miau

Mietiskelin tänään erilaisia parisuhteita. Niitä on niin monta erilaista suhdetta kuin on parejakin. Vertailuna käytin lähinnä kavereiden avoliittoja. Kaikki kaverit asuu yhdessä ja omistaa kaiken yhdessä. Aika omituista, yhtään erillään asuvaa paria ei meillä kaveri piirissä ole.

Miehethän tykkää aina kaveriporukassa juoda kaljaa ja tehdä typeriä. Kaikki miehet ei pääse iltaa viettämään, koska kotona on joku kauhea tyränki jolle se ei vaan nyt käy. Siiten on taas sellaisia tapauksia jotka käyttää tyrankia hyväksi kun ei huvita kavereitten kanssa lähteä ryyppämään. On helpompia sanoa että kotoa ei saa lupaa kun se, että ei nyt vaan yksinkertaisesti huvita lähteä teidän kanssa yhtään minneen. Sitten kaveriporukka leimaa naisen ihan kamalaksi. Ainakin minulla on sellanen maine, ja olen ollut itse Juhan vieressä kun se naureskellen sanoo minua pirttihirmuksi. Ei kiva.

Meillä ainakin Juha ilmoittaa että nyt menen sinne ja sitten seuraavassa kuussa on se juttu. Viime juhlinnan jälkeen Juha sanoi että minun pitäisi olla tiukempi sen menojen suhteen ja yleensäkin juomisen. Minun pitäisi kieltää sitä enemmän. Suhteen alkuaikoina olin paljon jyrkempi, nyt on vaan kiva että se ryyppää kavereitten kanssa, ei tarvitse minun kestää sen hölmöä käytöstä. Tänään se yritti luikerrella sopimuksesta olla juomatta kuukauteen. Nyt olin kovana ja sanoin että EI! Ensi vkonloppuna sillä menojalka varmaan silti vipattaa.
Ja miksi muuten aina niiden pitää juoda? ja se kun aina ryöstäytyy käsistä. Ja sitten minun täytyy kuunnella koko seuraava päivä sitä valitusta kun on niin paha olo. Ja itseä kun ei tuo juhliminen enää niin kovasti innosta. On kivempa olla kotona ja puuhailla mukavia. Ja yleensä jos Juhan kanssa lähtee jonnekin, se ilta päättyy Juhan suuttumiseen.

Minä ainakin valitsen kodin, baarin sijasta.