myötäelämistä
On ihan kauheaa kun joutuu luopumaan rakkaasta eläimestään ja jos sen joutuu vielä itse viemään viimeiselle matkalle. On ihan kauheaa kun se rakas (minun tapauksessa kissa), on sylissä ja nuolee naamalta kyyneleet ja itse tietää että kohta se makaa siinä sylissä hengettömänä…
Tätä blogia kun lukee, ei voi muuta kun itkeä 
Toisilla se matka jo päättyy kun toiset sitä vasta aloittelee. Niin se elämä menee, vaikka välillä tekee kipeää, niin kovin..
Miia
25. Elokuuta 2008 @ 20.31 · Muokkaa
Mitä? Onko teijän kisulle sattunut jotain?
jessica
26. Elokuuta 2008 @ 17.40 · Muokkaa
Lulu vainaa oli mielessä kun tota kirjoitin. Kova kokemus kun on 15 vee.. ja äiti pakotti