Meidän Telma
Kesällä 2007 meihin iski paha koira kuume. Joka oli osin Allin ja Sisun pentujen syytä. Myös Jaanan Pontuksen uuden kodin etsintä herätti meissä tunteen, että se koira on nyt saatava. Olen aina sanonut että sitten kun minulla on omakotitalo, otan heti koiran. Eihän siinä mennyt sitten kun 4 kk kun tänne Salmenkylään muutettiin ja Telma Joutsenosta meille haettiin.
Minusta Telma on bordercollieksi hyvin rauhallinen. Kasvattajat varoittelivat että pentu voi pistää koko kämpän remonttiin. Tähän mennessä kun Telma on 7kk ikäinen, ei se ole pahemmin mitään saanut tuhottua. Tietysti hampaanjälkiä huonekaluista löytyy mutta ne on vaan sellaisia yksittäisiä jälkiä. Anteeksi nyt tuli kehuttua liikaa.. Rottinkikalusteiden runkoja on kiva jyrsiä. Mutta se nyt ei haittaa kun ne on jo kierrätettynä meille tullut niin ne saakin vähän kokea kovia.
Telma täyttää kohta jo Kolme. Olempas huonosti jaksanut neidistä Kirjoitella. Kiltti tyttöhän se on. Rauhallinen ja vähän kissamainen, mistä lie opppinut. Ja on sillä nyt jo kaverikin, Milla. JOnka kanssa välillä otetaan matsia, toisinaan vähemmän tosissaan ja toisin sitten taas niin että ei voimat riitä neitien erottamiseen. Mutta on ne silti ihania tyttöjä molemmat.