Ei sen kummempia ole taas tapahtunut. Töitä on kovasti ja eläimet tappelee kotona keskenään. Telman sisäsiistiksi opettaminen ei ole edennyt minnekkään. Mielummin se sisälle mitään tekee kun ulos. Ja aamulla se on niin nopea pissailemaan lattioille että en ehdi edes vaatteita päälle laittaa, lätäkkö löytyy heti. Ja kaikenlisäksi kun se on ihan pelkuri. Pimeä pelottaa. Autot pelottaa. Kova tuuli pelottaa. Kaukana kuuluvien koirien haukunta pelottaa kaikista eniten. Heti juostaan ovelle. Ja sitten kun tullaa sisälle, pissaa löytyy lattialta tai isompa kasa jotain haisevaa. Aivan mahdoton yhtälö opettaa pelkuri sisäsiistiksi.

*(Nyt muuten just yritti tehdä sisälle kasan, nappasin heti kiinni ja vein ulos. Kolme kertaa nostin sen rappusilta alas ennenkuin suostui tekemään jätökset ulos. Mahdoton penikka.)*

Juha osti meille nintendo Wiin. Nyt se ei muuta teekkään kuin nyrkkeile, tai keilaile. Oishan sitä rahaa johonkin muuhun voinut käyttää. Mutta kyllä se kuulemma ensiviikolla helpottaa, niinhän se tekee aina mutta kuinkas sitten kävikään?

Minä olen taas ruvennut niin pihiksi että on täytynyt alkaa hattuja virkkaamaan. Kaupassa ne myssyt maksaa niin paljon, ja lankakerän saa paljon halvemmalla. olen tehnyt jo 3 sellaista mitä kehtaa yleisillä paikoilla pitää. Ensimmäinen meni purkuun, se oli se harjoitus kappale. Nyt olen tehnyt jo Juhallekin joukkueen värit omaavan myssyn. Virkkaaminen on kauhean addiktoivaa puuhaa. Ei voi lopettaa kesken, se on pakko saada heti valmiiksi. Yksi ilta ja yksi hattu, sitä rataa mennään.

Meidän pihalla myllertää myyriä. Ne inhottavat otukset kaivavat kauheita kekoja meidän takapihalle. Juhan iskä kertoi että monta, monta, monta vuotta sitten niitä on täällä ollut. Seitsemän myyrää oli aikoinaan saatu kiinni. Lasipurkki laitetaan sen kolon päälle ja sitten se myyrä sinne kuolee. En oikein ymmärtänyt, kai se suurin piirtein noin meni. Mihinköhän se sitten kuolee??? Nyt ne on siis palanneet, asialle tarttis tehdä jotain!!!ehdotuksia kaivataan! Laitetaan vielä yksi kuva isosta keosta. Ne on meidän Telman suosikki juttuja. Sieltä löytyy varmaan kivoja hajuja. Sitten on kiva olla tassut ja kuono ihan mullassa. Ja taas Jessi stressaa kun sisällä on niin sotkuista!

Ja taustalla näkyy pari pienenpää kekoa

Tässä juoksee meidän pikku puudeli. Yritin ottaa ulkona hauskoja ja vauhdikkaita kuvia mutta ei se onnistunut kun neidon kuono oli koko ajan kamerassa kiinni. Tässä siis paras otos. Telma on vielä aika pieni ja pelokas. Juha kertoi että tänään Telma oli pelännyt kaukana kuuluvan koiran haukuntaa, ja heti oli tullut pupu pöksyyn ja juossut ovelle. Tänään illalla sitä pelotti ulkona pimeässä. Ei ollut takapihalla valoja ja tuuli oli aika kova. Pisti heti stopin päälle. Sain sen sitten houkuteltua puuvarastoon ja kun valot laitoin päälle, ei enää pelottanutkaan paljon.

