En ole muistanutkaan kertoa viime vkonlopun oksennus episodista. Telma herätti meidät lauantai yönä ja rupesi oksentamaan. Mahasta näytti tulevan kaikki mahdollinen. Se oli varmaankin järsinyt liikaa puruluuta, isoina paloina. Niitä sitten korjailtiin puoltoista tuntia. Joka matolle. Meni matot kaikki vaihtoon. On ihan kauheaa seurata vierestä kun eläimellä on paha olo, eikä voi mitenkään auttaa. Telmakin ihan tärisi lopuksi kun mahasta ei tullut enää muuta kun kuohaa. Minultakin meinasi jo tulla ylen ja Juhan oli pakko korjata loput pois. Onneksi se ei ollut mitään pahempaa. Aamulla sitten annoin kissoille ruokaa. Tuo meidän rontti kissa Neo, ahmi tapansa mukaan hyvät ruoat äkkiä nassuun. Ja taas kävi niinkuin aika usein, se oksensi ne ruoat samantien ulos. Se istui lipaston päällä ja oksennukset meni laatikoita pitkin valuen kaapin reunaa alas Aamulla oli kyllä sellainen olo että nyt riittää tää oksennus-sirkus.

Eilen sitten tein itselle herkullista pastakastiketta. Annos oli hienosti valmiina apupöydällä odottamassa. Neo sitten siinä tapansa mukaan kerjäsi jotain ja astui kuumalle levylle. Auh! Ja kissa hyppäsi lautasen kautta lattialle. Pastat lensi pitkin pöytiä ja sattumalta oli laatikko auki. Kaikki puhtaat haarukat ja veitset oli ihan kinkkukastikkeessa.

Eilen käytiin myös Kassun ja Maikon kanssa tarmolassa vitosen lenkki. Telma ja Kassu riehuivat kovasti. Siinä riehuessaan ne kaatoi minut ja minua sattui jalkaan, niin että menin ihan maahan matalaksi. Tästä nämä riekkujat innostuivat vielä enemmän ja hyppivät minun päälle vuoron perään. Vaikka sattui jalkaan, silti nauroin maassa maatessani, mikä varmaan innosti koiria vielä enemmän. Telma nuoli minun naamaa ja Kassu näki hyvän tilaisuuden ja varasti pipon. Sitten se tuli vielä repimään minua hiuksista. Nyt jostain syystä on kutti päässä.. pakko laittaa Kassusta pari kuvaa. edellisellä kerralla otettuja.

Pelottava kuva honkkelista, mutta on se aika hauska. Kassu ei ole vihainen Doberman. Se on iso minusta pieni, suloinen, kiltti koira, ison koiran ruumiissa.

No on ne eläimet ihania vaikka välillä sattuu kommelluksia. Eilen illalla lekotellessani nojatuolissa päättivät Neo ja Telma tulla yhtä aikaa viereen. Siinä me sitten sulassa sovussa lötkötettiin.

p.s Telmahan EI saisi olla nojatuolissa tai sohvalla

Tapahtui vielä eilen myöhemmin päivällä:

Olin Telman kanssa ulkona pihalla. Minä haloin puita ja Telma juoksenteli pihalla pallon perässä. Välillä se kävi naapurin pihalla lintuja jahtaamassa ja vähän komentamassa sitä muijaa. Sitten se juoksi toisen naapurin auton perässä, säntäili sinne sun tänne. Kävihän se myös kohontien alkupäässä morjestamassa uutta naapuria, joka sekin tuli autolla kotiin. Karjuin kovasti että tänne ja kuulin vain kun se äijä siellä iloisena Telmalle jutteli. No siis pääasiaan; Neon karkumatkaan. Olin viemässä Telmaa sisälle ja avasin ulko-oven. Väliovi ei ollutkaan kiinni ja Neo luikahti nopeasti ulos. Minulla oli koira toisessa kädessä ja toisessa posti. Millä kädellä nappaan sen kissan kiinni? No, heitin postit kukkapenkkiin ja sidoin Telman puukasaan kiinni, en voinut sitä vapaaksikaan laskea, kun naapurissa oli juuri auto lähtemässä ja se olisi sen perään juossut aivan varmana. Neo juoksikin sinne auton luokse ja minä sain sen onneksi helposti kiinni hännästä. Sihinä ja rimpuileminen oli kovaa. No odotettiin että auto lähtee ja sitten vasta vein suuttuneen kissan sisälle. Seuraavaksi Telma sisälle. Kauhea häslinki taas. Sisällä, vähän ajan päästä muistin että missäs se posti onkaan? Siellä ne kirjeet oli märkänä lumesta