Jäätyämme taas tänään kissojen ja Telman kanssa kotiin ilman Juhaa, päätimme Telman kanssa lähteä retkelle jolle vain rohkeimmat uskaltautuvat. Telman ja minun retken tarkoitus oli mennä ihailemaan myrskyä merellä.Huristimme autolla kovassa kelissä kohti meidän rantaa Hillossa. Niin tyhmä en sentään ole että jäälle menisin vielä koettamaan onneani joko kestää vai ei. Kävelimme Telman kanssa junarataa pitkin Matinsaareen, niinkuin tein aina meidän vanharouva Katan kanssa hillonvuosien aikana. Telmasta taitaakin tulla kilpajuoksija. Ratojen välissä oli kivaa juosta kovaa edestakaisin, ja sitten kovassa vauhdissa hypätä aina syliin. Onneksi ei ole vielä meri kokonaan jäässä niin vaahtopäitä näkyi mukavasti. Minä olen aina pitänyt myskystä. Joskus saatoimme iskän kanssa mennä merelle veneellä katselemaan kun aallot löi kovaa. Ja kivaa oli kun vene hyppäsi aina aallon mukana.

Jäät,ne vähät, oli kaikki ajautunut rantaan lauttoina
Aallot löi kallioon kovaa ja meteli oli sen mukainen. Telmaa välillä vähän pelotti mutta loppua kohden se vilisti metsässä kovaa vauhtia. Inhotti vain se loskasade kun takki kastui ihan läpimäräksi. Onneksi tuo koira ei niin vesisateesta välitä. Kotiin on sitten kiva mennä kun pääsee suihkuun.

Telma kuuntelee myrskyä, toinen korva tarkkana

Löytyi sieltä myrskyn keskeltä jotain talveen kuulumatonta. Meinaan joutsenperhe. Siellä ne lillutteli jäänrajassa. Sama joutsenpari on jo monta vuotta asunut hillonlahdella. Välillä ne majailee satamassa sellaisessa likakuopassa. Siellä on varmaan lämmintä “vettä”. Ties mitä myrkkyjä siihen kuoppaan lasketaan. Jotain niillä on varmaan vialla kun ei ne osaa etelään lähteä. Poikaset oli vielä vähän sellaisia rusehtavia. Voi niitä parkoja

Ja laitetaan nyt vielä yksi kuva kun noita tuli taas räpsittyä.