä sanasta ei tykkää ja aina kun sen sanoo täytyy Millan päälle käydä. Esim2. Takapihan portti oli hieman raollaan ja koirat toisella puolella. Sanoin Millalle että avaa portti, Telma ei tästä tykännyt jne.

Nyt olen siis tehnyt seuraavanlaisen päätöksen. Milla leikataan sen jälkee kun sillä on keväällä juoksut menneet ohi. (Viimeksi sillä oli ne elokuussa että eiköhän ne sieltä kohta ala. ) Ja sitten seurataan tilannetta ja jos sama meno jatkuu etsitään Millalle uusi koti. Koska ei se ole oikein Millaa kohtaan että se joutuu pelkäämään ja piilottelemaan koko ajan toiselta koiralta. Luulen että se löytäisi uuden kodin helposti koska on se vaan niin mahtava koira. Itsellä haluaisin sen kyllä pitää mutta jos ajatellaan niin että jommasta kummasta olisi luovuttava niin se on Milla juuri sen mahtavuuden takia. Se on myös itsenäisempi kuin Telma, joten se kyllä pärjää. Milla on myös nöyrempi kuin Telma. Mutta silti vauhdikas ja vahva. Siitä saisi joku hyvän agility koiran, minua kun se ei oikein innosta. Millalle on myös helppo opettaa uusia asioita, se on hyvin perso kaikille herkuille. Seuraamisen opettaminen oli sille aika vaikeaa mutta sitten kun ymmärsin että pitää aloittaa sen kanssa askel askeleelta, se alkoi sujua. No, ei vielä tehdä tästä sellaista mainospuhetta vaan annetaan ajan kulua ja toivotaan että ei jouduta siitä luopumaan. Mutta voidaan ainakin sanoa että kaikki ollaan yritetty tehdä ja se ei vaan sitten riittänyt.

Olisikohan muuten hyvä ostaa niille kuonokopat, saisivat sitten rähistä keskenään mutta ei tulisi pahoja taistelureikiä kummallekaan?

Milla neito jäällä

Kohta se loppuu.. Meinaan kotona oleminen. Olen kyllä mietiskellyt että miten sitä on sinne töihin kerennyt ja jaksanut sitten vielä kotonakin puuhailla. Nyt on ollut aikaa puuhailla koirien kanssa, koti on pysynyt siistinä, Ja tietysti on lumitöitä tehty oikein olan takaa.vessaremonttikin on melkein valmis. Sitä on kyllä tehty kun Iisakin kirkkoa. Kalusteiden tulo kesti tilauksesta viisi viikkoa. Vaikka eihän siihen tullut kun kaksi kaappia ja taso, mittatilaustyönä siis. Nyt kalusteet on paikallaan mutta ikäväksemme meidän putkimies ( Juhan isä siis ) sai riesakseen Ruusun. Joten ainakaan tällä viikolla ei vesi vielä hanasta valu meidän vessassa. Yksi asia mitä nyt on tullut harjoiteltua on silikonin levittäminen. Että osaa niinkin yksinkertainen asia olla vaikeaa. Ruiskuta päälle fairyvettä ja vedä sormella ylimääräiset pois, no joo… käytä apuna jäätelötikkua…. no joo. Rajaa reunat maalarinteipillä. Kaikki kokeiltu. Onneksi nyt se viimeinen veto, tason päälle tuli ihan siedettävän näköiseksi. Wc pytyn reunoja ei sitten kukaan saa katsella Mutta laitan sitten kuvia kun kaikki on saatu valmiiksi, sisustustavaroita myöten joita lähdetään tutkailemaan vkonloppuna Paavon ja Viivin tykö Lappeenrantaan.

Kaiholla katselin tietokoneelta kesäisiä kuvia. Tuleekohan se kesä sieltä enää ikinä. Ihastellen katselin myös meidän Millan turkkia joka vielä kesällä oli runsas ja tuuhean kiiltävä. Nyt Neito on tiputtanut kaikki karvat pois. Nyt se kyllä näyttää solakalta ja menevältä mutta kyllä Bordercolliella tulee komea turkki olla. Odotellaan sille juoksuja alkavaksi jos karvan lähtö johtuisi siitä. Eilen kyllä kävimme “juoksututka” Kassun kanssa lenkillä ja ei ollut uroksella mitään hinkua neidon takapäähän eli se niistä juoksuista. Asia on kyllä toisaalta kääntynyt ihan toisinpäin noitten koirien turkkien suhteen. Kesällä Telma oli ihan kauhean näköinen ja vielä syksylläkin sen turkki oli ihan sellaista haperoa haituvaa. Nyt Tullukalla on kaunis leijonan harja edessä ja kunnon villahousutkin. Eikä se turkkikaan enää niin haituvaa ole. Eläintenhoitaja Suskun vinkistä aloin syöttämään ruoan seassa kalaöljyä. Ehkä siitä on Telmalle jotakin apua ollut. Kiitoksia Suskulle siis vinkistä!

