Viikko on kulunut todella nopeasti. Minulla ei ole pariin viikkoon töitä ( lukuunottamatta yhtä iltaleiriä maanantaina,höh!) ja Juha on ihan ekalla virallisella kesälomalla kaksi viikkoa. Joka päivä ollaan puuhasteltu kaikenlaista mukavaa. Ollaan käyty saaressa ja koettu uusia kulttuurielämyksiä kotkassa. Sateisena sunnuntai päivänä päätettiin lähteä Kotkan uuteen merimuseoon. Oltiin päätetty että jos pääsyliput maksaa yli 10€, ei meitä sinne saa. Liput maksoivat 8€ joten pakko sinne oli sitten mennä. Ihan senkin takia halusin paikan päälle että vielä Iss aikoina jouduin siellä kärvistelemään loppusiivouksen merkeissä jopa kokonaiset kaksi päivää. Sitten kieltäydyin ihan mielenterveyden takia enää sinne menemästä!. Ja olihan se museo iso ja upea. Mustaa ja vielä kerran mustaa. Se harmittaa kovasti kun minusta museon hienoin juttu, aallon muotoinen katto ei näy kunnolla tulosuuntaan. Hietasen satamasta katsottuna se näyttää todella hienolta! Kotkassa käydessä oli pakko käydä ostoksilla. Löysin hienot juhlakengät Paavon ja Viivin häihin. Vaatebudjetti niihin häihin ylittyi jo pelkästään kenkien hinnalla, ei saa kertoa Juhalle

Aikaa olen kuluttanut myös Emmin huoneen remontin kanssa. Emmi sai itse valita huoneensa värit. Tummanruskea yksi seinä ja muut luonnonvalkoisella. Yhteen vaaleaan seinään laitettiin myös sellainen karhea pinta. Vähän niinkuin olisi rapattu. Sitä levitettiin vain valmista massaa muurauslastalla ja sitten hierottiin. Hienoa tuli, vaikka olikin aika sotkuista. Tänään käytiin sitten ikeassa ostamassa huoneeseen uutta lamppua ja päiväpeittoa jne. Vaikka sisko onkin vasta 12, tietää se tarkalleen mitä haluaa ja onneksi kaikki on samaa tyyliä! Välilä tulee sanomista, mutta sitten aina löytyy yhteinen sävel äidin ja tyttären kesken! Minäkin yleensä yritän aina jotakin mielipiteitä sanoa, vaihtelevalla menestyksellä.

Eilen lähdettiin taas saareen. Uitiin ja otettiin aurinkoa koko päivä. Kerrankin meille sattui hyvä päivä.Telmakin tuntui viihtyvän vaikka välillä alkoikin väsyttää kun koko ajan piti vahtia kovia uimareita. Yhden kerran se jopa lähti Juhan perään uimaan ja kovasti piti suostutella se palamaa takaisin rannalle. Tippuipa se vielä meriläisen kannelta mereenkin. Onneksi vene oli rannassa. Pieni paniikki oli saada se kalliolle, oli koirakin vähän hätäisen näköinen kun ohjasin sitä uimaan minua kohti ja lopulta sain sen pannasta nostettua ylös. Kommelluksia lukuunottamatta Telmalla menee samaa rataa. Ruoka maistuu joskus ja joskus taas ei. Nyt näyttäisi että se on tonnikalan ystävä. Siihen se ei vielä ole kyllästynyt. Yritettiinhän me sitä että sille ei annetta muuta kun nappuloita. Mutta jouduin antamaan periksi kun ei se varmaan viikkoon syönyt mitään. Alkoi jo pelottamaan että se sairastuu ja kaikkea muuta kamalaa.

Eilen Telma otti taas yhteen Samun kanssa.Juha oli käymässä ja jätti samun pihalle. Juha lähti ja  Emmi päästi Telman vapaaksi ulos ja Samu olikin vielä meidän pihalla. Minä olin sisällä. Kohta rupesin ihmettelemään että mitä ulkoa kuuluu rähinää. Juoksin pihalla ja siellä ne oli toisissaan kiinni. Emmi ei uskaltanut ottaa Telmasta kiinni ja Veljeni Juha yritti ottaa samua irti syliin mutta Telma oli kovasti samussa kiinni. Syöksyin sitten tappelupukarien väliin ja raahasin Telman sivumpaan. Joku siinä vaan on että Samu on Telmasta tosi ärsyttävä, vaikka se on uros ja pienempi.
Ai niin vielä lopuksi, tältä näyttää meidän pesuhuone. Siitä tarinaa sitten joskus. Nyt saa kirjoittelut taas riittää tältä kertaa!

Olit Maailman Paras Rottweiler. Lepää rauhassa..

