miau

sain siis eilen kaksi päivää sairaslomaa tuon sormen takia. Ei se mikään iso haava ole mutta hoitaja sanoi että tulehtumisvaaran takia kaksi päivää sairaslomaa. Eikä se ole edes vielä kipeä, kun ei se kynnen pala ole siitä irti lähtenyt. Sitten varmasti sattuu.

On vaan kivaa olla kotona tekemättä “mitään”. Telman kanssa ollaan käyty joka päivä vähän pitemmällä lenkillä. Autoille on vaan pakko haukkua ja pysähtyä vahtimaan kun ne menee ohi. Eilen haukuttiin naapurin Minnille kun se uskalsi tuolta pellon poikki tulla meidän pihalle nuuskimaan. Vähän haukutaan ja sitten juostaan karkuun. Ei muuten taida Miian lupaus niistä matoista käydä toteen. Jouluun on vähän reilu kuukausi, eikä tuolla tylleröllä ole mitään hajua mitä sinne ulos pitäisi tehdä. No kaikki on niin erilaisia, eikä Telmalla ole ketään keltä ottaisi oppia. Kyllä se onneksi yhden asian on jo oppinut; IRTI! pallon laskee suusta ja villansukankin kun sanoo napakasti irti. EI onkin sitten vaikeampi. Se nyt vaan on niin kivaa purran kaikkea ja kaikkia, helpottaa kutitusta hampaissa.

Telma untenmailla

Kissojen kanssa sujuu samalla tavalla kuin ennenkin. Neo tykkää puskea ja Telma pelkää että nyt tulee tassua. Neokin on alkanut taas tulla viereen nukkumaan. Aamulla on kiva herätä siihen kun se repii tukkaa. Tekihän se Neo taas yhden pahan jutun, se pissasi Telman omaan petiin. Varmaan oli vihainen jostakin koiruudelle ja antoi tulla. Vähänkö v*tutti. Sillä kun on noita pissaongelmia ollut ennenkin. Onneksi se sohvalle pissaaminen saatii pois kitkettyä pois kun laitettiin sohvalle levy, siis hyllylevy. Jostain kumman syystä se ei sen päälle pissaa. Ja vaikka se unohtuisikin siihen laittaa, ei se siihen ole pissannut piiitkään aikaan. Mutta ei se pissaaminen laatikkoon aina osu kohdalle sekään. Useimmiten se sohottaa vaakasuoraan. Jos sattuu tässä tilanteessa paikalle ei auta muuta kuin painaa pyllyä alemmas, niin sitten osuu jopa hiekkaan. Joku varmaan ajattelee että miten noi jaksaa tollasta pissasirkusta, kissalle piikki vaan. Mutta se on meidän oma ihana kissa, kaikesta huolimatta ja kyllä minä jaksan aina siivota. ja kun ne oikuttelut tapahtuu aina silloin tällöin, useimmiten ollaan ihan siististi.

Kissat on menneet kaapin päälle karkuun riehuvaa Telmaa

Tänään onkin ollut vaiherikas päivä. Aamulla nukuttiin todella pitkään, jopa yhdeksään asti, koko porukka. Se on hyvin harvinaista tältä jengiltä. Siitä lähtien kun Telma meille tuli, on vkonloppunakin herätty kuuden, seitsemän aikoissa. Kyllä oli kiva herätä aamulla virkeänä.

Leikin aamulla Telman kanssa, sillä oli taas ihan hirveästi energiaa. Juoksee hulluna vaan rallia ympäri kämppää. Kissat aina jostain kumman syystä tästä hermostuu hirveästi, vaikka se ei edes niitä jahtaa. No rauhoittelin sitten Telmaa ja alettiin kaivaa lelulaatikosta jotain kivaa lelua. No sieltä löytyi kiva puunlastu mitä pureskella. Annoin sen sille ja se nappasi sen suuhun, samalla purren minulta palan kynnestä pois!!! Takahampaat nappasi oikein kivasti kiinni. Vedet tuli silmiin. En ole vielä uskaltanut sitä palaa repäistä pois kun sitten se menee ihan vereslihalle. laastarilla se pysyy kasassa. No, huomena lääkäriin koska ei oikein ole hyvä jos sormi hautuu hanskoissa koko päivän. Tulee vielä joku verenmyrkytys. En olekaan ollut vuoteen sairaslomalla. Viime vuonna samaan aikaan selkä sanoi stopin. Olin kaksi päivää poissa. Että silleen..

Episodin jälkeen lähdimme onnittelemaan parasta isää maailmassa, Klamilaan. Siellä pikkusiskoni Emilia oli tehnyt todella hyvää banaanikakkua. Vein iskälle lahjaksi uuden villapaidan. tarkoitus oli ostaa myös sille jotain hyvää deidoranttia, kun se aina haisee niin pahalle. Iskä kyllä sanoo että se on rahan haju, siis kalan haju.

