Nyt on siis maaliskuu ja rähinät on tulleet taas jokapäiväiseksi asiaksi tässä talossa. Mulkoillaan ja käydään toiseen kiinni. Ja ne on taas niitä ihan ihmeellisiä juttuja mistä tappelu lähtee. Esim1. kerroin Juhalle jotakin töissä kuultua tarinaa ja käytin sanaa “offlimits”, Telma tästä sanasta ei tykkää ja aina kun sen sanoo täytyy Millan päälle käydä. Esim2. Takapihan portti oli hieman raollaan ja koirat toisella puolella. Sanoin Millalle että avaa portti, Telma ei tästä tykännyt jne.

Nyt olen siis tehnyt seuraavanlaisen päätöksen. Milla leikataan sen jälkee kun sillä on keväällä juoksut menneet ohi. (Viimeksi sillä oli ne elokuussa että eiköhän ne sieltä kohta ala. ) Ja sitten seurataan tilannetta ja jos sama meno jatkuu etsitään Millalle uusi koti. Koska ei se ole oikein Millaa kohtaan että se joutuu pelkäämään ja piilottelemaan koko ajan toiselta koiralta. Luulen että se löytäisi uuden kodin helposti koska on se vaan niin mahtava koira. Itsellä haluaisin sen kyllä pitää mutta jos ajatellaan niin että jommasta kummasta olisi luovuttava niin se on Milla juuri sen mahtavuuden takia. Se on myös itsenäisempi kuin Telma, joten se kyllä pärjää. Milla on myös nöyrempi kuin Telma. Mutta silti vauhdikas ja vahva. Siitä saisi joku hyvän agility koiran, minua kun se ei oikein innosta. Millalle on myös helppo opettaa uusia asioita, se on hyvin perso kaikille herkuille. Seuraamisen opettaminen oli sille aika vaikeaa mutta sitten kun ymmärsin että pitää aloittaa sen kanssa askel askeleelta, se alkoi sujua. No, ei vielä tehdä tästä sellaista mainospuhetta vaan annetaan ajan kulua ja toivotaan että ei jouduta siitä luopumaan. Mutta voidaan ainakin sanoa että kaikki ollaan yritetty tehdä ja se ei vaan sitten riittänyt.

Olisikohan muuten hyvä ostaa niille kuonokopat, saisivat sitten rähistä keskenään mutta ei tulisi pahoja taistelureikiä kummallekaan?

Milla neito jäällä

Kaiholla katselin tietokoneelta kesäisiä kuvia. Tuleekohan se kesä sieltä enää ikinä. Ihastellen katselin myös meidän Millan turkkia joka vielä kesällä oli runsas ja tuuhean kiiltävä. Nyt Neito on tiputtanut kaikki karvat pois. Nyt se kyllä näyttää solakalta ja menevältä mutta kyllä Bordercolliella tulee komea turkki olla. Odotellaan sille juoksuja alkavaksi jos karvan lähtö johtuisi siitä. Eilen kyllä kävimme “juoksututka” Kassun kanssa lenkillä ja ei ollut uroksella mitään hinkua neidon takapäähän eli se niistä juoksuista. Asia on kyllä toisaalta kääntynyt ihan toisinpäin noitten koirien turkkien suhteen. Kesällä Telma oli ihan kauhean näköinen ja vielä syksylläkin sen turkki oli ihan sellaista haperoa haituvaa. Nyt Tullukalla on kaunis leijonan harja edessä ja kunnon villahousutkin. Eikä se turkkikaan enää niin haituvaa ole. Eläintenhoitaja Suskun vinkistä aloin syöttämään ruoan seassa kalaöljyä. Ehkä siitä on Telmalle jotakin apua ollut. Kiitoksia Suskulle siis vinkistä!

