Kävimme vähän metsässä sieniä keräilemässä. Tässä todistusaineistoa. Kyllä tuli herkullista kastiketta!

Kiire on koko ajan jonnekin. Täytyypä oikein tehdä lista mitä pitäisi tehdä.

1. Nostaa punajuuret maasta ja säilöä ne.
2. Pullottaa keitetyt mehut. (olleet jo 2 pv jääkaapissa odottamassa)
3. Nostaa perunat maasta ylös ja kellariin.
4. Istuttaa pihalle uusia perennoja ja muutenkin siistiä kukkapenkki syksyksi.
5. Pihalla odottaa puukasa, sirkkelillä poikki ja sitten pinoon.
6. Kasvihuoneessa odottaa iso kasa kurkkuja. Täältä saa jos joku haluaa tuorekurkkuja!
7. Omenoillekin pitäisi jotain tehdä.. Komposti ainakin tykkää niistä, kuumana käy
8. Komposti pitää myös ennen kylmiä ilmoja tyhjentää.

Nämä nyt ainakin aluksi. Sitten jokapäiväiset koiranlenkitykset ja kotityöt ja töissäkin pitää olla! Voi kun olisi vaikka viikko lomaa, voisi pitää sellaisen sadonkorjuu viikon kotona. Onneksi ensi viikolla on vähemmän sotkujen siivoamista kun Juha lähtee Helsinkiin töitten takia!

Palaillaan!

On ihan kauheaa kun joutuu luopumaan rakkaasta eläimestään ja jos sen joutuu vielä itse viemään viimeiselle matkalle. On ihan kauheaa kun se rakas (minun tapauksessa kissa), on sylissä ja nuolee naamalta kyyneleet ja itse tietää että kohta se makaa siinä sylissä hengettömänä…

Tätä blogia kun lukee, ei voi muuta kun itkeä Toisilla se matka jo päättyy kun toiset sitä vasta aloittelee. Niin se elämä menee, vaikka välillä tekee kipeää, niin kovin..

Moi, mä oon Telma, bordercollie ja tänään on mun syntymäpäivä. Vuosia takana jo yksi.

Mä oon oikeastaan aika rauhallinen tapaus Bordecollieksi. Jo silloin kun uuteen kotiin lähdettiin mun lapsuuden kodista Joutsenosta, ei mua pahemmin itkettänyt. Koko matkan uuteen kotiin mä vaan möllöttelin auton takapenkillä Jessin kanssa ja välillä aina torkahdin. Ensimmäisenä yönäkin nukuin sängyn alla turvallisesti, niin kuin olisin siellä aina nukkunut. Alkuun mulle tuotti kauheita vaikutuksia uuden kodin kissat. Mä en oikee osannu niitä varoa, varsinkaan tota Kollia joka aina välillä antoi mulle tassua oikein kunnolla. Pari haavaa mulla silloin oli, mutta ei se mua silti pelottanut. Ton toisen kissan kanssa mä en oikeen ole vieläkään päässyt tutustumisetäisyydelle. Se on sellanen hienohelma mun mielestä. Mä kyllä aina yritän tosi kovasti siihen tutustua, mutta se juoksee vaan aina karkuun sen raapimispuuhun, mihin mä en pääse kiipeämään. Ehkä me joskus vielä haistellaan toisiamme ja tutustutaan. Onneksi toi Neo on välillä ihan kiva ja jopa mua puskeekin mutta joskus se voi sitte mulle hermostua. Onneksi olen jo oppinut sitä vähän käsittelemään.

Jessistä mä tykkään ihan kauheasti. Tosi tylsää kun sen täytyy aina mennä töihin ja sitten mun täytyy jäädä kissojen kanssa kotiin. Ja aina kun se tulee kotiin, mua vähän jopa itkettää. Mut onneksi se sitten aina mua silittelee ja rauhoittelee ja sitten mä pääsenkin melkein heti ulos. Yöllä mun aina pakko mennä sen viereen nukkumaan. Joskus mä saan siellä olla vähän kauemmin jos se on ihan unessa eikä tajua että röhnään siinä vieressä. Aamun tullen mä oon kumminkin aina sängyssä. Jos Jessi nousee ensimmäisenä, on munkin silloin noustava. Mutta jos Juha nousee, en mä viitsi kun päätä kääntää tyynyllä. Sitten se äijä mut aina väkisin kantaa ulos, ei yhtään huvittais.  Jotenkin on kivempa Jessin kanssa vaan nukkua aamuisin pitkään. On se Juhakin tosi kiva. Se antaa mun aina nuolla sen naamaa, mitä Jessi ei anna tehdä. Sitten me Juhan kanssa aina pussaillaan ja halitaan kun se tulee kotiin. Juhan kanssa on myös tosi kiva leikkiä. Joskus se osaa mua niin hyvin ärsyttää että mä vaan juoksen ympäri kämppää muristen ja häntä täytyy tietenkin olla pystyssä. Muista ihmisistä mun täytyy mainita ainakin Kirsi ja Emmi. Kirsi on kanssa ihana kun sitä saa pussata ja se aina mua hoitaa Emmin kanssa kun kotiporukat on jossain hunningolla. Kirsi antaa mulle aina kaikkia herkkuja, ihania lihapullia esmes.Viimeksi ne otti mut mukaan mökille, se oli tosi kivaa. Emmi on ihana kun se aina mulle opettaa uusia temppuja ahkerasti. Välillä ne sen jutut menee multa vähän ohi, mutta agility treenejä se on hyvä vetämään.

