Vaikka viikolla saatiinkin kaikki talven lumet kerralla maahan, nyt ne jo sulaa hurjaa vauhtia aurinkoisessa ilmassa. Ulkonakin on ihan erilaista olla kun on valoisaa ja lämmintä. Ainoa haittapuoli on se että, kaikki meidän metsäpolut on ihan täynnä lunta. Täytyy porhaltaa lumessa nilkat märkinä. No, se on vaan hyvää kuntoilua kun on vähän rankempaa.

Kissojen häkki koki kovia. Meidän katolta tuli kaikki lumet alas häkin päälle. Nyt kissat ei helpolla ulos pääse. Niiden “sillan” päädyssä on pieni rako, mistä pitää tehdä tiukka käännös että mahtuu pois. Ensin ne ei osanneet tulla sisälle ollenkaan. Maukuivat vaan ja kiersivät kehää. Suostuttelin ne sillalle herkkunappuloilla ja sitten kummasti alkoi kroppa vääntymään.

Siellä se Hetsu kärvistelee lumen seassa.

Tänään käytiin sitten taas Miian, Sisun ja Allin kanssa metsässä tarpomassa. Minua säälitti pieni Alli kun se hukkui lumeen. Urheasti se porhalsi viimeisenä, muiden jälkien perässä. Hyvää harjoitusta kuulemma agilityä varten, sanoi Miia. Tuli mieleen vielä yksi syy, miksi liika lumi on niin inhottavaa. Telmalle kertyy ihanat lumipallot kainaloihin ja takapuoleen. Niitä on sitten kiva repiä irti kun ei viitsi sisälle mennä niitä sulattelemaan. Nähtiin metsässä muuten joutsenia. Sulassa rantavedessä ne lipuivat kauniisti eteenpäin. Sekin pariskunta on varmaan ollut siellä koko talven.

Pieni Alli hangessa.

Seurataan Johtajaa!

Tällä viikolla olen saanut jotain aikaiseksi kotonakin. Aloittelin vähän remonttia. Saunakäytävän sain jo maalattua. Ja Telmakin sai osansa maalista kun nojasi vastamaalattuun seinään. Ostamani maali oli ihan samansavyistä kuin se vanha. Tarkoitushan oli vain että, seinistä tulee siistimmät. Ja tulihan niistä. Nyt olisi vuorossa saunan pukuhuone ja siitä siirrytään sitten meidän makkariin. Siellä täytyykin tehdä vähän enemmän kun lattiatkin laitetaan uusiksi. Ja ikkunapokatkin pitää maalata, mitä vihaan eniten. Toivottavasti inspiraatio kestää, aikaahan minulla on!

Lopuksi vielä kuva Telmasta, joka nuolee makkaranhajuja leikkuulaudalta

Kuvailin vkonloppuna aurinkoisessa ilmassa. Laitetaan nyt niitä kuvia, kun ei mitään kummempia tarinoita ole.

Telmuska lempipuuhassaan, pallo suussa ja eikun karkuun!!!

Kaverukset tassut vastakkain. Telma valmiina jos Neo vaikka antaakin tassua.

Minun aikaansaannos, halkopino.

On ihan sekaisin päivistä kun on niin paljon pyhiä välissä. Eilen jo oli ihan sunnuntai fiilis, vaikka lauantaita vietettiin. Kaksi viikkoa kun on lomailtu, luulisi että kaikki päivät tuntuisi ihan sunnuntailta, mutta ei. Huomena vielä on löhöilypäivä.

Kummasti ei saa mitään aikaiseksi.Vaikka aikaa on vaikka kuinka paljon. Kirpparitavaroita pitäisi hinnoitella ja hakea ne tuolta varastosta. Siellä ne oottaa vaan. Huomena ne pitäisi sinne viedä, eikä mulla ole kun parit luistimet ja monot valmiina matkaan. Että osaa olla saamaton. Sitten mun pitäisi vähän päivittää CV:tä. Se on tehty joskus vuonna Elvis ja tiedot on ihan mitä sattuu. Kaikkiin työpaikkoihin ei haku onnistukaan netin kautta, pitää lähettää ihan vanhanaikainen kirje. Ei vaan saa aikaiseksi. Miten voikaan olla näin saamaton??????
Jotain on silti tehty, ainakin lihakset niin ilmoittaa. Eilen olimme iskän ja Emmin kanssa Vilniemen tontilla tekemässä vähän puutöitä. Nyt on kädet ihan hyytelöä pöllien kantamisesta. Eilen illalla ei edes jaksanut Harry Potteria pitää kädessä, voimat ihan loppu. Siihen kun vielä lisää edellispäivän puiden kärräilyt omalla pihalla, tuntee kyllä reisissä että jotain on tehnyt. Ja mustelmiakin löytyy ja se on ihan Telman syytä. Tietenkin minulla oli se mukana pihalla. varmuuden vuoksi se juoksenteli fleksissä minun mukana kun tein puuhommia. Nätisti se aina seurasi kottikärryjä ja vähän ärhenteli niille. Lopuksi sitten laitoin sen puukasan (jonka olin juuri pinonnut) tukikeppiin kiinni odottamaan seuraavaa siirtoa. Telma innoissaan taas kaiveli maata, myyränhajuja varmaan. Sivusilmällä huomasin että naapurista lähtee auto. Ehdin juuri ja juuri ottamaan fleksin narusta kiinni kun Telma ampaisi auton perään. Tukikeppi meni poikki, puut romahti kaikki alas ja minä lensin kottikärryjen päälle. Koira oli silti kiinni kädessä. Hermostuin ja huusin niin kovaa että koko salmenkylä varmaan kuuli. Koira lensi sisälle ja vähänaikaa se oli tosi säälittävä, se kun ei yhtään tykkää että sille huudetaan. Takapuolessa on nyt iso mustelma, käsissä isot patit ja mustelmat. Se fleksin naru satutti eniten sormea josta katkesi varmaan verisuoni kun se meni ihan siniseksi.