Onneksi nyt on ollut suht siedettävät pakkaset niin koiratkin on kestäneet pitempiä lenkkejä. Telmalla varsinkin pikkuiset tassut jäätyy ja kävely on sellaista pomppimista. Millaan pakkaset ei vaikuta. Ei edes olematon suojakarva näytä menoa haittaavan. -25 ehkä alkaa jo Milsuakin paleltamaan.

Seuraava yritys saada teksti enemmän esille tuli sukulaisvierailulla. Maalaat jonkun levyn, sopivan kokoisen, erivärillä ja liimaat kirjaimet siihen. OK, tuumasta toimeen. Löysin töistä puuverstaan jätekasasta sopivan kokoisen vanerilevyn. Se oli harmaaksi maalattu. Minun ei siis tarvitsisi kuin ostaa toisen väristä maalia ja vetää se siihen päälle, todella helppoa siis. Joo, niinhän sitä ihminen luulee. Eka virhe oli se että sitä vanhaa maalipintaa olisi pitänyt vähän hiontapaperilla rikkoa että maali tarttuu siihen paremmin. Toinen virhe oli jättää se kuivumaan sellaiseen tilaan missä kaikki pääsevät tepastelemaan sen päälle ja siihen jää tassunjälkiä. Kolmas virhe on hätäisesti liimata ne kirjaimet siihen runsaalla erikeepperillä. Ja se viimein ja kohtalokkain virhe on jättää se taulu kuivumaan eteisen pöydälle, pystyasennossa, mistä ihana kissamme Neo voi sen tönäistä lattialle niin että kaikki kirjaimet lentävät pitkin poikin. Nyt siis uusi yritys. Ensin hionta. Sitten hyvän liiman osto ( käyttötarkoitukseen sopivan siis ) Ja oikeanlaiset ripustussysteemit.

Laitampa ihan kuvankin jos saan taulun joskus ehjänä seinälle ja siellä pysymään!

No eilen sitten oltiin Jaanan komppanian kanssa pitkällä laavuretkellä, löntysteltiin metsässä noin kolmisen tuntia. Laavulla nautittiin joulutortut ja kahvit. Koirat käyttäytyivät hyvin. Millalle kävi vähän ohraisesti. Se juoksenteli onnellisena kepin kanssa ja ei huomannut eteen tullutta verkkoaitaa. Se ulvahti kovasti ja mateli luokse lohdutusta hakemaan. En silloin huomannut siinä mitään haavoja. Kotiin kun tultiin sen etutassun kainalossa oli iso haava. Lihalerpäke roikkui ja koko koiran kainolo oli veressä. Onneksi Milla antaa aina hyvin tutkia kipeitäkin paikkoja ja kellistin koiran putsausoperaatioon. Leikkasin lerpakkeen pois ja parturoin haavan karvattomaski ja heti perään desinfioimisainetta. Onneksi meillä on eläinlääkäriltä saatu vähän ylimääräistä kipulääkettä ( keväisten tappelujen hoidoista jääneitä siis ). Sitä koiralle ja antibioottejakin löytyy. Aamulla haava näytti jo tosi hyvälle, vähän paljasta lihaa näkyi vielä mutta mitään siitä ei enää vuoda. Toivottavasti päästiin näin helpolla. Oli koirat olleet koko illan tosi väsyneitä. Minä lähdinkin vielä suoraan lenkiltä pitopalvelukeikalle ja illalla nukutti minuakin. Tänään aioin vaan olla. 11 päivän työputki takana, enköhän minäkin joskus voi ottaa ihan vaan rennosti