Koirakavereita mulla on muutama. Kassu, Dobermanni oli mun paras leikki ja riehuntakaveri vielä keväällä. Mut sit mulle tuli ne juoksut ja nykyään Kassu vähän mua pelottaa. Se on niin kauheen iso ja sitte se haluu aina vaan nuolla mun takapuolta. Pyh. Pampyölin ärripurreja mä käyn aina välillä moikkaamassa. Niistä ehkä parhaiten mä tulen toimeen Sisun kanssa. Mä aina yritän sitä kiusata leikkiin mukaan , joskus se jopa lähteekin. Alli aina vaan murisee ja näyttää mulle hampaita. Sen takia olenkin katsonut parhaakseni sen jättää rauhaan. Uuno taas on liian raju mies mun makuun. Onneksi me sentään voidaan olla samalla pihalla ihan rauhassa keskenään.Iivari Lapinkoiraa mä en olekaan pitkään aikaan nähnyt. Se on ihan kiva kaveri, sen kanssa me aina juostaan ja joskus paikalle on sattunut myös Iivarin kaveri Poju. Sitte ne pojat vaan leikkii keskenään ja mut ei se haittaa. Mä osaan kyllä leikkiä yksinkin. Ai niin, on mulla yksi  kiva tyttökaverikin. Astma. Pienenä mä vaan murisin sen kanssa mut nykyisin me osataan jo riehua keskenään ihan kiltisti. Välillä otetaan matsia kumpi on porukan pomo, mut sitte leikki taas jatkuu. Nyt Astmalla on juoksut, niin se ei tänään päässyt mun kanssa pihalla juoksemaan kilpaa.

Tässä mä syön mun yks-vuotis lahjaa. Nää savustetut luut on mun herkkua ja tietenkin siankorvat. Kuka koira nyt ei siankorvista tykkäisi??? Ruoan suhteen mä oon tosi nirso. Noi omistajat aina välillä hikeentyy kun mä en suostu syömään niiden antamia pöperöitä. Mä tykkään makkarasta, miksen saa sitä joka päivä ruoaksi??? Suosikki leikkini on pallon kiinni otto. Siinä mä olenki jo aika haka. Aina noi yrittää mulle uutta palloa tarjota, mut se vanha risainen lentopallo on kaikista paras. Sen perässä mä juoksen ja riehun pihalla. Jessi sais kyllä mulle palloa heitellä vaikka koko ajan. Sisällä mä tykkään lutsutella pehmoleluja. Olenkin lutsuttanut aika monet puhki. Sitten kun ne saa rikki, on niistä kiva syödä niitä vanuja. Jessi vaan aina sitte ne ottaa multa pois ja hävittää ne jonnekin. Mun rakasta pupua mä en ole nähnyt enää ollenkaan. Nyt mulla on karvinen lutsutettavana. Se on aika sitkeä tapaus, ei ole vielä mennyt puhki. Metsässä retkeily on mun yksi harrastus. Me käydään melkein joka viikko jossakin metsässä rämpimässä. Tänäänkin oltiin Jessin ja Juhan kanssa sateen kastelemassa metsässä. Vähänkö oli kivaa kun kaikki polut oli ihan lötöä mutaa??? Aina välillä Jessi tai Juha häviää jonnekin ja sitten mun pitää niitä etsiä. Vähänkö mä löydän nykyään helposti?? Toivoisin jo vähän vaikeampia piiloja kun mä löydän suoraan niiden piilopaikkaan. Jessi yrittää myös kovasti mulle aina opettaa uusia juttuja, sen mielestä tosi tärkeitä juttuja. Osaan tietenkin istua ja mennä makuulle. Sitten mä osaan olla paikalla ja tulla luokse pyydettäessä. Uusin juttu on tää SEIS. Sitä me vielä treenataan. Seuraaminen on ihan tyhmää, en tykkää. Vähemmän kiva juttu on sitten se kun joudun aina välillä suihkuun kun olen niitten mielestä niin likainen. Jessi aina höpöttää jostain valkoisesta päiväpeitosta ja kurasta, mut en mä koskaan sitä kuuntele.

