miau

Täytyy välillä kirjoittaa silloin kun menee hyvin, eli iloisia kuulumisia. Tyttäret on olleet jo pitemmän aikaa riitelemättä. On se vaan niin ihanaa seurata niitä kun ne yhdessä painii ja leikkii. Elämä on niin paljon helpompaa kun ei tarvitse jokaista liikettä miettiä etukäteen, siis peläten että nyt tästä tulee tappelu.

Jotain on koirille yritetty myös opettaa, pikkuhiljaa. Telma osaa jo pysyä paikalla käskystä, keppiä heitettäessä. Käskystä se lähtee vauhdilla hakemaan. Se tuominen takaisin onkin sitten vielä opetuksen alla. Se jää vaan juoksentelemaan häntä pystyssä keppi tai pallo suussa. Joskus se osaa tai siis toisin sanoen haluaa tuoda esineen uudelleen heitettäväksi. Sitä vaan on liikaa pienenä jahdattu leikkiessä että se ei tiedä muuta tapaa. Juhan kanssa se ärisee ja juoksee karkuun, palloa retuuttaen kuin viimeistä päivää Millan hakeminen onkin sitten toisenlaista. Kympinoppilas Milla osaa myös pysyä paikalla, mutta kun tulee käsky hae, se ei lähde minnekään. Istuu vaan vieressä ja katselee. Mutta jos ei anna käskyä paikka ja se saa heti juosta pallon perään se menee VAUHDILLA! Se ei vaan tykkää kun täytyy odottaa että saa luvan hakea. Varmaankin siitä on tylsää hakea liikkumaton esine, Millalla kaikessa pitää olla sitä vauhtia.

Kokeilimme myös Juhan kanssa koirille jäljen tekoa metsään. Meillä oli iso hirven, luinen lihakimpale. Vedeltiin sitä pitkin poikin Hillon metsässä. Osasihan ne tytöt sitä seurata. Telma oli vähän hidas ja sitä tuntui pelottavan koko juttu, Se osaisi mennä jäljen perässä mutta välillä se aina pysähtyi katselemaan minua kauhistuneena ja ympärilleen katsellen. Jatkoi se sitten nuuskutusta kun rohkaisin sitä ja löysi lopulta perille ja sai palkinnoksi lihaa. Millalta ei sitä vauhtia tässäkään puuttunut. Suit sait sukkelaan sen poikkelehti hajupolkua pitkin, nenä maassa. Kaksi samaa rotua olevaa narttua ja niin erilaisia, ihania silti molemmat

Kissat vuorossa seuraavaksi. Hetastakin tuli ulkokissa. Se oli kaivanut aukon terassin kanaverkon saumasta vapauteen. Mutta sama juttu kun Neolla, se ei lähde pitkille reissuille ja tulee kotiin kun huutaa. Nyt meillä on kaksi onnellista kissaa ja kaksi iloista koiraa

Vietimme vkonlopun mökkimaisemissa, Valkealan suunnassa. Juhan kanssa virvelöimme kovasti ja kyllä ihmetys oli suuri kun uistin ei ollutkaan pohjassa kiinni, vaan siellä oli ihka elävä hauki. En ole ennen virvelillä mitään saanut. Vaikka enhän minä sitä kalaa saanut vaan Juha. Mutta hetkeä ennen kalan nappaamista Juha oli jo kelaamassa siimaa järvestä kun minä sanoin että odotetaan vielä vähän aikaa, soudan tämän salmen läpi ja Kas kummaa sieltä se sitten tuli.

Huomasin että empäs ole pitkään aikaan taas tänne kirjoitellut ja täytyy sitten hetimiten korjata tilanne. Ei ole kyllä muutkaan blogien pitäjät olleet kovin ahkeria vinkki vinkkinä!

