Remontin suhteen minulla oli aluksi tiukka aikataulu. Heti ensimmäisellä viikolla tapetit irti seinistä + muut purkutyöt ja ikkunanpokien maalaus. No.. eihän se ikinä mene niin kuin ajattelee. Viimiset tapetit revin eilen illalla. Ei se ollutkaan taas niin helppoa kun yleensä. Vierasmakuuhuoneen tapetit lähti kastelun jälkeen yksi vuota kerrallaan. Meidän makuuhuoneen ihanat ruusutapetit lähti sitten milli kerrallaan. Että oli niitä rasittava repiä. Lastulevyseinään ne sitten jäikin koska ei niitä sieltä kukaan selväjärkinen ala raastaa puukolla. Vieläkään en tiedä mitä väriä sinne tulee, Juha sanoi kyllästyneensä jo siniseen. Taisi olla vihje että jos nyt jotain muuta.

Telma aina menossa mukana.

Viime viikolla kävin myös työhaastattelussa. Maanantaina lupasivat ilmoittaa josko paikan saan. Omasta mielestä se haastattelu meni hyvin vaikka siellä puhuttiin kaikkea muuta kun työasioita. Ajattelin itsekseni että nyt kun se olisikin mukava työ, niin en varmana sitä saa. Pitäisi ajatella että paska homma, varmasti soittaisivat töihin. Olinkin sitten iloinen kun Kotka-Kymen seurakunnasta tänään aamulla soitettiin ja kysyttiin että vieläkö haluaisin tulla töihin?? Tottakai. Vaikka se onkin vain kesätyö, olen iloinen. Pääsee kesäksi saareen tekemään lapsille ruokaa kun ne rippileireilee!

Tällä viikolla onkin sitten se ikkunanpokien maalaus ja sen jälkeen katto. Toivottavasti ei ilmat lämpene. Lauantaina kauniin ilman vallitessa, minä istuttelin jo meidän sireeni aidalle jatkoa. Vanhasta aidasta saa hyvin uusia alkuja kun se on levinnyt niin paljon. Kukkapenkistäkin on leikattu Virpiangervo pensaat matalaksi, ne siirtyy jonnekin toiselle tontille, odottelevat vain noutajaa.. (?)

Lopuksi laitetaan kuva Telmasta ja Hetasta. Niistä ei varmaan IKINÄ tule kavereita. Kovaa on sihinä ja murina. Joskus jopa syljetään toisen päälle ( Heta siis tekee näin).