Meidän Telmasta on tullut kuuro. Se ei enää kuule mitään ulkona ollessa. Se painelee ties missä ja huudot ei auta. Metsälenkillä on kiva vaan juosta karkuun kun joku pyytää odottamaan. Ja sitten kun tullaan luokse, mennään ihan väärän ihmisen viereen, siis sen joka ei ole käskyä antanut. Pihalla mennään heti naapurin puolelle ja nuuskutellaan siellä aikansa ja sitten tullaan takaisin niinkuin mitään pahaa ei olisi tehty. Pallo on aina saatava joka paikkaan mukaan. Ei uskota IRTI, ODOTA tai TÄNNE käskyjä. Juostaan vaan häntä terhakkaasti pystyssä marjapensaiden ympäri, pallo suussa. Täytyy sitten aina huijata se jollain konstilla terassille, kuten esimerkiksi harjaamalla terassia. Se on tosi kiva leikki, harjaa on pakko purra ja repiä joka suuntaan. Täytyy ostaa takin taskuun iso namipussi, se auttaa asiassa kyllä. Ne herkut vain aina unohtuu kauppareissuilla. Eikä takin taskuun ihan viitsi ottaa leikkeleitä, Telman ehdottomia suosikkeja.
Eilen Telmasta tuli vielä lisää uusia puolia. Veljeni Juha tuli hakemaan meiltä kalaa Samun (Kettuterrieri) kanssa. Ensin Telma vähän aristeli Samua, mutta sitten kun haistoi vähäsen, kävi päälle kuin yleinen syyttäjä. Juhan piti ottaa Samu syliin että saatiin taistelutoverit irti toisistaan!!! Ei Telma ikinä Allin tai Uunon päälle käy jos ne vähän murisee tai yrittää näykkiä. Silloin aina tullaan minun turviin. Haistoikohan se Samussa muutoksen? Siltä kun on napsaistu pallit pois. Uskalsi sitten kokeilla josko siitä olisi myös henkisesti tullut palliton. Eipä ollut, sama ärhäkkä tapaus se on.

Milloinkohan ne juoksut sillä alkaa ja mitä mielialan muutoksia ne tuo tullessaan? jännityksellä odotellaan.