Emämokaus
Olin taas tänään aamulla reipas ja mielestäni sain todella hyvän idean. Ajattelin että maalaan keittiöstä yhden kauhean seinän, kun löysin varastosta kivan väristä maalia. Se oli TODELLA SUURI VIRHE. Ei koskaan kannata alkaa maalaamaan tapetin päälle. Minä (muka) kokeneena remonttinaisena ajattelin että seinästä tulee todella kiva kun se tapetti oli sellaista vanhanaikaista missä on naruja. Se seinä oli ihan kauhean virttyneen ja likaisen näköinen. Siinä se tapetti on varmaan ollut 30.v. Ei kumminkaan alkuperäinen koska seinän pohja on tumman ruskea.
No mitä sitten siis tapahtui? Tapetti alkoi kupruilemaan ja vähän aikaa mietittyäni aloin repimään sitä pois. Kyllähän ne pintanarut hyvin lähti riekaleina mutta sitten se pohja jäi siihen seinään. Kastelin liisterillä ja annoin vesi/liisteri yhdistelmän vaikuttaa ainakin 2 tuntia. Siellä seinässä se on ja pysyy. Otettiin sitten toinen suunnitelma käyttöön. Seinää ei maalatakaan vaan laitetaan joku halpis tapetti siihen peitteeksi. Toivottavasti epätasaisuudet ei paista läpi. Easyuppia sen kyllä sitten olla pitää.
Huomenna päästään takaisin “omaan” makuuhuoneeseen kun saadaan kattolista paikoilleen. Niiden laittaminen on sellaista näpräämistä että yksi kulma illalla riittää, jo perherauhankin takia. Meillähän on alkuviikon ollut kireä tunnelma. Meillä sellaista on aika harvoin, joten tämä on aika omituista. Nyt jo helpottaa. Lähdinkin sitten Telman kanssa pitkälle lenkille ja jätin Juhan purkamaan paineita, sen tapetti seinän kanssa. 
Tehtiinkin sitten Telman kanssa oikein juoksulenkki. Sykemittari oli mukana ja hyvin jaksettiin kokonainen tunti. Telma jaksaa vaikka kuinka, nyt se riehuu Juhan kanssa.
Hetsu ja kamala kaaos