Tietysti täytyy siivota ja pestä pyykkiä ja laittaa ruokaa.. jne

Jotain on koirille yritetty myös opettaa, pikkuhiljaa. Telma osaa jo pysyä paikalla käskystä, keppiä heitettäessä. Käskystä se lähtee vauhdilla hakemaan. Se tuominen takaisin onkin sitten vielä opetuksen alla. Se jää vaan juoksentelemaan häntä pystyssä keppi tai pallo suussa. Joskus se osaa tai siis toisin sanoen haluaa tuoda esineen uudelleen heitettäväksi. Sitä vaan on liikaa pienenä jahdattu leikkiessä että se ei tiedä muuta tapaa. Juhan kanssa se ärisee ja juoksee karkuun, palloa retuuttaen kuin viimeistä päivää Millan hakeminen onkin sitten toisenlaista. Kympinoppilas Milla osaa myös pysyä paikalla, mutta kun tulee käsky hae, se ei lähde minnekään. Istuu vaan vieressä ja katselee. Mutta jos ei anna käskyä paikka ja se saa heti juosta pallon perään se menee VAUHDILLA! Se ei vaan tykkää kun täytyy odottaa että saa luvan hakea. Varmaankin siitä on tylsää hakea liikkumaton esine, Millalla kaikessa pitää olla sitä vauhtia.

Kokeilimme myös Juhan kanssa koirille jäljen tekoa metsään. Meillä oli iso hirven, luinen lihakimpale. Vedeltiin sitä pitkin poikin Hillon metsässä. Osasihan ne tytöt sitä seurata. Telma oli vähän hidas ja sitä tuntui pelottavan koko juttu, Se osaisi mennä jäljen perässä mutta välillä se aina pysähtyi katselemaan minua kauhistuneena ja ympärilleen katsellen. Jatkoi se sitten nuuskutusta kun rohkaisin sitä ja löysi lopulta perille ja sai palkinnoksi lihaa. Millalta ei sitä vauhtia tässäkään puuttunut. Suit sait sukkelaan sen poikkelehti hajupolkua pitkin, nenä maassa. Kaksi samaa rotua olevaa narttua ja niin erilaisia, ihania silti molemmat

Kissat vuorossa seuraavaksi. Hetastakin tuli ulkokissa. Se oli kaivanut aukon terassin kanaverkon saumasta vapauteen. Mutta sama juttu kun Neolla, se ei lähde pitkille reissuille ja tulee kotiin kun huutaa. Nyt meillä on kaksi onnellista kissaa ja kaksi iloista koiraa

Aloitetaan niistä Nartuista.Kesäkuusta heinäkuuhun oltiin taas niiiin hyviä kavereita kun olla voi. Sitten Millalla alkoi juoksut ja taas otetaan välillä yhteen. telma luimistelee ja kiertelee ja kaartelee hullun kiilto silmissä ja hyökkää. Onneksi se uskoo heti kun kieltää. Menee sitten jonnekin murjottamaan. Se varmaan on mustasukkainen kun Milla on nyt se lisääntymiskykyinen ja kaikki urokset itkee sen perään. Telma alkaa heti paimentamaan Millaa jos uroksia tulee vastaan. Sitä ei kiinnosta se vastaantuleva vaan sen pitää pistää Milla ojennukseen.  Onneksi Millalla on ns. helpot juoksut. Se ei kovasti tiputtele eikä takapää ole turvoksissa, niinkuin Telmalla aikoinaan, kauhea persikka Pari tippaa verta jostain löytyy, mutta ei muuta!

Kissat voi laihasti. Neo ulkoilee ahkerasti ja pyydystää jyrsijöitä. Kynnet sillä on ihan nysät, varmaankin se kiipeilee puissa kovasti lintujen perässä. Lintuja se ei vielä ole tuonut kotiin. ne oravat onkin sitten vähän ikävämpiä tuliaisia. Toivottavasti se ei tuo kotiin jänistä, niinkuin yhden tutun kissa oli tuonut ja vielä elävän jäniksen. On siinä ollut härdelliä kun kissa jahtaa sisällä jänistä! Heta on päässyt myös ulkoilemaan, valjaissa. sen voi laittaa flexin perään ja se pysyy piha-alueella. se tykkää vaan syödä heinää tai makoilla ja siristellä silmiä, ihana Heta! Neon suhteenhan meillä rikotaan lakia. Kissojahan ei saisi päästää vapaaksi ulos. Neo pysyy onneksi pihapiirissä ja tulee huutamalla kotiin. ja jos jotain sille käy esim. jää auton alle, on se kuollessaan ollut onnellinen kissa. Sillä vaan on ulkokissan geenit, sinne se haluaa heti aamulla ja tulee kotiin illalla. Eikä meiltä enää sisältä ole löytynyt pissalätäkköjä esim vessan matolta. Tai pökäleitä sängystä..