Aloitetaan niistä Nartuista.Kesäkuusta heinäkuuhun oltiin taas niiiin hyviä kavereita kun olla voi. Sitten Millalla alkoi juoksut ja taas otetaan välillä yhteen. telma luimistelee ja kiertelee ja kaartelee hullun kiilto silmissä ja hyökkää. Onneksi se uskoo heti kun kieltää. Menee sitten jonnekin murjottamaan. Se varmaan on mustasukkainen kun Milla on nyt se lisääntymiskykyinen ja kaikki urokset itkee sen perään. Telma alkaa heti paimentamaan Millaa jos uroksia tulee vastaan. Sitä ei kiinnosta se vastaantuleva vaan sen pitää pistää Milla ojennukseen.  Onneksi Millalla on ns. helpot juoksut. Se ei kovasti tiputtele eikä takapää ole turvoksissa, niinkuin Telmalla aikoinaan, kauhea persikka Pari tippaa verta jostain löytyy, mutta ei muuta!

Kissat voi laihasti. Neo ulkoilee ahkerasti ja pyydystää jyrsijöitä. Kynnet sillä on ihan nysät, varmaankin se kiipeilee puissa kovasti lintujen perässä. Lintuja se ei vielä ole tuonut kotiin. ne oravat onkin sitten vähän ikävämpiä tuliaisia. Toivottavasti se ei tuo kotiin jänistä, niinkuin yhden tutun kissa oli tuonut ja vielä elävän jäniksen. On siinä ollut härdelliä kun kissa jahtaa sisällä jänistä! Heta on päässyt myös ulkoilemaan, valjaissa. sen voi laittaa flexin perään ja se pysyy piha-alueella. se tykkää vaan syödä heinää tai makoilla ja siristellä silmiä, ihana Heta! Neon suhteenhan meillä rikotaan lakia. Kissojahan ei saisi päästää vapaaksi ulos. Neo pysyy onneksi pihapiirissä ja tulee huutamalla kotiin. ja jos jotain sille käy esim. jää auton alle, on se kuollessaan ollut onnellinen kissa. Sillä vaan on ulkokissan geenit, sinne se haluaa heti aamulla ja tulee kotiin illalla. Eikä meiltä enää sisältä ole löytynyt pissalätäkköjä esim vessan matolta. Tai pökäleitä sängystä..

Itse omistajalla menee niin ja näin. Töitä on välillä paljon ja toisinaan pari päivää viikossa. Onneksi olen edes jossakin kiinni. Kovasti niistä vähistä töistä saaduista palkoista yritetään säästää että saataisiin wessa remontti aikaiseksi. Eihän se wessa ole kuin metri kertaa metri, mutta kyllä siihenkin uppoaa tonni jos toinenkin!

Telma leikattu. Milla viikon hoidossa, poissa kotoa. Milla tuli sunnuntaina kotiin ja tähän mennessä ei ole tappeluita syntynyt. Välillä saattaa Telmalta tulla katse Millaan päin. Mutta se on sitten heti EI. Ja tänään pelästyin että nyt tulee tilanne kun Telma muksautti innoissaan ( Oltiin ulos lähdössä ) ja ihan tohkeissaan päänsä terassin penkkiin. Minä siihen tietysti sanoin että Auts ja sitten huomasin että ei yhtään yrittänyt ” kostaa ” Millalle vaikka se oli siinä ihan vieressä. Vielä pari viikkoa sitten tästä olisi tullut veret seisauttava rähinä. Myöskään lenkillä ei ole ollut uhkaavia tilanteita.Telman rempominen hihnassakin ollaan saatu hyvin kuriin, ihan vaan pysähtelemällä. Nyt meno ei ole enää sellaista että henki pihisee ja kaulapanta kuristaa. Täytyy vaan jatkaa sitä vielä, niin kohta se kävelee yhtä hienosti kuin Milla. On myös kiva että Juha on ottanut tiukemmat ja samat ohjeet kun minä koirien komentamisessa. Kun on  yhteiset pelisäännöt niin koirienkin on helpompi omaksua talon tavat. Ei tule niitä tilanteita että koira testaa saankohan mä tän tyypin kanssa tehdä näin jne.

