Meidän Heta on maailman kaunein tyttökissa. Rodultaan se on sileäkarvainen maatiaiskissa. Heta on hyvin varautunut ja antaa vain hyvin tuntemiensa ihmisten koskettaa itseää. Jos hyviä tuttuja ollaan Heta saattaa jopa puskea. Heta on siis hyvin erilainen kuin Neo. Neo on iso ja kömpelö, Heta taasen pieni ja ketterä. Kissamaisen notkea ja nopea liikkeissään. Kummankin kissan lempiruokaa on sei, keitettynä. Kummatkin menevät hulluksi sen hajusta ja hajujen eritys on silloin voimakasta.

Heta on kova juttelemaan. Se vastaa yleensä kun sille jotakin puhuu. Heta on myös kova vinkumaan jos joku on ulkona eikä se pääse mukaan. Sitten se itkee sydäntäsärkevästi terassilla. Neolle se yleensä urisee. Nostaa niskavillat pystyyn ja urisee. Siitä seuraa yleensä aina kovia tappeluita, joissa juostaan ympäri kämppää ja yritetään läpsiä ja kynsiä toista.

Hetan lempipaikka on meidän sänky, siellä se saattaa loikoilla koko päivän jos annetaan olla rauhassa. Illan tullen se siirtyy joko sohvalle tai omaan kiipeilypuuhun, pussiin.