miau

Täytyy välillä kirjoittaa silloin kun menee hyvin, eli iloisia kuulumisia. Tyttäret on olleet jo pitemmän aikaa riitelemättä. On se vaan niin ihanaa seurata niitä kun ne yhdessä painii ja leikkii. Elämä on niin paljon helpompaa kun ei tarvitse jokaista liikettä miettiä etukäteen, siis peläten että nyt tästä tulee tappelu.

Jotain on koirille yritetty myös opettaa, pikkuhiljaa. Telma osaa jo pysyä paikalla käskystä, keppiä heitettäessä. Käskystä se lähtee vauhdilla hakemaan. Se tuominen takaisin onkin sitten vielä opetuksen alla. Se jää vaan juoksentelemaan häntä pystyssä keppi tai pallo suussa. Joskus se osaa tai siis toisin sanoen haluaa tuoda esineen uudelleen heitettäväksi. Sitä vaan on liikaa pienenä jahdattu leikkiessä että se ei tiedä muuta tapaa. Juhan kanssa se ärisee ja juoksee karkuun, palloa retuuttaen kuin viimeistä päivää Millan hakeminen onkin sitten toisenlaista. Kympinoppilas Milla osaa myös pysyä paikalla, mutta kun tulee käsky hae, se ei lähde minnekään. Istuu vaan vieressä ja katselee. Mutta jos ei anna käskyä paikka ja se saa heti juosta pallon perään se menee VAUHDILLA! Se ei vaan tykkää kun täytyy odottaa että saa luvan hakea. Varmaankin siitä on tylsää hakea liikkumaton esine, Millalla kaikessa pitää olla sitä vauhtia.

Kokeilimme myös Juhan kanssa koirille jäljen tekoa metsään. Meillä oli iso hirven, luinen lihakimpale. Vedeltiin sitä pitkin poikin Hillon metsässä. Osasihan ne tytöt sitä seurata. Telma oli vähän hidas ja sitä tuntui pelottavan koko juttu, Se osaisi mennä jäljen perässä mutta välillä se aina pysähtyi katselemaan minua kauhistuneena ja ympärilleen katsellen. Jatkoi se sitten nuuskutusta kun rohkaisin sitä ja löysi lopulta perille ja sai palkinnoksi lihaa. Millalta ei sitä vauhtia tässäkään puuttunut. Suit sait sukkelaan sen poikkelehti hajupolkua pitkin, nenä maassa. Kaksi samaa rotua olevaa narttua ja niin erilaisia, ihania silti molemmat

Kissat vuorossa seuraavaksi. Hetastakin tuli ulkokissa. Se oli kaivanut aukon terassin kanaverkon saumasta vapauteen. Mutta sama juttu kun Neolla, se ei lähde pitkille reissuille ja tulee kotiin kun huutaa. Nyt meillä on kaksi onnellista kissaa ja kaksi iloista koiraa