Nyt taas odottamaan milloin saan Potterin Juhalta luettavaksi. Luetaan sitä vuorotellen niin joutuu välillä odottelemaan. Vaikka tuntuu että mitään ei saa aikaiseksi, kyllä on aikaa ja intoa lukea Harry Potteria. Kauhean koukuttava kirja!

Kävimme tänään Telman kanssa tutustumassa näyttelytoimintaan match shown merkeissä. Ihan HIRVEÄSTI oli erilaisia koiria ja kiva olisi ollut kaikkia haistella. Vaikka koiria oli runsaasti, ei joukosta löytynyt kuin yksi Bordercollie lajitoveri. Onkohan se niin että, Bordercolliet on enemmän toimintakoiria kuin näyttelykoiria? Minulle se on ainakin liika pitkästyttävää puuhaa. Odotella koko ajan mitä tapahtuu seuraavaksi.

No siis eihän me siellä kauaa viihdytty. Oltiin heti ensimmäiset jotka ilmoittautu. Sitten odoteltiin kauan että milloin päästään kehään. Emmiä jännitti hirveästi että mitä sen koiran kanssa pitää siellä tehdä. Koko reissun tarkoitushan oli mennä vain tutustumaan minkälaisia ne näyttelyt on ja että Telma oppisi vähän reippaammaksi. Hyvin ne Emmin kanssa kehässä meni, kun sinne vihdoin päästiin. Telma seisoi kiltisti ja ihan hyvin juoksi Emmin vierellä, makkaran voimalla. Telma sai sinisen nauhan. Se toinen koira oli sellainen iso, musta turjake. Sitten taas odottelemaan että milloin mennään uudestaan. Seisoskeltiin viimassa puoli tuntia ja vielä oli koiria käymättä ensimmäisellä kierroksella. varpaat oli ihan jäässä, täristiin siellä pääkin ihan jäässä. Sitten päätettiin että nyt lähdetään kotiin, luovutushäviö. Saatiin sieltä mitä oltiin haettu. Emmi odottaa innolla Haminan kansainvälistä koiranäyttelyä( joka jääkin ainoaksi näyttelyksi minne mennään, sanon minä! ) ja Telma ei enää ole paniikissa kun on paljon koiria. Lopuksi se jopa kävi riehumaan remmin kanssa, ei huomannut enää
muita koiria.

maikko antaa koirille herkkuja.

On kivaa kun on paljon erilaisia ystäviä joiden kanssa voi viettää aikaa. Toiset ystävät tykkävät yhtä paljon kuin minä liikkua metsässä. Lenkit on siellä minusta paljon mukavampia kuin kävellä tien varsia, varmaan koiristakin se on mukavampaa. Ystävän kanssa on kiva turista, kuka nyt yksinään viitsisi murista. On kivaa kun on sellaisia ystäviä jotka vievät Telman näyttelyyn, kehään kun en itse sitä halua. On kivaa myös kun on sellaisia ystäviä jotka osaa leipoa maailman parasta pullaa ja sitten ne soittaa että Tulkaa kahville.

Kirsi rauhoittelee Telmaa. On aina niin kiva kun joku tulee kylään.

On kivaa kun on sellaisia ystäviä joiden luokse voi mennä jos on tylsää tai maailman murheet painaa mieltä. Ja siitä huomaa että ne todellakin on ystäviä kun ne kuuntelee ja yrittää kannustaa. Toivottavasti itsekin osaan kuunnella ja piristää muita. Tällä hetkellä haluaisin kovasti piristää Hennan mieltä. Nuppu muutti uuteen kotiin viikonloppuna ja se oli kova paikka. Ei voi itse edes kuvitella että joutuisi jomman kumman kissoista antamaan pois. Tai sitten Telman. Neo on ollut meillä kohta viisi vuotta, Heta neljä. Telma vasta puoli vuotta. Silti elämää ei voisi kuvitella ilman niiden tuomia rutiineja.

Neo loikoilee hiekkalatikossa. Olin vähän ihmeissäni.

On kivaa kun on sellaisia ystäviä jotka auttaa työhakemusten täyttämisessä. Niiden kirjoittelu käy ihan työstä. Kuvaile itseäsi muutamalla sanalla, miksi olet kiinnostunut juuri tästä työstä.. jne. Yksi hakemus/päivä riittää minulle.

Minusta se ystävien LAATU korvaa sen määrän!

Telman paras kaveri, pupu. Pupun voisi laittaa pesukoneeseen, se haisee ihan kuolemalle kun sitä on lutsutettu kohta jo puoli vuotta!