miau

Työpäivä entisessä työpaikassani siivousfirmassa meni suurin piirtein näin:

Töihin sai melkein mennä monelta halusi. Minä aamuihmisenä heräsin töihin yleensä kuudeksi. Iltahommat olikin sitten sen mukaan miten sai minnekin firmaan mennä siivouksia tekemään. Töitä tehtiin tiukalla tahdilla, tauon paikan ilmoitti maha. Kurniminen herätti katsomaan kelloa ( kiireessä ei paljon kelloa katsella). Aikaa oli kulunut tällöin ehkä 4- 5 tuntia. Tauko oli yleensä 10-15 min. Omaat eväät syötiin jossakin kuppaisessa taukotilassa. Oli niitä siistejäkin paikkoja, mutta yleensä siivojille ei oltu järjestetty kunnon taukotiloja. Olen jopa syönyt ateriani siivouskomerossa.. kun oli syöty takaisin vielä pariksi tunniksi hikoilemaan kiireessä. Kun mentiin aikaisin, päästiin myös aikaisin. Ei oltu hirveän tarkkoja minuuteista. Jos hommat saatiin valmiiki esim. 30-15 min ennen työajan loppumista, voitiin lähteä hyvillä mielein kotiin, palkka tulisi silti 7,5 tunnista. Tämä oli sen työn paras puoli. Kiitos myös pomon. Mutta olihan se loppuaika sitten sellaista että painettiin hommia koko aamu ja vielä iltakin eikä loppua ei näkynyt.

Tälläistä taas on työni nykyisessä työpaikassani suurkeittiössä:

Töihin tullaan tasan 7.00. Ensin mennään aamukahville jossa vietetään aikaa n.30 min. Sitten mennään vasta töihin. Tehdään porukalla aamupala leiriläisille, joita on yleensä 30-50.  Parhaimmillaan meitä on ollut 8 töissä samaan aikaan. Yksi leikkaa kurkun, toinen tomaatin jne. Katson kelloa, se on vasta 5 vaille kahdeksan. Seuraava tauko odottaakin jo yhdeksältä, aamupalan aika. Sekin kestää normi päivänä 30 min. Sitten tehdään lounas ja leivotaan. Kello onkin 11-12, on lounaan aika. Se saattaa venähtää reilusti yli puolen tunnin. Taas tiskataan lounas astiat ja laitetaan päivä kahvit valmiiksi, tietysti myös pidetään se päiväkahvi, 30 min. Tälläistä meno oli viime viikolla. Liikaa porukkaa ja liian vähän hommia jokaiselle. Tänään oliki kiva päivä kun meitä oli vain kolme. Koko ajan oli tekemistä ja päivä kului nopeasti. Ai niin, ja sieltähän ei lähdetä jos ei kello ole tasan kolme. Vaikka hommat saataisiin valmiiksi aikaisemmin. Joku kuulemma kyttää että mihin aikaan sieltä keittiöhenkilökunta livahtaa. Tässä on ollut opettelua. Jumittaminen on todella hermoja repivää.’

Kummassakin työssä on omat hyvät ja huonot puolensa. Toivottavasti vaan nykyisessä työssä palkkakuitti ei aiheuta masennusta. Edellisessä työssä en edes viitsinyt sitä kirjekuorta avata. Joka kerta se masensi, kun painat kuin päätön kana ja palkka ei ollut sen arvoinen.

sain tämän Sannalta kiertoviestinä Facebookissa. Oli ihan pakko laittaa se tänne kun nauratti niin kovin, on meinaan sen verran hyviä sananlaskuja!!!

PÄIVITETYT SANANLASKUT 2008

Se mikä ei tapa, se vituttaa.
Itseäni olen aina kiittänyt ja kiitosta on riittänyt.
Tili tuli, tili meni. Näkikö kukaan kumpaakaan tilannetta?
Parempi pää täynnä, kun kymmenen oksalla.
Niin makaa kun sattuu sammumaan.
Laatta on heitetty.
Viina on viisaiden luoma.
Kahden aina kalliimpi.
Ken leikistä suuttuu, se ottakoon diapamin.
Avainrengas on kätevä pikku härveli, jonka ansiosta voit hukata kaikki avaimesi kerralla.
Hölkkää, niin kuolet terveempänä.
Idiootit pitävät yllä järjestystä, nerot hallitsevat kaaoksen.
Ihmiset ovat kuin viinit, huonot muuttuvat vanhoina happamiksi, hyvät tulevat vanhetessaan yhä paremmiksi.
Ihmisillä, jotka väittävät, etteivät anna pikkuasioiden häiritä itseään, ei ole koskaan ollut hyttysiä makuuhuoneessaan.
Ihmisiä on kolmenlaisia. Niitä, jotka osaavat laskea, ja niitä jotka eivät osaa.
Kukaan ei ole hyödytön. Aina voi olla edes huonona esimerkkinä.
Kun on korviaan myöten kusessa, on parempi pitää suunsa kiinni.
Kysyvä ei tieltä eksy, hän on jo eksynyt.
Meille on annettu kaksi lahjaa, joita tulisi käyttää mahdollisimman paljon - huumori ja mielikuvitus. Mielikuvitus korvaa sen, mitä emme ole ja huumori auttaa meitä hyväksymään sen mitä olemme
Mitä enemmän asioita tietää, sen enemmän tietää asioita, joita ei tiedä.
Naura ongelmillesi, niin kaikki muutkin tekevät.
Se viimeksi nauraa, joka hitaimmin ajattelee.