Onneksi nyt on ollut suht siedettävät pakkaset niin koiratkin on kestäneet pitempiä lenkkejä. Telmalla varsinkin pikkuiset tassut jäätyy ja kävely on sellaista pomppimista. Millaan pakkaset ei vaikuta. Ei edes olematon suojakarva näytä menoa haittaavan. -25 ehkä alkaa jo Milsuakin paleltamaan.

Telma leikattu. Milla viikon hoidossa, poissa kotoa. Milla tuli sunnuntaina kotiin ja tähän mennessä ei ole tappeluita syntynyt. Välillä saattaa Telmalta tulla katse Millaan päin. Mutta se on sitten heti EI. Ja tänään pelästyin että nyt tulee tilanne kun Telma muksautti innoissaan ( Oltiin ulos lähdössä ) ja ihan tohkeissaan päänsä terassin penkkiin. Minä siihen tietysti sanoin että Auts ja sitten huomasin että ei yhtään yrittänyt ” kostaa ” Millalle vaikka se oli siinä ihan vieressä. Vielä pari viikkoa sitten tästä olisi tullut veret seisauttava rähinä. Myöskään lenkillä ei ole ollut uhkaavia tilanteita.Telman rempominen hihnassakin ollaan saatu hyvin kuriin, ihan vaan pysähtelemällä. Nyt meno ei ole enää sellaista että henki pihisee ja kaulapanta kuristaa. Täytyy vaan jatkaa sitä vielä, niin kohta se kävelee yhtä hienosti kuin Milla. On myös kiva että Juha on ottanut tiukemmat ja samat ohjeet kun minä koirien komentamisessa. Kun on  yhteiset pelisäännöt niin koirienkin on helpompi omaksua talon tavat. Ei tule niitä tilanteita että koira testaa saankohan mä tän tyypin kanssa tehdä näin jne.

Yksi asia mikä on muuttunut radikaalisti on Telman sänkyyn tuleminen. Päätettiin että se ei siellä enää loikoile, ei hipsi edes yölllä salaa, se hätistetään heti pois. Pari viikkoa se jaksoi aamuyöstä ulvoa ja kyttäsi vaan eteisessä makuuhuoneeseen päin. Me vaan annettiin sen ulvoa ja valvoa. Ei  mitään huomiota. Sitten se yhtäkkiä lopetti ja nukkuu nykyään yönsä olohuoneessa omalla viltillä. Myöskään se ei ole enää öisin pissinyt keittiön lattialle, mitä se melkein järjestäin teki joka yö. Ihmeellistä.

No ei vielä huudeta hurraata vaikka yksi viikko onkin hyvin mennyt! Palataan taas!

Milla ja Telma unohti ystävyyden ja rupesivat tappelemaan juuri kun minulla alkoi loma. Se siitä hermojen lepuuttamisesta ja ilosta että saa koirien kanssa puuhailla kaikennäköistä. Siis mitäänhän ei voi niiden kanssa yhtä aikaa tehdä. Joka asiasta tulee riitaa. Ja ihmeellisistä asioista. Esimerkki 1. Milla lyö päänsä oveen ja kuuluu kolaus. Telma havahtuu ja käy päälle. 2. Lenkillä en huomaa kun Telma pysähtyy eteeni ja rupeaa rapsuttamaan itseään ja tietenkin kompastun ja sanon OHO. Telma suuttuu ja yrittää mennä taas Millan kimppuun. 3. Koirat komennetaan vähän tiukemmalla sävyllä sisään. Telma hermostuu jne. ( onkohan sillä jotakin tekemistä asian kanssa että juuri kun sain luettua Koiran korjaus kirjan, nämä tappelut alkoivat..?) Tässä kuva toipuvasta Telmasta. Poskessa paha purema joka tuli viimeisestä tappelusta.

Telma siis steriloitiin eilen. Jos tästä operaatiosta olisi jotakin apua. Sillä kun on muutenkin niistä juoksuista tullut kaikenlaisia jälkioireita niin nyt nekin loppuu. Millalla ei juoksuista kuulemma tule mitään havaittavia ongelmia. Tällä hetkellä Telma toipuu kotona ja Milla on Kirsillä ja Emmillä hoidossa. Jos tappelut ei lopu, täytyy Millalle etsiä taas uusi koti. Toivottavasti siihen ei tarvitse mennä. Se kun on niin REIPAS ja VAUHDIKAS ja KUULIAINEN ja TOTTELEVAINEN ja ja ja… Tässä vielä kuva. Se on todella ihana tyttö. Nyt kun se on ollut hoidossa, on se saanut olla taas oma itsensä. Ei tarvitse koko ajan pelätä että milloin se Telma tulee ja aloittaa tappelun. Arvojärjestys niillä varmaan on hakusessa. Millakaan ei kyllä anna periksi yhtään, vaikka voisihan se perääntyä kun Telma aloittaa rähinän.

