En ole muistanutkaan kertoa viime vkonlopun oksennus episodista. Telma herätti meidät lauantai yönä ja rupesi oksentamaan. Mahasta näytti tulevan kaikki mahdollinen. Se oli varmaankin järsinyt liikaa puruluuta, isoina paloina. Niitä sitten korjailtiin puoltoista tuntia. Joka matolle. Meni matot kaikki vaihtoon. On ihan kauheaa seurata vierestä kun eläimellä on paha olo, eikä voi mitenkään auttaa. Telmakin ihan tärisi lopuksi kun mahasta ei tullut enää muuta kun kuohaa. Minultakin meinasi jo tulla ylen ja Juhan oli pakko korjata loput pois. Onneksi se ei ollut mitään pahempaa. Aamulla sitten annoin kissoille ruokaa. Tuo meidän rontti kissa Neo, ahmi tapansa mukaan hyvät ruoat äkkiä nassuun. Ja taas kävi niinkuin aika usein, se oksensi ne ruoat samantien ulos. Se istui lipaston päällä ja oksennukset meni laatikoita pitkin valuen kaapin reunaa alas Aamulla oli kyllä sellainen olo että nyt riittää tää oksennus-sirkus.

Eilen sitten tein itselle herkullista pastakastiketta. Annos oli hienosti valmiina apupöydällä odottamassa. Neo sitten siinä tapansa mukaan kerjäsi jotain ja astui kuumalle levylle. Auh! Ja kissa hyppäsi lautasen kautta lattialle. Pastat lensi pitkin pöytiä ja sattumalta oli laatikko auki. Kaikki puhtaat haarukat ja veitset oli ihan kinkkukastikkeessa.

Eilen käytiin myös Kassun ja Maikon kanssa tarmolassa vitosen lenkki. Telma ja Kassu riehuivat kovasti. Siinä riehuessaan ne kaatoi minut ja minua sattui jalkaan, niin että menin ihan maahan matalaksi. Tästä nämä riekkujat innostuivat vielä enemmän ja hyppivät minun päälle vuoron perään. Vaikka sattui jalkaan, silti nauroin maassa maatessani, mikä varmaan innosti koiria vielä enemmän. Telma nuoli minun naamaa ja Kassu näki hyvän tilaisuuden ja varasti pipon. Sitten se tuli vielä repimään minua hiuksista. Nyt jostain syystä on kutti päässä.. pakko laittaa Kassusta pari kuvaa. edellisellä kerralla otettuja.

Pelottava kuva honkkelista, mutta on se aika hauska. Kassu ei ole vihainen Doberman. Se on iso minusta pieni, suloinen, kiltti koira, ison koiran ruumiissa.

No on ne eläimet ihania vaikka välillä sattuu kommelluksia. Eilen illalla lekotellessani nojatuolissa päättivät Neo ja Telma tulla yhtä aikaa viereen. Siinä me sitten sulassa sovussa lötkötettiin.

p.s Telmahan EI saisi olla nojatuolissa tai sohvalla

Tapahtui vielä eilen myöhemmin päivällä:

Olin Telman kanssa ulkona pihalla. Minä haloin puita ja Telma juoksenteli pihalla pallon perässä. Välillä se kävi naapurin pihalla lintuja jahtaamassa ja vähän komentamassa sitä muijaa. Sitten se juoksi toisen naapurin auton perässä, säntäili sinne sun tänne. Kävihän se myös kohontien alkupäässä morjestamassa uutta naapuria, joka sekin tuli autolla kotiin. Karjuin kovasti että tänne ja kuulin vain kun se äijä siellä iloisena Telmalle jutteli. No siis pääasiaan; Neon karkumatkaan. Olin viemässä Telmaa sisälle ja avasin ulko-oven. Väliovi ei ollutkaan kiinni ja Neo luikahti nopeasti ulos. Minulla oli koira toisessa kädessä ja toisessa posti. Millä kädellä nappaan sen kissan kiinni? No, heitin postit kukkapenkkiin ja sidoin Telman puukasaan kiinni, en voinut sitä vapaaksikaan laskea, kun naapurissa oli juuri auto lähtemässä ja se olisi sen perään juossut aivan varmana. Neo juoksikin sinne auton luokse ja minä sain sen onneksi helposti kiinni hännästä. Sihinä ja rimpuileminen oli kovaa. No odotettiin että auto lähtee ja sitten vasta vein suuttuneen kissan sisälle. Seuraavaksi Telma sisälle. Kauhea häslinki taas. Sisällä, vähän ajan päästä muistin että missäs se posti onkaan? Siellä ne kirjeet oli märkänä lumesta

Houkuttelisi jo kovasti taas remontoinnin aloittaminen. Sain eilen pesulasta hohtavan valkoisen päiväpeiton mikä olisi tarkoitus laittaa vasta sitten “uuteen” makuuhuoneeseen. Ei vaan ole enää kovin järkevä sisustuväri tuo valkoinen. telma kun hyppää kuratassuineen peitolle, se on entinen. Eihän siinä mitään jos sen pystyisi itse pesemään mutta kun se on turhan iso kotipesukoneeseen. Ja se pesettäminen on niin kallista. 22€!