Telmakin viihtyy jo hyvin autossa. Tulomatkalla se jopa nukahti takapenkille. Tulomatkalla kotiin käytiin katsomassa Juhan veljen koiraa, Astmaa. Astma on ulkokoira. Astma ei oikein tykännyt Telmasta. Se nosti kaikki karvat pystyyn ja meni muristen omaan koppiin piiloon. Se siitä tutustumisesta. Täytyy vissiin käydä katsomassa taas Samua, se tykkää Telmasta kovasti.

Eipä ole viimeaikoina blogiin kerennyt mitään kirjoitella.Tai olisihan sitä koneella aikaa mutta kun tuo facebook on nyt se uusi juttu mikä vie kaiken ajan. Aluksi aina innostuu kaikesta ja sitten se innostus lopahtaa vähän ajan päästä. Niinkuin on vähän käynyt tämän blogin kanssa. Kaikenlisäksi meidän “iso” tietokone vähän tilttailee, niin sekin on rajoittanut kirjoittelua. Juha toi töistä meidän vanhan kannettavan mikä toimii nyt varakoneena. Ja kaikki blogin tunnukset on tietenkin toisella koneella muistissa, ei tartte paljon miettiä salasanoja. Onneksi sain sen koneen sen verran auki että sain selville että mikä tän blogin käyttäjätunnus oikein on. Huono on muisti.

Eikä oikeastaan ole ollut mitään kirjoitettavaa kun ei iltaisin jaksa mitään puuhastella. Aamuisin kun aina herää ennen viittä, niin illalla nukkumatti heittää unihiekat jo yhdeksältä. Hyvä puoli väsymyksessä  on se, ettei tartte iltaisin paljon unta ootella. Nuppi tyynyyn ja tolkku on pois.

Koiruus voi samalla lailla kun aikaisemminkin. Paitsi että tänään käytiin ottamassa rokotus. Se on nyt 12 viikkoa. Vauhti sen kun kovenee. Onneksi se nukkuu kiltisti kaikki yöt sängyn vieressä. Aamuisin se ilmeisesti nukkuu myös, siis silloin kun ollaan juhan kanssa töissä. Sitten kun tulen kotiin, riehuminen on kovaa ja vasta illlalla samaan aikaan käydään nukkumaan. Meidän Telma on ihan oma tapauksensa. kaikki sanoo esimerkiksi noista kissoista että kunhan ne pari kertaa sitä läpsäsee niin kyllä se ne rauhaan jättää. No, on ollut silmäkulmassa ja kuonossa haavoja, ja silti jahtaa ja hyppii päälle kahta kauheammin. Sille täytyisi saada joku koirakaveri jonka kanssa peuhata. Naapurin koiriin on jo tutustuttu ja meidän Juhan samuun. Kovasti on vaan arkajalka uusia tuttavuuksi tavatessa. Puoli tuntia menee ennenkuin päästää haistelemaan. Se on kyllä vielä ihan puudeli.

Telma yrittää kovasti meidän rontti kissa Neoa paimentaa. Hyvin huonolla menestyksellä. Onneksi se näyttää menevän välillä kummallakin leikiksi, ensin Telma jahtaa Neoa ja sitten samaa tietä takaisin Neo perässä. Mutta sitten Neo aina hermostuu ja alkaa sähisemään ja kynsimään. Aamuisin meillä on aina porukalla hellät hetket kun sillloin kaikki on vielä niin nukuksissa. Neo aina tulee puskemaan minua ja siinä samassa se puskee Telmaa. Telma katsoo aina pää vinossa, vähän peläten että mitäs nyt, eikö se annakaan tassusta..? Heta ei vieläkään oikein uskalla tehdä tuttavuutta. Tyytyy vain korkeammalta sähisemään. Ja juoksee aina kovaa karkuun jos Telma sen huomaa.
Sisäsiistiksi se ei varmaan opi ikinä. Ollaan ulkona puoli tuntia ja tullaan sisälle, pissat lattialla, heti oven edessä. Juhalla on asian takia hermo kireällä. Toissa iltana olin jo unten mailla kun minut herätti juhan karjunta. Ja sitten meille tuli sanomista kun sanoin sille että ei saa karjua koiralle, kohta se ei uskalla pissata yhtään minnekään. Siitä se sitten alkoi Tepposen känkkäränkkä päivät jotka jatkui vielä tänä aamuna.

Kaikki kyselee että onko se teidän hauva vielä mitään tuhonnut. Eihän se vielä ole mitään pahempaa tehnyt. Lattialistoja pureskellaan aina ennen unta. Eilen oli vessapaperi rulla kokenut kovan kohtalon. Aika vähällä ollaan selvitty. Ehkä se aloittaa tuhoamisen vähän kasvettuaan, sitten kun on voimaa lisää.

Lopuksi kuva jossa koira ja kissa on rauhallisesti keittiön lattialla. Hyvin harvinaista.