Ihmiset ovat ylpeitä monista asioista. Yksi pärjää hyvin agility kisoissa ja toisella on mahdottoman kaunis koti. Joku saattaa olla unelma-ammatissaan ja olla vielä siinä hyvä. Minä olen ylpeä siitä että omistan jonkinmoisen viherpeukalon. Sekin varmaan johtuu siitä että kaikenlaisien kasvien kasvatusta on tullut harrastettua pienestä pitäen. 10-vuotiaana olin jo innokas perunan ja herneen kasvattaja. Ja kyllä, minä tykkään kitkemisestä, se on hyvin rauhoittavaa puuhaa.

Pioni. Pieni taimi löytyi viimekesänä rikkakasvien seasta ja siirsin sen kukkapenkkiin. Missä se kävi kukoistamaan.

Sormustinkukka. Ehkä kaunein kukka meidän pihalla

Ruusu. Tälläinen on näkymä meidän makuuhuoneen ikkunasta.

Telma.”Ai miten niin oon käyny vähän tonkimassa multaan? Mistä sä niin päättelit?”

Meidän Telma tykkää kauheasti ruiskutettavasta vedestä. Mitä kovempaa se letkusta tulee, sitä kivempa sitä on yrittää ottaa kiinni. Mikäs sen mukavampaa lämpimänä päivänä kun leikkiä kivoja vesileikkejä?? Ja samalla tulee puhdas koira kun on kuin uitettu koira!

Vaikka koiralla on näin kivaa, ei se aina kotiväellä ole. Telma on nyt jo vähän aikaa nirsoillut ruuan suhteen. Tapanani on ollut antaa sille kissanruokien jämät omien papanoitten sekaan. Tähän mennessä kuppi on aina ollut ihan tyhjä, hyvin on kaikki maistunut. Nyt se on sitten ruvennut odottamaan aina vain herkkuja. Kissanjämät kaivetaan omien papanoiden seasta ja papanat syljetään lattialle!!!! RASITTAVAA! Ei auttanut merkin vaihto. Ei edes kavereiden suosittelema jahti&vahti meidän neidille kelpaa. Tällä hetkellä meillä ei ole varaa ostaa kallista  (ja hyvää?) ruokaa prinsessalle. Ruokasäkki pitää saada alle kolmenkympin. Nyt meillä on sitten totaalinen herkkulakko. Luita ei tipu. Ei tule makupaloja, kehut saa riittää. Monta päivää on jo kulunut että se ei ole syönyt kuin lusikallisen. Tänään syötin sitä itse, kun tuntuu että kohta se kuihtuu kasaan. Kaikki sanoo että kyllä se sitten syö kun sillä on nälkä! On ainakin nyt solakassa kunnossa!  Veljeni Juha sanoi että se on valtataistelua ja kielsi antamasta periksi. Olen myös miettinyt jos sillä olisi joku suolitukos,tms ja siksi ei söisi. Mutta eilen se yritti varastaa maksamakkaravoileivän olkkarin pöydältä ja kyttäsi Jonia kun se teki herkkuvoikkareita. Kyllä herkut maistuisi takuulla.

Energiaa kyllä riittää huonosta syömisestä riippumatta. Naapurin ukko kasvattaa jonkinlaisia haahkoja tai jotain lintuja kumminkin. Telma äkkäsi ne pellolta ja syöksyi niitä paimentamaan. Linnut juoksi pihaa ympäri ja Telma perässä. Myös lemmikkipuput sai vähän juoksutusta osakseen. Onneksi se naapurin emäntä vain nauroi ja sanoi että hyvä juttu että puputkin saa vähän liikuntaa. Minä puhisin silti vihaisena ja poistuin paikalta naama punaisena, koiraa kiroten.

Stellan Häävalssi jota kuunnellessa tulee itku..

Tuulimyllyjä vastaan täällä taistellaan
viima hiuksissa viipyy hetken vaan
toiset nuorena nukkuu
joskus se pelko uniin kulkeutuu

sitten sinä oot siinä, silität mun hikistä päätä
joku taika sulla on, sillä

sinä vain saat mut luottamaan
meillä on aikaa
sinä vain saat mut tuntemaan
että mä kelpaan

kun pyryttää ja pajutkin taipuu
kinosten alle hautautuu
täytyy olla lujasta luusta, että selviytyy
hangen alla paine kasvaa kestänkö sen mitä vaaditaan

rakas onneksi sä oot siinä, silität mun hikistä päätä
joku taika sulla on, sillä

sinä vain saat mut luottamaan
meillä on aikaa
sinä vain saat mut tuntemaan
että mä kelpaan

sinä vain saat mut luottamaan
meillä on aikaa
sinä vain saat mut tuntemaan
että mä kelpaan
sinä vain saat mut taistelemaan
tuulimyllyjä vastaan
sinä vain saat mut nousemaan
läpi hangen ja roudan