Itse omistajalla menee niin ja näin. Töitä on välillä paljon ja toisinaan pari päivää viikossa. Onneksi olen edes jossakin kiinni. Kovasti niistä vähistä töistä saaduista palkoista yritetään säästää että saataisiin wessa remontti aikaiseksi. Eihän se wessa ole kuin metri kertaa metri, mutta kyllä siihenkin uppoaa tonni jos toinenkin!

Yksi asia mikä on muuttunut radikaalisti on Telman sänkyyn tuleminen. Päätettiin että se ei siellä enää loikoile, ei hipsi edes yölllä salaa, se hätistetään heti pois. Pari viikkoa se jaksoi aamuyöstä ulvoa ja kyttäsi vaan eteisessä makuuhuoneeseen päin. Me vaan annettiin sen ulvoa ja valvoa. Ei  mitään huomiota. Sitten se yhtäkkiä lopetti ja nukkuu nykyään yönsä olohuoneessa omalla viltillä. Myöskään se ei ole enää öisin pissinyt keittiön lattialle, mitä se melkein järjestäin teki joka yö. Ihmeellistä.

No ei vielä huudeta hurraata vaikka yksi viikko onkin hyvin mennyt! Palataan taas!

Telma siis steriloitiin eilen. Jos tästä operaatiosta olisi jotakin apua. Sillä kun on muutenkin niistä juoksuista tullut kaikenlaisia jälkioireita niin nyt nekin loppuu. Millalla ei juoksuista kuulemma tule mitään havaittavia ongelmia. Tällä hetkellä Telma toipuu kotona ja Milla on Kirsillä ja Emmillä hoidossa. Jos tappelut ei lopu, täytyy Millalle etsiä taas uusi koti. Toivottavasti siihen ei tarvitse mennä. Se kun on niin REIPAS ja VAUHDIKAS ja KUULIAINEN ja TOTTELEVAINEN ja ja ja… Tässä vielä kuva. Se on todella ihana tyttö. Nyt kun se on ollut hoidossa, on se saanut olla taas oma itsensä. Ei tarvitse koko ajan pelätä että milloin se Telma tulee ja aloittaa tappelun. Arvojärjestys niillä varmaan on hakusessa. Millakaan ei kyllä anna periksi yhtään, vaikka voisihan se perääntyä kun Telma aloittaa rähinän.

Onneksi meillä kissat voi hyvin ja paksusti. Tein keittiön seinälle ruokailu taulukon. Aina ruksi ruutuun kun on ruoka-annos annettu. Nyt ne saa vain 3 kerta päivässä ruokaa ja koko ajan on muka nälkä. On se kivempaa kun ne on enemmän hereillä, virkeempiä, vaikka sitten kerjäisivätkin koko ajan sapuskaa. Seuraavaksi hauska kuva kisuista kun ne rötköttää omassa kiipeilypuussaan. Neo tosin on vähän liian iso pieneen laatikkoon, mutta ei se sitä tunnu haittaavan.

Ensi viikolla pitäisikin sitten raahautua jo töihin. Ei tämä miltään lomalta ole tuntunut, stressiä toisensa perään. Mietin jatkuvasti koiria ja miten tästä eteenpäin. Voi kun joku olisi joskus tajunnut sanoa että älä ota niitä koiria kun et pysty elämään enää normaalia elämää. Olen niin kova huolehtimaan niistä että maailmaan ei muuta mahdu. Sairasta

Toivottavasti seuraavalla kerralla on taas iloisempia tarinoita. Jos ei ,lopetan koko blogiin kirjoittamisen.