Kyllä se taitaa olla niin että useimmissa tapauksissa, missä koira ei opi/tottele, syy löytyy omistajasta. Telman kanssa ollaan tuskasteltu kun ei se oikein tykkää mistään herkuista, siis mitkä on koirille tarkoitettu ( paitsi limaiset nakit ja leikkeleet). Sitä on ollut tosi vaikea saada innostuneeksi opetustustilanteissa. Kyllä se aina on “mukana”, mutta vähän apaattisesti. Eilen tähän tulikin sitten muutos. Meillä on takan luukkujen avaamiseen sellaiset työmiehen käsineet suojaksi. Telma aina tykkää niitä retuuttaa ja repiä. Ajattelin sitten että innostuisiko se jos se saisi aina sen hanskan palkinnoksi. Onnistuihan se! Maahan mentiin hurjaa vauhtia ja sieltä takaisin istumaan äkkiä. Ja ai, kun oli kiva palkinnoksi purra hanskoja ja samalla äännellä kuin Chewbacca. Juhan mielestä opetan Telmalle aina ihan turhia asioita kuten pyörimisen. Eilen opetin sille kovan sanan. Siihen meni hanskojen avulla viisi minuuttia. Nyt se haukkuukin sitten aina kun jotain haluaa. Vielä sillä ei ihan kaikki käskyt mene perille, kokeillaan vuoronperään mikä nyt olisi vuorossa. Seuraavaksi yritän opettaa sille valojen sammutuksen ja päälle laittamisen. Tämäkin oli Juhasta ihan typerä idea, eipä ole sitten kun ei tarvitse kuin koiralle sanoa valo ja se sammuttaa valot. Itse voi vaan sohvalla loikoilla! Kai näistä opetuksista jotain on hyötyä?!?!

Tavattu keväisiä olentoja 4 kpl. Metsässä melkein tallattiin vaskitsa, kauhistus oli suuri kun ensin luuli että se oli käärme. Käki kukkui metsässä ja sitten nähtiinkin se vielä kun se lähti maasta lentoon meitä karkuun. En ole ennen käkeä läheltä nähnytkään. Eilen löytyi Telmasta PUNKKI-ÄLLÖTYS. Siis hyi ja yök. Onneksi Henna otti sen pois punkkikynällä. Telma oli tällä kertaa mallioppilas, hienosti oli paikallaa kun kahdestaan kaivettiin se karvojen seasta esiin. Tavattiin myös eilen pieni siili. Olin Telman kanssa lenkillä ja huomasin jo kaukaa että pikkuinen tyttö isänsä kanssa tutki jotain tienvieressä. Kun tultiin Telman kanssa kohdalle, lyllersi siellä pieni siili. Se tyttö sanoi totisena Telmalle:”Älä Pelota sitä pois”. Tytön isää nauratti kovasti ja niin minuakin.

Muiden kotisivuja lueskellessa huomasin että minähän olen vallan unohtanut laittaa kuvia uudesta makuuhuoneesta. Toisilla sitä tyylitajua on ja toisilla ei. ( Allekirjoittanut tarkoittaa ei vaihtoehdossa itseään.) Ja kyllä tällä hetkellä se rahanpuute vaikuttaa myös valintoihin. Olisihan sitä ihan kiva lähteä vaan shoppailemaan, ostamaan uusia tyynyjä yms makuuhuoneeseen mutta kun täytyy sinne jääkaappiinkin ruokaa saada. Elikkä siis tästä lähdettiin:

Ihanat, romanttiset ruusutapetit ja boordi. Ne sai luvan lähteä. Lattia olisi ollut ihan hyvä, mutta kun kaikissa muissakin huoneissa on vaalea laminaatti, tuli se myös meidän makuuhuoneeseen. Ja sitten tähän tultiin:

Vain yksi seinä sai tapetin, muut maalattiin harmaalla. Yöpyödät poltettiin saunan kiukaassa. Tilalle tuli hylly päätyseinään. Hylly on vain väliaikainen. Siihen oli tarkoitus tulla Ikean pitkä lack-hylly, mutta ne toimituskulut oli niin suuret että se täytyy joskus mennä hakemaan sieltä itse kotiin. Verhotkin menee vaihtoon. Kankaat on ostettu, mutta ne odottaa ompelijan inspiraatiota kaapissa . Hirveästi ei ole mitään erikoisuuksia, mutta vihaan kaikkea roinaa yms koriste-esineitä. Kyllä niitä saa olla mutta ei joka nurkka täynnä.

Saatiinhan me vappuviikolla se kauhea keittiön seinäkin tapetoitua piiloon. Nyt ei ollakkaan paljon sisällä puuhailtu. Seuraava remontti saa taas odottaa ainakin vuoden, ei voisi vähempää kiinnostaa.

Ja tässä ainut asia mitä keräilen, muumimukit. Emmin keksintö, palkintolusikat koukkuina toimii hienosti. Muumimukit saivat näkyvän paikan, säälihän niitä on piilossa kaapissa pitää. ( On sinne eksynyt yksi ei joukkoon kuulumaton, Juhan ylioppilaslahjaksi saatu pupu-muki.)