Tässä meidän ihanat kissa mussukat ovat taas löytäneet toisensa. Tälläisiä helliä hetkiä ne ei ole harrastaneet pitkään aikaan. Kuvasta ei näy hyvin, mutta Hetsun jalka oli vielä kiedottu Neon ympärille. Kissat varmasti yhdessä kiroaa Telmaa. Niin kauhea kiusaaja se on. Hetaa jahtaa koko ajan ja Neoa yrittää purra takapuolesta, aina kun se kääntää sille selän.

Tässä kuvassa Neo on hakeutunut lempipuuhaansa. Ensin on poljettu Juhan mahaa ja sitten lötkähdetty mahan päälle loikoilemaan. Yleensä Neo harrastaa tätä joka ilta, mutta nyt kun Telma on talossa se ei suuttumukseltaan ole sitä tehnyt. Ehkä se alkaa leppymään pikkuhiljaa.

Minulla on niin kauhea stressi eläinten hyvinvoinnista että olen laihtunut jo kolme kiloa. Ei ruoka maita. Olen kyllä aika hölmö. Mutta sen siitä saa kun on niin eläinrakas, eläinten hyvinvointi on kaikkein tärkeintä.

Ompa ollut työtäyteinen vkonloppu. Lauantaina aikaisin aamulla Isä Etholen saapui meille, auttamaan isossa urakassa. Meinaan ulko-ovien vaihtamisessa. Ja avuksi olimme pyytäneet iskän timpuri veljen, Heikin. Heikki saapui vähän myöhemmin, koska oli viettänyt poikien kanssa railakasta iltaa. Minä luulin että koko projekektissa menisi koko päivä, mutta eihän siinä mennyt kun neljä tuntia. Uretaania meni kolme putkiloa, ja nyt on joka paikka tahroissa. On se sitten kivaa tavaraa. Vielä jäi tekemättä viimeistely hommat, listoitus siis. On se nyt kiva kun on ovissa kahvat, mitä painamalla ovet aukeaa. Enää ei tarvitse aina ulkona olla avain mukana, jos vaikka ovi paukahtaakin takana lukkoon.

Sunnuntai oli taas sellainen hullun myllyn päivä. Aamulla ensimmäisiksi saapuivat Onni ja Veikka. Heti perään Kirsi ja Emmi. Seuraavaksi pyörälenkin meille heitti Henna. Aamupäivä menikin sitten vieraiden kanssa seurusteluksi. Myös Annu ja pojat saapuivat kiekkotreeneistä piipahdukselle. Pääsin jossain välissä uloskin haravoimaan, mikä on ihan tyhmää hommaa koska osa puissa olevista lehdistä on vielä ihan vihreitä. Olohuoneen isot ikkunatkin kerkesin pestä kaikessa hulinassa.

Illalla meille sitten saapui meidän koiratukihenkilö Miia. Miialta kysellään neuvoja kun itse ei oikein olla varmoja. Onneksi Miia uskalsi luvata että saan jouluksi jo matot lattialle. Silloin toivottavasti Telma on sisäsiisti. Miia villitsi Telmaa niin kovasti että heti Miian lähdettyä Telmalta lähti taju pois.

Ompa ollut rankka viikko koiraa ja kissoja vahtien. Alkuviikosta näytti jo siltä että Neo ja Telma tulee jotenkin jo toimeen mutta nyt tänään on taas tullut takapakkia oikein urakalla. Telma yrittää leikkiä ja haistella Neoa, Neo vastaa siihen sähinällä ja usealla läpsyn sarjalla. Eilen se juoksi oikein kovaa rallia ja hyppäsi Telman päälle. Vähänkö se säikähti. Ja pitäis muistaa että ei saisi olla Neolle vihainen, sillä on vasta sopeutumisvaihe menossa. Ehkä se kohta tajuaa että ei tuo elukka ole täältä minnekkään lähdössä. Hitto, sehän asuu täällä myös. No eka viikko vasta mennyt