miau

Haaveilin kauan toisesta koirasta, Telman kaveriksi. Ajattelin että jos Telma vähän reipastuisi ja piristyisi jos se saisi kaverin. Juha sanoi pitkään EI. Eläinkiintiö on täynnä. No, löysin sitten bordercollie foorumilta ilmoituksen jossa etsittiin kotia 2-vuotiaalle bordercollie nartulle uutta kotia. Laitoin viestiä ja sanoin Juhalle että ihan vaan kyselen että minkälainen koira siellä olisi. Reippaaksi ja kiltiksi yksilöä kehuttiin. Juha sitten innostui myös, niinhän se aina menee. Ensin on tiukka EI ja sitten pehmenee. Viikon viestittelyn ja soittojen jälkeen lähdettiin Kangasniemelle Millaa katsomaan.

Kolme tuntia ajeltiin, Telma tietenkin mukana. Kangasniemellä meitä vastaan tuli energinen ja reipas Milla. Ihan erilainen kuin Telma siis. Telma ja Milla eivät hirveästi kontaktia ottaneet, olivat kumminkin ihan kiltisti. Päätettiin saman tien ottaa Milla meille mukaan. Jos ne olisivat olleet heti toistensa kurkuissa kiinni olisi koira jäänyt sinne. Kotimatka sujui hyvin ja tytöt olivat kiltisti. Milla on ollut meillä nyt kolmisen viikkoa ja rähinää on aina välillä. Lenkillä ne alkaa tappelemaan jos vastaan tulee koira josta Telma ei tykkää. Leluista tuli heti hirveä riita, niitä ei enää meillä näy. Jos samaa lumikökkärettä erehtyy haistelemaan, on rähinä valmis. Välillä Telma saattaa vähän ottaa leikkimieltä peliin ja yrittää innostaa Millaa, siinä kuitenkaan onnistumatta. Välillä juostaan kovaa kilpaa ja sitten taas peräännytään. Varmaankin niistä kaverit vielä tulee:)

Kova vauhti ja törmäys kameraan

Nätti tyttö

Millasta myöhemmin taas lisää.

Iloisia tässä pitäisi kirjoitella, mutta huolen aihe taitaa viedä voiton. Meidän Neolla on paha virtsatietukos. Keskiviikko iltana putsasin sen hiekkalaatikkoa ja tapansa mukaan se tuli heti samaan aikaan pissalle. Meni minuutti pari ja mitään ei tullut ulos. Siinä sitten kökötettiin varmaan kymmenen minuuttia ja odoteltiin että josko pissat suhahtaisi. Ei tullut.

Torstai aamuna se sitten oksensi ja oli muutenkin veto pois. Pakko oli silti töihin lähteä. Työpäivä menikin murehtiessa, pelotti että onkohan siellä kissa edes hengissä kun kotiin pääsen. Koirat iloisina vastassa kun oven avasin ja Neoa ei näkynyt missään. Yleensä sekin siellä heiluvien häntien seassa tulee moikkaamaa. Huutelin sitä ja ei näkynyt. Löysin sen sitten vaatekaapista kököttämästä ihan paikallaan. Joku hyvä haltija meillä kyllä matkassa oli mukana, sillä samalla päivälle olin varannut Millan rokotuksen. Soitinkin sitten eläinlääkärille että mitäs jos toisinkin koiran sijasta kissan hoitoon ja kävihän se.

