Pakko purnata
Lueskelin Miian blogia ja sieltä tuli mieleeni yksi asia mikä suoraan sanoen on v*tuttanut jo kauan. Minullakin on koneella varmaan tuhansia valokuvia. Ajalta jolloin asuttiin vielä Riekontiellä ja se oli vuonna 2003, muistaakseni. Kaikilta näiltä vuosilta on siis kuvat koneella. Tarkoitukseni on ollut polttaa kuvat levylle kun ei sitä tiedä milloin tämä kone hajoaa. Kerran se jo sen teki, mutta onneksi kuvat eivät hävinneet. No joka tapauksessa pyysin Juhaa laittamaan koneelle jonkun helpon ohjelman, mitä jopa minäkin osaisin käyttää. Helppo ohjelma löytyi ja Juha komensi minut hommiin. Sanoin kyllä sille että, eikö se voisi itse ensin testata toimiiko kyseinen ohjelma. Ei kuulemma voinut kun ei se tiedä mitä kuvia haluan levylle. No höh, kaikki kuvat!!!!!!!Tietysti!!!!!
Siirtelin sitten itse kuvia sitä mukaa kun halusin ja tuli Juhan vuoroa neuvoa miten ne levylle poltetaan. Kas kummaa, ei ne sinne levylle menneetkään . No, tässä vaiheessa Juha hermostui ja astui puikkoihin. Myrtsinä se jotain puhkui. Kohta se sanoi että polttava asema on tod.näk rikki!!!! Ja kun minä vielä ensin pyysin kokeilemaan että toimiiko. Aina on sama juttu kun alkaa jotain tekemään….
Myös meidän hieno skanneri, kopio ja tulostin yhdistelmä ei toimi halutulla tavalla. Joskus olisi kiva laittaa ikivanhoja kuvia koneelle ja tulostella niitä, vaikka tauluiksi seinälle. Mutta kun se on vaan niin, että kone kyllä sen kuvan skannaa mutta ei siirrä sitä koneelle. Yhteysvirhe. Jos nyt haluaa välttämättä sen kuvan koneelle, täytyy sen ensin skannata, siirtää kameran muistikortille ja sitten kameran kautta koneelle. Yksinkertaista, eikö totta!?!? Ja ei kuulemma saa korjattua. Insinööristouhua, sanon minä. Kaikki tehdään vaikeimman kautta.
Kyllä Juha silti on ihana, vaikka nyt taas näin purnaankin. Helpotti taas!