Vaikka huomenna niitä vasta vietetään. Huomenna siis kaksoset täyttää jo 27 vuotta, molemmat!! Kirjoittelin onnittelut jo nyt kun on sopivasti aikaa. Tänään näin veljeäni jopa kahden vuoden tauon jälkeen, niin on kiva näin muistella yhteistä taivalta . Tappelu kavereitahan me enemmän oltiin kun sisaruksia! Tässäkin kuvassa minulla on nenä ruhjeilla..

Tänään koristelin myös kakun. Sitä ei varmaan kukaan syö, joten vien sen huomena laavuretkelle mukaan jos se siellä maistuisi. Taustalla näkyy Neo, joka sai nuolla kerma astian tyhjäksi. Siitä se varmaan tuli hulluksi, kun puskemisesta ja kehräämisestä ei tule nyt loppua. Tietokoneen näppäimistö on ihan karvassa ja naamaa kutittaa. Inhottavat kissan karvat.

Tänään oli taas sellainen järkyttävä siivouskohde töissä, että alta pois. Välillä aina joudutaan siivoamaan asuntoja joista asukkaat on saanut häädön tms. Yleensä nämä ovat kaupungin vuokra-asuntoja. No tänään oli vuorossa Ruissalossa rivitalo-asunnon puhdistus. Ja joka kerta se aina järkyttää että miten jotkut ihmiset ei välitä yhtään minkä näköistä kotona on. Jääkaappi saa olla homeessa, keittiönkaapit rasvan peitossa(siis ihan puhdasta rasvaa!!!), vessa ihan eritteessä jne.. Sielläkin varmaan lapsia ollut ainakin pari jotka suoraan sanottuna ovat pyyhkineet räät seinään. Seinät täynnä piirrustuksia, sun muita tarroja. Itse kun on niin kauhean tarkka tuon siivouksen suhteen. Minun kohdalla ei todellakaan pidä paikkaansa sanonta: Suutarin lapsilla ei ole kenkiä! Teen ihan huvikseni tälläisen listan mitä puuhailen kotona joka päivä ja se myös tarkoittaa joka päivä!!!

1. Imuroin joka päivä. Eläimistä kertyy niin paljon karvoja etten voi yksinkertaisesti rentoutua jos karvapallerot lentelee ilmassa. Inhottavinta mitä tiedän on kun tulee suihkusta ja jalkapohjat on täynnä hiekkaa.

2. Tiskaan joka päivä. Ruoan valmistus pitää aloittaa aina puhtailla välineillä, ei sellaista että tiskataan ennen kuin aloittaa. Myös yleisilmeen keittiössä pitää olla kohdallaan. Vihaan leivänmuruja ym, pöydillä.

3.Putsaan kissojen hiekkalaatikon joka päivä Tämän teen jo ihan kissojenkin viihtyvyyden takia.

No ei tullut kun kolme pakollista kohtaa. Voisi tietysti lisätä että meidän sänky pitää aina pedata joka aamu. Nyt listaa lukiessa tuntee itsensä kauheaksi nipoksi. Mutta tiedän yhden tutun joka imuroi joskus kaksi kertaa päivässä ja kerää lattialta miehen sukista tulleet nukat yksitellen. Siisteys-pakkomielle on peritty äidiltä. Silloin oli kodissa siistiä ja on myös nyt, omassa kodissa.

Voi se kyllä olla rusakkokin. Tuossa pellolla se aina märehtii. Se tekee sinne papanoita, joita Telma sitten iloisesti nautiskelee.Pupu tykkää myös sabotoida omenapuuta, järsimällä sen runkoa. Nyt se ei enää onnistu kun verkot on suojana.Sitten se makailee siellä pellolla aina pimeällä jossain kuopassa kun ei valoisalla uskalla näyttätyä.
Seuraavaksi se lähettelee Telmalle hajuviestejä että tule ja ota minut kiinni, juostaan hippaa. Ja Telma juoksee kanin perässä ympyrää. Luulee varmaan että se on pieni lammas.Pupu ei vain oikein noita borderin paimennus tapoja ymmärrä. Voi kun se olisikin niin helppoa.Pupu ei vielä oikein ole ymmärtänyt että pellolle ei kannata tulla, tai muuten tulee Noutaja. Meinaan naapurin Mimmi.

Oltiin taas tänään Klamilassa vähän retkeilemässä samalla porukalla kuin vuoden ensimmäisenä päivänäkin. Ja taas oli hauskaa, niinkuin ainakun  meidän iskä on joukossa mukana. Ihmeteltiin rannassa tuulen kaatamia puita ja pelättiin että lisää kaatuu niskaan, sen verran kova tuuli oli. Kiivettiin myös hyppyrimäelle. Ihan ylös ei uskallettu. Niin hutera se on. Mutta antaa kuvien kertoa tarinaa, en jaksa sen enempää kirjoitella.

Telmasta kerrankin hyvä kuva. Tosin näyttää vähän lyhyen lännältä… ?

Iskä ja Juha kiipesi rappuja ylös ja Telma yritti paniikissa perään. Oli kai jotenkin vaarallista sen mielestä kiivetä niin ylös. Onneksi se ei korkeammalle yrittänyt.

Sitten kun Juha tuli vihdoin alas, oli se pakko pussata taas kokonaan naama märäksi.

Satamatiellä oli kaatunut yksi puu poikkiteloin ja lisää oli tulossa. Kiirehdimme nopeasti alta pois.

Reissun päätteksi Inga antoi Telmalle uuden lelun. Se oli niin ihana että oli pakko nautiskella leikistä ketarat ojossa.