Toinen intohimoni, puutarhanhoito alkoi eilen kutkuttelemaan kun oli niin kaunis ilma . Takapihan kukkapenkistä pitäisi leikata yhdet pensaat matalaksi ja nyt ne olisi hyvä kyniä kun lehtiä ei vielä näy. Etupihalla tulppanit on jo 5 cm. Kiva juttu se ilmastonmuutos. Se vaikuttaa vähän kaikkeen. Kovasti haaveilemani retki jäälle koirakaverien kanssa ei taida toteutua enää koskaan. Viime talvena jäät kesti 1kk ja tänä vuonna niitä ei tullut ollenkaan. Muistoissa on vain ihanat kevätpäivät jäällä joskus silloin Katan kanssa. Sitä kun muistelee meinaa väkisinkin tulla tippa linssiin, osittain myös siksi että murehtii jo etukäteen sitä, milloin Kata tästä maailmasta siirtyy paremmille metsästysmaille

No mutta onneksi meillä on kissat ja Telma lohduttamassa kun se aika tulee. Kirsi oli jo suunnitellut että sitten kun Telma menee sinne kesällä, se voi olla Katan narussa kiinni takapihalla. Emmi oli siihen tokaissut että Telma osaa olla pihalla ihan vapaanakin. Se ei naruja tarvitse. Niin, kyllä se pihalla pysyy jos autoja tai koiria ei ole näköpiirissä. No, eihän se ole vasta kun 7 kk. Aikaa vielä oppia.

Lopuksi hauska lenkkitarina. Juha meni eilen illalla Telman kanssa lenkille. Vedonestopanta päällä. Telman nuohosi taas lumihangessa ja sai pannan irti. Tästä innostuneena juoksi naapurinrivitalon pihalle ja kakkasi sinne. Onneksi kämppä oli pimeänä. Juha poistui koira kainalossa vähin äänin.

Eilen rankan työviikon päätteeksi minä voitin kerrankin jotain. Osallistuin eurolla toimistolla pullon arvontaan ja yllätys oli melkoinen kun Anu soitti että MINÄ olin sen pullon voittanut. Kotiin tuli viemisiksi mandariinvodkaa. Tuli ihan teiniajat mieleen. Samanlaista litkua se on kuin Ginlemon tai PinkCat. No jokatapauksessa, jos minä sen pullon sain niin enkös minä sen juo!?! Juha himoitsee sitä ja höpöttää koko ajan sen juomisesta. Se on mun ja ihan sama vaikka joisin sitä vasta kesällä, siitä ei Juhan huulet kostu.

Lisäsin yhden uuden “sivun”. Sain sinne jopa yhden videolinkin lisättyä, Juhan avustuksella. Tai no myönnetään, Juha sen sinne laittoi. Idean sain Petralta.

En ole taas koko viikkoon kerennyt tänne kirjoittelemaan. Töitä on taas niin mukavasti kun kaikilla on jonkin sortin sairasloma.Tunnit tällä viikolla lähentelee jo 50..  Milloinkohan se on minun vuoro olla kipeänä?? nyt Juhakin on saitsulla. Lääkäri kuulemma sanoi että selvä A-virus. Mistä se sen tietää pelkästään katsomalla kurkkuun ja korviin?? No siitä rapsahti kolme päivää kotilepoa. Ihanaa että huomena on jo perjantai ja huomena ei tarvitse koko päivää töissä olla.

Sunnuntaina olimme Telman kanssa Miian, Suskun ja koiralauman kanssa Lelussa. Kovasti otin sieltä kuviakin mutta ei ne oikein onnistuneet kun oli niin sumuinen ja pimeä ilma. Hyvin Telma kuitenkin jo pärjää niiden ärripurrien kanssa. Osasi näyttää hampaita tarpeen tullen. Myös uusi tuttavuus, pinseri Retu oli kiva kaveri. Välillä kaikki kolme urosta, Sisu, Uuno ja Retu jahtasi Telmaa pahat mielessä. Onneksi se on vaan leikkiä. Alli tyytyi vain jolkottolemaan ihmisten tahtiin ja antoi muiden hoitaa sen riehumisen.

Telma halusi Uunon kepin. Uuno ei pahemmin suuttunut.

Hieno profiilikuva.

Tiistaina käytiinkin sitten pikaisella pyrähdyksellä katsomassa Jaanaa ja Iivaria Summassa. Iivari on rauhallisin koira jonka olen tavannut. Se taitaa olla Telmankin sellainen isä-hahmo. Se ei ikinä ärähdä, vaikka Telma sitä vähän jahtaakin ja vaanii. Ja se leikkikin on sellaista kilttiä, ihan kun se itse tajuaisi olevansa isompi ja tietävän että pienenpien kanssa pitää olla varovainen. Pojukin kuulemma repii ja roikkuu sen karvoissa, eikä Iivari hermostu ollenkaan.

Iivari koko komeudessaan

Pientä kilpajuoksua

Luojan kiitos kohta on jo vkonloppu. Silloin otan vaan ihan rauhallisesti. IHANAAA