Mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin aika kuluu. Jotain odottaa oikein kovasti ja sitten se jo tapahtuukin ja kohta masentuu kun arki koittaa taas. Miten sitä pienenä tyttönä joulukin tuntui kestävän ja kestävän ja kestävän.. Nyt se meni hujauksessa ohi. Siinä samassa se uusi vuosi. Uusi vuosi oli pienenä aivan mahtavaa. Silloin sai olla ulkona myöhään ja paukutella tykkejä kavereitten kanssa naapureiden harmiksi. Nykyään en edes odota uutta vuotta, sama kohtalo kuin wapulla. Ne merkkaa nykyään vaan vapaapäiviä. Juhannuskin on ihan sama. Silloin tosin on kesä ja ihanaa kun on valoisaa.
No mutta nyt siihen jouluun. Meillä oli oikea perhe ja episodi joulu tänä vuonna.. Iskä, Emmi ja Inga tulivat meille saunomaan ja syömään. Oli oikein mukavaa. Emmin kanssa tehtiin pitkä lenkki aamupäivällä, koiran kera tietenkin. Sitten valmisteltiin ruokia ja lämmiteltiin saunaa. Oikein hyvin kaikki tähän mennessä. Sitten kun oltiin illalla saatu syötyä, Emmi ehdotti että nyt jaetaan lahjat, johon Rakas Isäni vastasi että; ette te voi niitä jakaa kun joulupukki tulee ne jakamaan. ????? Emmi ei uskonut ensin ja en minäkään. Hermostuin ja käskin iskää peruuttamaan koko pukin koska minusta on ihan turhaa kutsua joulupukki jos kukaan paikalla olijoista ei ole sen ikäinen että joulupukki on vuoden kohokohta. Se vaan on minusta noloa. Ihan eri asia jos isä itse olisi pukeutunut pukiksi ja kysellyt kilttien lapsien perään. Minä en käytöksen perusteella sinä iltana ainakaan kuulunut tähän joukkoon. Pukkiahan ei sitten voinut peruuttaa ja kyllä se vaan tulisi puoli seitsemältä. Minä päätin että minähän en silloin kotona ole ja lähdinkin koiran kanssa lenkille siksi aikaa. Lopulta se pukki ei edes ollut jaellut niitä lahjoja vaan he olivat keskustelleet pukin kanssa myyrien karkottamisesta ym. Hmph. sanon minä. Olin minä kuitenkin ollut kiltti kun sain kivoja lahjoja. Ihme sisänsä.
Vuoden vaihtumista juhlittiin ihan rauhallisesti Hennan ja Niklaksen kanssa. Juha alkoi jossain vaiheessa nuokkua ja sitten se lämmittikin saunan ja oli kohta ihan pirteä. Raketteja oli kiva lähetellä ilmaan vaikka koko se vaihtuminen menikin minulta vaan kuvatessa ja kirotessa kun kamera ei ottanut sellaisia kuvia kuin olisin halunnut. Telman osalta vuosi vaihtui läähättäen. Ihan oma moka, siis minun. Kävin se kanssa päivällä lenkillä ja se ei pelännyt yhtään paukuttelua. Illalla sitten olimme omalla pihalla ja naapurista kuului pauke ja näkyi taivaalla rakettejakin. Ei pelottanut Telmaa ollenkaan. Ehdotin sitten Juhalle että ammutaan yksi raketti omalla pihalla. Telma oli siis ulkona. Raketti lähti ja Telma sai sätkyn. Ei kun äkkiä sisälle ja alkoi se läähätys ja tärinä. Pari tuntia se sitä jaksoi ja lopulta nukahti keittiön pöydän alle kun pelasimme Cluedoa. Leikki se vielä myöhemmin uudella vinkulelullaan ihan reippaasti vaikka ulkona jytisikin. Kissat ei reagoi jytinään mitenkään. Heta pelkää ainoastaan sitä kun sataa kovasti ja peltikatto ropisee kovasti. Silloin se läähättää ja maukuu, sekä tassut hikoaa.
Mitä kaikkea vuoteen 2008 kuuluikaan. Ensin tulee mieleen lopputili ja uusi työpaikka. Toivotaan että töitä seurakunnalla minulle löytyy vielä keväälläkin. Telma täytti elokuussa vuoden ja sen on ollut meillä jo kaksi joulua. Vähän sekin on kehittynyt pentuajoista. Minun koira se kumminkin on, mikä johtuu varmaan siitä että vietän sen kanssa enemmän aikaa kuin Juha. Surkea kesä on myös mielessä, ensi vuonna toivotaan parempaa. Surullista oli kun yksi tädeistäni kuoli vasta 43- vuotiaana. Veljeni aiheutti myös suruja. Toiset ne vaan ei löydä paikkaansa tässä maailmassa vaikka toiset yrittää auttaa ja olla tukena. Kliseisesti sanoen jokainen tänne maailmaan yksin syntyy ja jokainen tästä maailmasta yksin poistuu. Mitään ei saa mukaan..
mene edeltä, kyllä se jää kantaa
