miau

Ostin syksyllä ostosreissulla isoja kirjaimia seinälle joista muodostuu sana HOME. Valkoisia 15cm halkaisijaltaan. No, ensinnäkin eihän ne näytä miltään valkoisella seinällä. Toiseksi niissä oli ihan ihmeelliset ripustus systeemit seinälle. O kirjaimessakin ne reiät siellä takana oli ihan eri tasossa. Käy nyt siinä sitten mittailemaan seinälle että tuo naula tulee kaksi senttiä tohon suuntaan ja toinen sitte taas kolme senttiä alemmas, ihan järjetöntä siis. Koska se ei onnistunut, keksin että ostan kaksi puoleista teippiä ja teippaan ne sinne seinälle. Ihan hyvä idea joo, mutta eihän ne kestäneet siellä seinällä. Liian painavia, M kirjain tippui lattialle ja meni halki. Onneksi on pikaliima jolla sain sen korjattua. Vähän saumaa näkee, mutta minä en ole niin tarkka.

Seuraava yritys saada teksti enemmän esille tuli sukulaisvierailulla. Maalaat jonkun levyn, sopivan kokoisen, erivärillä ja liimaat kirjaimet siihen. OK, tuumasta toimeen. Löysin töistä puuverstaan jätekasasta sopivan kokoisen vanerilevyn. Se oli harmaaksi maalattu. Minun ei siis tarvitsisi kuin ostaa toisen väristä maalia ja vetää se siihen päälle, todella helppoa siis. Joo, niinhän sitä ihminen luulee. Eka virhe oli se että sitä vanhaa maalipintaa olisi pitänyt vähän hiontapaperilla rikkoa että maali tarttuu siihen paremmin. Toinen virhe oli jättää se kuivumaan sellaiseen tilaan missä kaikki pääsevät tepastelemaan sen päälle ja siihen jää tassunjälkiä. Kolmas virhe on hätäisesti liimata ne kirjaimet siihen runsaalla erikeepperillä. Ja se viimein ja kohtalokkain virhe on jättää se taulu kuivumaan eteisen pöydälle, pystyasennossa, mistä ihana kissamme Neo voi sen tönäistä lattialle niin että kaikki kirjaimet lentävät pitkin poikin. Nyt siis uusi yritys. Ensin hionta. Sitten hyvän liiman osto ( käyttötarkoitukseen sopivan siis ) Ja oikeanlaiset ripustussysteemit.

Laitampa ihan kuvankin jos saan taulun joskus ehjänä seinälle ja siellä pysymään!

Ok, siis koirat ottaneet taas yhteen. Mutta syy siihen on selvä. Telma saanut tulla sänkyyn aamuisin viereen nukkumaan. Jos neidillä on totaalikielto sänkyyn, on koirien suhde hyvä. Elikkä nyt täytyy ihan itseään moittia että miksi helvetissä jos saa koiran opetettua ettei se tule sänkyyn niin sitten vähän ajan päästä taas sen sinne päästää loikoilemaan??? V*ttu että osaa olla pässiä porukkaa. Eilen aamulla ne otti makkarissa niin kovasti yhteen että Juha sai ruhjeita ja miun oli revittävä Millan suu Telman kuonosta irti kaksin käsin. Levitin sen suun auki ja siirsin sivummalla kovilla otteilla. Aika kauhean näköistä meininkiä.. Telman silmä sai osumaa ja sinne tuli verenpurkauma ja nyt sen silmä on kuin nyrkkeilyottelun jäljiltä. Lääkäriin en ole lähtenyt kiikuttamaan koska se ei vuoda minkäänlaista nestettä.