Tässä vaiheessa Neo oli ihan liikkumaton ja hiljaa. Koko automatkan se vaan makasi hiljaa. Tarkistelin koko ajan että hengittääkö se enää kun odoteltiin että milloin meidät kutsutaan sisään hoitoon. Neo laitettiinkin unten maille heti lääkäri kokeili sen rakon mikä oli siis täynnä pissaa. Sieltä sitten lääkäri puristeli pissaa ulos ja piti vähän katetrilla auttaakin. Sillä siis kertyy virtsaan sellaista sakkaa mikä tukkii virtsaputken. Saattaa siellä olla virtsakiviäkin. Neo sai lääkkeitä ja uutta ruokaa, mitä täytyy syödä loppuikänsä. Näillä toimenpiteillä olisi pitänyt virtsa lähteä kulkemaan, vaan eipä tänä aamuna ollut viellä tullut mitään. Ja eikun uudestaan soitto lääkärille ja heti sinne takaisin. Se sai taas kipulääkettä, mutta mitään ei tarvinnut puristella ulos koska tilanne ei olllut yhtä paha kuin torstaina. Pahimmassa tapauksessa se rakko siis puhkeaa ja kissa saa myrkytyksen mihin se kuolee. Nyt ollaan taas odoteltu koko ilta ja mitään ei ole vieläkään tullut. Onneksi lääkäri antoi oman numeronsa johon me todennäköisesti soitetaan heti huomenna, ettei se pahin tapahdu.

Selvisi myös sekin että Neon tapa suihkia pissaa vaakasuorassa pitkin seiniä johtuu tästä vaivasta. Sen on pakko puskea ne sakkaiset pissat täysillä ulos, koko kropan voimalla. Toivotaan että se nyt paranee koska se on kumminkin tärkeä osa tätä eläintarhaa. Kyllä on ollut stressaava viikko. Piti kirjoitella Uudesta asukista, Millasta, mutta jätän sen toiseen kertaa. Sen verran siitä täytyy sanoa että joukkoomme on saapunut vauhdikas ja hurmaava Bordecollie neito Milla, 2 vee!

Saatiin vihdoin ja viimein tämä iso pöytäkone toimimaan niin voi sitten taas laitella kuvia tänne kaikkien pällisteltäviksi. Ensimmäinen kuva Allista ja Sisusta. Kaksikko riehuu ja rähisee toisillee, elikkä siis leikkivät. Telma vaan aina ihmettelee.

Tässä sitten taas Telma kerjää Miialta jotakin hyvää taskusta. Tyhmä kerjää vaikka ei sitten kumminkaan syö sitä mitä annetaan. Sillä kun on nyt taas päällä se juoksujen jälkeinen masennus. Ruoka ei maistu, näytetään aina tosi säälittävältä ja ihan vieressä pitäisi koko ajan olla rapsutettavana. Ja itkettääkin kovasti. Leikki toisten koirien kanssa ei innosta. Kuljetaan vaan minun perässä piilossa ja luimistellaan. Sisu on ehkä ainoa joka sitä aina vähän piristää!

No sitten rieuhutaankin Iivarin kanssa. Iivari ja Telma leikkisi mielellään ihan keskenään mutta sitten paikalle tulee aina UKKO. Ukko räksyttää ja roikkuu IIvarin karvoissa kiinni ja tästä Telma ei tykkää yhtään. Siiten se luovuttaa ja antaa Ukon kiusata Iivaria ja keskittyy taas seuramaan minua. Se hyvä puoli tuossa masentuneisuudessa on että moottorikelkatkaan ei saa aikaan raivokohtauksia ja perään juoksemisia. Ny se vain katsoo vieressä kun niitä jäällä huristaa ja ihan vapaana voi olla.

Tässä kuva Inkasta. Kaikki jotka ovat joutuneet kokemuksiin kauhukakaroiden kanssa ja eivät siksi halua lapsia IKINÄ, tulisi heidän viettää päivä Inkan kanssa. Inka on Satun ja Mikon kiltti tyttö joka kohta saa itselleen sisaruksen. Mikä on varmaan vanhemmille tosi kiva kun Inka on niin energinen että tarvitsee jonkun leikkikaveriksi!

Kovasti ollaan siis puuhailtu ulkona ja sisällä. Onneksi Telmalta ei vielä lähde karvaa. Huvittuneena luin Bordercollie fooruminen juttuja karvanlähdöstä. Siellä oli aika rajuja kuvia koirista joilta meilkein koko turkki uusiutuu. Onneksi Telmalta ei niin kovasti karvaa lähde. Tänään oli Telman kylvetys, eikä karvoja lähtenyt pestessäkään. Nyt se rauhallisena nukkuu turkkia kuivatellen, mikä onkin aika paksua talvikarvaa. Lisää vähän näyttävyttä, ei siis näytän niin laihalta.