miau

Oltiimpa sitä sitten saaressa yökyläilemässä. Vuorisaaressa tarkkaan ottaen. Siellä tuli aina pienenä oltua, niin nyt piti mennä verestämään muistoja siitä että mitä kaikkea siellä tuli aina tehtyä.

Lähdettiin torstaina puoleltapäivin, kaikki neljä; Henna, Niko, Juha ja minä meidän veneellä. Vaikka säätiedotuksessa luvattiin tuulta vain 5m/s, oli tuuli ainakin 20m/s. (no ei nyt ihan, mutta sinnepäin) Aallot ainakin oli sen mukaisia. Ei päästy edes täysillä menemään vaan piti putputella hiljakseen. Vene oli täynnä tavaraa vaikka mentiin vain yhdeksi yöksi. ( niin se on kyllä aina ) Ja ruokaa meillä on aina koko armeijalle. Oli pihvilihat ja röstiperunat. Oli maissit ja lettutaikinat. Ruoka on aina todella hyvää meidän reissuilla, varsinkin jos “juhlapäällikkö” Henna on mukana. Letut meinasi jäädä paistamatta mutta onneksi iskälle soitto pelasti tilanteen ja saatiin paistinpannukin saareen. Lettuja paistettiinkin sitten yölllä pimeässä.

Kuuma kun oli, niin täytyyhän sitä uida. Juhalla oli taas “kumipuku” mukana ja Nikokin kokeili. Mutta taitaa se olla silti sellainen Juhan oma juttu!!!Pohjasta Juha sukelteli kaikenlaista törkyä mitä ihmiset sinne heittelee. Suuressa suosiossa oli isot viinapullot jotka on täytetty hiekalla, niitä sieltä löytyy kuulemma PALJON. Kansituolinkin se raahasi sieltä ylös.

Juhan räpylät viuhahtaa

Jossain vaiheessa iltaa huomattiin että vesi oli laskenut uhkaavasti ja vene oli ihan kuivilla. Sitä täytyi mennä työntämään takaisin veteen. Varmaan puoli tuntia sitä sinne ponnisteltiin. Se kun ei mikään pieni soutuvene ole. Iskälle ei sitten kerrottu mitään. Se kun käydessään sanoi: “olette sitten vetäneet veneen hiekalle!Taitaa olla aika kova homma saada se takaisin mereen!” Olihan se taas oikeassa, mutta nyt opittiin taas jotain uutta. Merellä kun se vesi voi laskea tai nousta nopeasti!

Olihan meillä muuten ongetkin mukana. Siinä tapahtui vain sellainen mysteeri että madot katosivat. Kotona Juha kaivoi esiin n.10 matoa ja laittoi ne purkkiin. Illalla otettiin onget esiin ja olisi otettu madotkin mutta purkissa ei ollut kuin mutaa ja heinää…? Onkimiset jäi sitte siihen.

Vuorisaaressa on aina pakko käydä huipulla ihailemassa maisemia. Siellä istuttiin ja nautittiin kesästä. Ja pakollinen kuva on tässä.

Yö on teltassa aina yhtä kamala. Teltassa haisee ja on kuuma. Ja jostain kumman syystä mitä vanhemmaksi tulee sitä enemmän pelottaa kaikki äänet yöllä. Vaikka eihän siellä mitään ole. Tuuli vielä lisää niitä ääniä.( siitä muuten tuo otsikko) Taidan olla ihan pelkuri. Uimaan ei ollut enää aamulla asiaa kun sinilevä oli valloittanut koko meren. Nopeasti sekin tilanne muuttuu. Sitten kasattiin kamat nopeasti kasaan ja lähdettin ajelemaan suihkua kohti. Nyt ei taas piiiitkään aikaan tartte mennä saareen yöksi. Ensi vuonna sitten.