Mä oon siis nyt yksi vuotias ja aika kiva tyyppi. Odotan innolla mitä nää porukat keksii mun päänmenoksi tulevaisuudessa, kun mulla tuota potentiaalia on vaikka mihin.

Jo kolmatta viikkoa suihku pois käytöstä. Ei kiva. Kaikkihan lähti siis siitä kun kirvesmies veljeni sanoi että nyt on pakko se teidän saunan lattia uusia ja kiireellä. Ettei pahasti olisi tullut vesivaurioita perustuksiin. No ei muuta kun tuumasta toimeen ja lattiaa repimään auki. Vettä oli todellakin päässyt saumoista läpi, mutta tilanne ei hirveän pahalta näyttänyt. Pari päivää kuivateltiin ja todettiin että pohjat on ihan kuivia. Sitten olikin jo laatoittajan vuoro. Ensin sillä kirvesmiehellä oli kalareissu mikä kestikin sitten 5 päivää. Sen jälkee piti viettää pari krapula päivää ja sitten se tulikin yrittämään. Hirveä kiroilu ja melskaaminen pesuhuoneessa. Tunnin se teki töitä ja häipyi mitään sanomatta. Odoteltiin pari päivää jos se vaikka ilmaantuisi kun pahin krapula olisi poissa. No, ei äijää kuulunut ja minä hermostuin. Soitin iskälle ja pyysin että se järjestäisi jonkun tuttunsa tekemään lattian loppuun. Iskällähän niitä kavereita löytyy joka ammatista. Saatiinkin jo sitten seuraavana päivänä Klamilasta, Juto, tekemään työn loppuun. Jutolla meni siihen 4 tuntia ja palkkaa se pyysi 40€. Halpa oli ja hyvä oli jälki. Juto laittoi siis vain laatat paikoilleen, meille jäi saumojen laittaminen. Mikä tehtiinkin sitten tänään. Ei olla ennen tehty, mutta helppoa ja kivaa puuhaa se oli. Tästä lähin saumaan kaiken aina itse. Ja tulee todella halvaksi. Nyt kun vielä opettelisi laittamaan ne laatat paikoilleen, niin voisin aloittaa vessan remppaamisen.

Mitä siis opimme tästä episodista?? Sukulaisia ei kannata ikinä pyytää mitään tekemään, paitsi poikkeus meillä on iskä! Toinen opetus oli se että saumaaminen on hauskaa ja helppoa.

Huomenna pääsee omaan suihkuun, JEEEE! Saunan puolelle pitää vielä tehdä perusteellinen pesu, sinne päästään vkonloppuna. Hyvä vinkki muuten saunan lauteiden ehostamiseen on hiominen. Sillä lähtee kaikki tummat kohdat pois ja lauteista tulee uuden veroiset pienellä summalla.

Majava

Suomessa tavataan kahta majavalajia: euroopanmajavaa sekä kanadanmajavaa. Suurikokoiset ja vesistöissä elävät jyrsijät ovat hyvin sosiaalisia eläimiä, jotka elävät suurperheissä. Poikaset viettävät vanhempiensa nurkissa harvinaisen pitkän ajan, jopa pari vuotta, sillä rakennustöihin tarvitaan apuvoimia.

Majavaperhe kaataa rakennelmiinsa vuodessa noin 5 000 kiloa puita. Materiaalia tarvitaan pesänteossa, padonrakennuksessa ja ravintolautan kokoamisessa. Majavan pesä onkin iso, jopa yli kahden metrin korkuinen puukeko.

Kylmä ei majavaa haittaa, sillä sen turkki on kaksikerroksinen: ulommassa kerroksessa ovat karkeat peitinkarvat ja sisempänä on vaaleita aluskarvoja, joita on majavan vatsassa jopa 23 000 kappaletta neliösentillä. Myös majavan litteä häntä toimii lämmön säätelijänä.

Maalla majava liikkuu hitaasti, mutta vedessä se on omassa elementissään. Se käyttää häntäänsä myös viestimiseen vettä läiskyttämällä. Ruoakseen majava hankkii erilaisia vesikasveja ja pieniä puita.