Onneksi meillä kissat voi hyvin ja paksusti. Tein keittiön seinälle ruokailu taulukon. Aina ruksi ruutuun kun on ruoka-annos annettu. Nyt ne saa vain 3 kerta päivässä ruokaa ja koko ajan on muka nälkä. On se kivempaa kun ne on enemmän hereillä, virkeempiä, vaikka sitten kerjäisivätkin koko ajan sapuskaa. Seuraavaksi hauska kuva kisuista kun ne rötköttää omassa kiipeilypuussaan. Neo tosin on vähän liian iso pieneen laatikkoon, mutta ei se sitä tunnu haittaavan.

Ensi viikolla pitäisikin sitten raahautua jo töihin. Ei tämä miltään lomalta ole tuntunut, stressiä toisensa perään. Mietin jatkuvasti koiria ja miten tästä eteenpäin. Voi kun joku olisi joskus tajunnut sanoa että älä ota niitä koiria kun et pysty elämään enää normaalia elämää. Olen niin kova huolehtimaan niistä että maailmaan ei muuta mahdu. Sairasta

Toivottavasti seuraavalla kerralla on taas iloisempia tarinoita. Jos ei ,lopetan koko blogiin kirjoittamisen.

Kyllä sapettaa. Ulkona +20 ja minun pitää täällä sisällä kykkiä, töissä siis. Suostuin tulemaan taas vähäksi aikaa vahtimestariksi, tekemään sairaslomia. Nyt olen sitten parhaimpana vkonloppuna ollut täällä jumissa. Ja vielä sunnuntaina aamusta iltaan. Täytyy vaan ajatella että tunnit raksuttaa sunnuntai- ja ylityökorvauksia. Voi sitten Tallinassa vappuna vähän ostella jotakin kivaa itselle. Kovasti ollaan joka paikkaan menossa. Eihän olla vuoteen missään reissussa käytykään. Joka kuukausi jotakin kivaa. Tallinna, wappuna. Hämeenlinnaan, tomaatteja tomaatteja stand up festivaaleille toukokuussa ja sitten Juhannus vietetään ratevasti Ruotsissa kannustaen Suomen tulevia jalkapallotähtiä EM-kisoissa. Onneksi meillä on hyvät eläintenhoitajat jotka mahdollistavat meidän matkustelut!

Eläimille kuuluu hyvää. Omistaja kävi eilen ylikierroksilla kieltojen takia. Nyt joku älypää on mennyt valittamaan kun koirat juoksee meidän naapurissa sijaitsevalla peltoaukealla. Sinne oli tullut kyltti jossa kehoitetaan pitämään koirat kiinni. Siis vähänkö ärsyttää!!!! Siinä pellolla on koirien kanssa kiva rieuhua ja leikkiä ja on se myös hyvänä koulutuskenttänä toiminut. Missäs sitä nyt palloa potkitaan ja keppiä heitetään. Meidän koiria kun ei ikinä sinne yksin ole jätetty juoksentelemaan, aina on joku niiden kanssa ja hyvin ne sieltä suostuvat tulemaan poiskin kun lähdetään. Lisäys aikaisempaan: Telma on jossakin tilanteessa päässyt näykkäisemään pellon toisella puolella asuvaa labradoria josta omistajat ovat nyt hikeentyneet. Se labradori on Telmalle kuin punainen vaate härälle. Se vaan ei voi sitä sietää. No kohta meillä on aita ja nämä ihanat kohtaamiset loppuvat.
Olen tehnyt diagnoosin. Meidän koirilla on nenäpunkkeja. Milla sai eilen kauhean röhimiskohtauksen, veti henkeä sisään päin ja tuntui että ei saa ilmaa tarpeeksi. Sitten se aivastelee kovasti ja tassujen kanssa raapii nenää. Myös Telma on alkanut aivastelemaan , mitä se hyvin harvoin tekee. Internetin ihmeellisessä maailmassa löytyi näillekin oireille syyn. Nyt täytyy vaan soittaa eläinlääkärille ja kysyä, yhtyykö hän minun diagnoosiin!?! Samalla tutkiessani koiria, löysin Telmalta varpaiden välistä REIÄN. Siis ihan reikä. Verta vähän vuosi mutta nyt se on ihan puhdas, kun olen sitä puhdistanut. Toivotaan että menee umpeen. Kissat voi paksusti, Heta ainakin. Havainnollistin vasta äskettäin sellaisen asian että, kun kummallekin kissalle annetaan saman verran ruokaa, niin kai se pienempi sitten automaattisesti lihoo enemmän!!! Jos Neo on 2 kg painavampi ja muutenkin isokokoinen niin kyllä sille voi antaa enemmän ruokaa kuin Hetalle, tai oikeastaan Hetan ruoka-annoksia täytyy alkaa pienentämään. Hölmö olen ollut.

Nyt palaan töihin. Kastevihkojen kopionnin pariin. Konetta ei voi jättää yksin kopioimaan koska se on ihan selvä että silloin joku menee pieleen. Paras istua vieressä ja vahtia!