miau

Voisin muuttaa tän blogin kokonaan kuvablogiksi. Tyhjästä on vähän paha tarinoita alkaa sepustaa. Tylsää kotielämää täällä vaan vietellään  ja tänään onkin kivaa kun myrskyää ja saa luvan olla tekemättä mitään hyvällä syyllä. Äänestämässä kyllä käytiin, se kuuluu jokaisen kansalaisvelvollisuuksiin. !

 Viikon Luontokuva. RottaRaato

Kokko syksyllä. Luvat oli kunnossa!

Miksi sitä luuta pitää aina syödä sohvalla tai jalan päällä?Tässä kelpaa tyyny.

“Menetkö sä hakemaan puita???Me tullaan mukaan, ihan salaa..”

Empä olekaan pitkään aikaan tänne  mitään kirjoitellut. Syksy etenee ihanasti ja kovasti riittää puuhaa joka rintamalla. (paitsi töissä ) Kovasti ollaan puuhailtu pihalla kaikenlaista. Suurin homma oli kun saatiin iso ja vanha sireeniaita sahattua nurin. Niin kauan kun ollaan täällä asuttu on minua häirinnyt se aita. Lehtiä niissä pensaissa oli enää latvoissa ja ne latvatkin 3 metrin korkeudessa. Tosi tyhmän näköinen aita siis. Nyt se on ihan maan tasalla ja toivotaan että se alkaa ensi kesänä kovasti versomaan uusia taimia. Yleensähän sireeni leviää helposti jos on vaan suotuisat olosuhteet. Haravoituakin ollaan melkein saatu koko piha. Nauratti eilen kun lenkillä yhden talon pihalla nainen oli jo haravoinut ja sitten se keräili vielä sormineen lehtiä roskapussiin. Samanlainen on meidän Mummi. Ikää 83 ja haravoi joka päivä oman rivitalon pihan kun ärsyttää kuulemma kun näyttää muuten niin roskaiselta. Onneksi minä en sentään ole niin fanaattinen lehtien suhteen. Ja hyvähän se on jos vähän jää lehtiä maahan, hyvää ravinnetta ja saa ne sitten vielä keväälläkin haravoitua.

Töissä menee leppoisasti. Aloitin taas joka syksyisen virkkaus intoilun. Yhden pipon tein jo itselle ja toisen Emmille, siis töissä. Sitten olen ehtinyt lukea yhden kirjankin. Kirjoja olisi kiva lukea lisää jos vaan tietäisi jonkun hyvän kirjan. Ehdotuksia siis! Vaikka siellä välillä ei olekaan muuta tekemistä kuin ajan tappaminen, viihdyn kyllä ihan hyvin. Nyt kun on oppinut tuntemaan ihmisiä vähän paremmin on mukava rupatella erilaisten ihmisten kanssa. Vielä en ole tullut uskoon ja tuskin koskaan tulenkaan

Telman kanssa ollaan kovasti reenailtu kulkemista nätisti hihnassa. Aina kun on maksaa tai muuta läski herkkuja taskussa, kävely on miellyttävää. Jos herkut unohtuu, menee hermot repimisen kanssa. Täytyisi itsekin vissin harkita sitä juoksuvyötä, olisi varmaan kivempi kävellä kun veto tulee keskiruumiseen eikä vaan yhteen käteen. Harkitaan siis. Muuten sen kanssa menee hyvin. Ruoka maistuu ja pihalla pysytään hienosti, kunhan ensin on käyty naapurin pihalla pikkulinnut ajamassa pois. Kissat taas on laitettu laihdutus kuurille. Marjokin kysyi että eikös jompakumpa noista kissoita ollut ennen sellainen pitkä ja hoikka. Se oli Neo. Nykyään sillä on iiiisooooooo maha ja Heta on kanssa kauhea pötkylä. Nyt ne kerjää sitten koko ajan. Neolle kelpaa jopa Telman nappulat!!! Viimeiseksi kuva märästä koirasta jonka oli vielä pakko mennä  veteen puljaamaan.

Täytyypä tähänkin tottua että töissä on aikaa kirjoitella blogia. Sitä se vahtimestarin työ on,aikaa! Tänään jouduinkin ihan yksikseen opettelemaan ovien sulkemiset sun muut, kun työhön opastaja sairastui. Piti olla opastaja vielä pari päivää apuna, mutta ei auta itku markkinoilla. Tänään täällä tulee kupattua kokonaiset 11 tuntia. Ei ole pahemmin mitään tilaisuuksia joihin keitellä kahveja ym. Täytyy vaan odotella että erinäiset ryhmät poistuu talosta ja sitten hälytykset päälle ja kotiin. Hyvin tähänkin tottuu, ajan tappamiseen. Ja onneksi on netti seurana. Täytyy vaan ajatella että ensi vkonloppu onkin pitkä viikonloppu kun vapaata on jo perjantaina! Tälläistä taas tällä erää.