Eipä ole viimeaikoina blogiin kerennyt mitään kirjoitella.Tai olisihan sitä koneella aikaa mutta kun tuo facebook on nyt se uusi juttu mikä vie kaiken ajan. Aluksi aina innostuu kaikesta ja sitten se innostus lopahtaa vähän ajan päästä. Niinkuin on vähän käynyt tämän blogin kanssa. Kaikenlisäksi meidän “iso” tietokone vähän tilttailee, niin sekin on rajoittanut kirjoittelua. Juha toi töistä meidän vanhan kannettavan mikä toimii nyt varakoneena. Ja kaikki blogin tunnukset on tietenkin toisella koneella muistissa, ei tartte paljon miettiä salasanoja. Onneksi sain sen koneen sen verran auki että sain selville että mikä tän blogin käyttäjätunnus oikein on. Huono on muisti.
Eikä oikeastaan ole ollut mitään kirjoitettavaa kun ei iltaisin jaksa mitään puuhastella. Aamuisin kun aina herää ennen viittä, niin illalla nukkumatti heittää unihiekat jo yhdeksältä. Hyvä puoli väsymyksessä on se, ettei tartte iltaisin paljon unta ootella. Nuppi tyynyyn ja tolkku on pois.
Koiruus voi samalla lailla kun aikaisemminkin. Paitsi että tänään käytiin ottamassa rokotus. Se on nyt 12 viikkoa. Vauhti sen kun kovenee. Onneksi se nukkuu kiltisti kaikki yöt sängyn vieressä. Aamuisin se ilmeisesti nukkuu myös, siis silloin kun ollaan juhan kanssa töissä. Sitten kun tulen kotiin, riehuminen on kovaa ja vasta illlalla samaan aikaan käydään nukkumaan. Meidän Telma on ihan oma tapauksensa. kaikki sanoo esimerkiksi noista kissoista että kunhan ne pari kertaa sitä läpsäsee niin kyllä se ne rauhaan jättää. No, on ollut silmäkulmassa ja kuonossa haavoja, ja silti jahtaa ja hyppii päälle kahta kauheammin. Sille täytyisi saada joku koirakaveri jonka kanssa peuhata. Naapurin koiriin on jo tutustuttu ja meidän Juhan samuun. Kovasti on vaan arkajalka uusia tuttavuuksi tavatessa. Puoli tuntia menee ennenkuin päästää haistelemaan. Se on kyllä vielä ihan puudeli.