Yksi asia mikä on muuttunut radikaalisti on Telman sänkyyn tuleminen. Päätettiin että se ei siellä enää loikoile, ei hipsi edes yölllä salaa, se hätistetään heti pois. Pari viikkoa se jaksoi aamuyöstä ulvoa ja kyttäsi vaan eteisessä makuuhuoneeseen päin. Me vaan annettiin sen ulvoa ja valvoa. Ei  mitään huomiota. Sitten se yhtäkkiä lopetti ja nukkuu nykyään yönsä olohuoneessa omalla viltillä. Myöskään se ei ole enää öisin pissinyt keittiön lattialle, mitä se melkein järjestäin teki joka yö. Ihmeellistä.

No ei vielä huudeta hurraata vaikka yksi viikko onkin hyvin mennyt! Palataan taas!

Milla ja Telma unohti ystävyyden ja rupesivat tappelemaan juuri kun minulla alkoi loma. Se siitä hermojen lepuuttamisesta ja ilosta että saa koirien kanssa puuhailla kaikennäköistä. Siis mitäänhän ei voi niiden kanssa yhtä aikaa tehdä. Joka asiasta tulee riitaa. Ja ihmeellisistä asioista. Esimerkki 1. Milla lyö päänsä oveen ja kuuluu kolaus. Telma havahtuu ja käy päälle. 2. Lenkillä en huomaa kun Telma pysähtyy eteeni ja rupeaa rapsuttamaan itseään ja tietenkin kompastun ja sanon OHO. Telma suuttuu ja yrittää mennä taas Millan kimppuun. 3. Koirat komennetaan vähän tiukemmalla sävyllä sisään. Telma hermostuu jne. ( onkohan sillä jotakin tekemistä asian kanssa että juuri kun sain luettua Koiran korjaus kirjan, nämä tappelut alkoivat..?) Tässä kuva toipuvasta Telmasta. Poskessa paha purema joka tuli viimeisestä tappelusta.

Telma siis steriloitiin eilen. Jos tästä operaatiosta olisi jotakin apua. Sillä kun on muutenkin niistä juoksuista tullut kaikenlaisia jälkioireita niin nyt nekin loppuu. Millalla ei juoksuista kuulemma tule mitään havaittavia ongelmia. Tällä hetkellä Telma toipuu kotona ja Milla on Kirsillä ja Emmillä hoidossa. Jos tappelut ei lopu, täytyy Millalle etsiä taas uusi koti. Toivottavasti siihen ei tarvitse mennä. Se kun on niin REIPAS ja VAUHDIKAS ja KUULIAINEN ja TOTTELEVAINEN ja ja ja… Tässä vielä kuva. Se on todella ihana tyttö. Nyt kun se on ollut hoidossa, on se saanut olla taas oma itsensä. Ei tarvitse koko ajan pelätä että milloin se Telma tulee ja aloittaa tappelun. Arvojärjestys niillä varmaan on hakusessa. Millakaan ei kyllä anna periksi yhtään, vaikka voisihan se perääntyä kun Telma aloittaa rähinän.

Onneksi meillä kissat voi hyvin ja paksusti. Tein keittiön seinälle ruokailu taulukon. Aina ruksi ruutuun kun on ruoka-annos annettu. Nyt ne saa vain 3 kerta päivässä ruokaa ja koko ajan on muka nälkä. On se kivempaa kun ne on enemmän hereillä, virkeempiä, vaikka sitten kerjäisivätkin koko ajan sapuskaa. Seuraavaksi hauska kuva kisuista kun ne rötköttää omassa kiipeilypuussaan. Neo tosin on vähän liian iso pieneen laatikkoon, mutta ei se sitä tunnu haittaavan.

Ensi viikolla pitäisikin sitten raahautua jo töihin. Ei tämä miltään lomalta ole tuntunut, stressiä toisensa perään. Mietin jatkuvasti koiria ja miten tästä eteenpäin. Voi kun joku olisi joskus tajunnut sanoa että älä ota niitä koiria kun et pysty elämään enää normaalia elämää. Olen niin kova huolehtimaan niistä että maailmaan ei muuta mahdu. Sairasta

Toivottavasti seuraavalla kerralla on taas iloisempia tarinoita. Jos ei ,lopetan koko blogiin kirjoittamisen.