No eilen sitten oltiin Jaanan komppanian kanssa pitkällä laavuretkellä, löntysteltiin metsässä noin kolmisen tuntia. Laavulla nautittiin joulutortut ja kahvit. Koirat käyttäytyivät hyvin. Millalle kävi vähän ohraisesti. Se juoksenteli onnellisena kepin kanssa ja ei huomannut eteen tullutta verkkoaitaa. Se ulvahti kovasti ja mateli luokse lohdutusta hakemaan. En silloin huomannut siinä mitään haavoja. Kotiin kun tultiin sen etutassun kainalossa oli iso haava. Lihalerpäke roikkui ja koko koiran kainolo oli veressä. Onneksi Milla antaa aina hyvin tutkia kipeitäkin paikkoja ja kellistin koiran putsausoperaatioon. Leikkasin lerpakkeen pois ja parturoin haavan karvattomaski ja heti perään desinfioimisainetta. Onneksi meillä on eläinlääkäriltä saatu vähän ylimääräistä kipulääkettä ( keväisten tappelujen hoidoista jääneitä siis ). Sitä koiralle ja antibioottejakin löytyy. Aamulla haava näytti jo tosi hyvälle, vähän paljasta lihaa näkyi vielä mutta mitään siitä ei enää vuoda. Toivottavasti päästiin näin helpolla. Oli koirat olleet koko illan tosi väsyneitä. Minä lähdinkin vielä suoraan lenkiltä pitopalvelukeikalle ja illalla nukutti minuakin. Tänään aioin vaan olla. 11 päivän työputki takana, enköhän minäkin joskus voi ottaa ihan vaan rennosti

Tietysti täytyy siivota ja pestä pyykkiä ja laittaa ruokaa.. jne

Täytyy välillä kirjoittaa silloin kun menee hyvin, eli iloisia kuulumisia. Tyttäret on olleet jo pitemmän aikaa riitelemättä. On se vaan niin ihanaa seurata niitä kun ne yhdessä painii ja leikkii. Elämä on niin paljon helpompaa kun ei tarvitse jokaista liikettä miettiä etukäteen, siis peläten että nyt tästä tulee tappelu.

Jotain on koirille yritetty myös opettaa, pikkuhiljaa. Telma osaa jo pysyä paikalla käskystä, keppiä heitettäessä. Käskystä se lähtee vauhdilla hakemaan. Se tuominen takaisin onkin sitten vielä opetuksen alla. Se jää vaan juoksentelemaan häntä pystyssä keppi tai pallo suussa. Joskus se osaa tai siis toisin sanoen haluaa tuoda esineen uudelleen heitettäväksi. Sitä vaan on liikaa pienenä jahdattu leikkiessä että se ei tiedä muuta tapaa. Juhan kanssa se ärisee ja juoksee karkuun, palloa retuuttaen kuin viimeistä päivää Millan hakeminen onkin sitten toisenlaista. Kympinoppilas Milla osaa myös pysyä paikalla, mutta kun tulee käsky hae, se ei lähde minnekään. Istuu vaan vieressä ja katselee. Mutta jos ei anna käskyä paikka ja se saa heti juosta pallon perään se menee VAUHDILLA! Se ei vaan tykkää kun täytyy odottaa että saa luvan hakea. Varmaankin siitä on tylsää hakea liikkumaton esine, Millalla kaikessa pitää olla sitä vauhtia.

Kokeilimme myös Juhan kanssa koirille jäljen tekoa metsään. Meillä oli iso hirven, luinen lihakimpale. Vedeltiin sitä pitkin poikin Hillon metsässä. Osasihan ne tytöt sitä seurata. Telma oli vähän hidas ja sitä tuntui pelottavan koko juttu, Se osaisi mennä jäljen perässä mutta välillä se aina pysähtyi katselemaan minua kauhistuneena ja ympärilleen katsellen. Jatkoi se sitten nuuskutusta kun rohkaisin sitä ja löysi lopulta perille ja sai palkinnoksi lihaa. Millalta ei sitä vauhtia tässäkään puuttunut. Suit sait sukkelaan sen poikkelehti hajupolkua pitkin, nenä maassa. Kaksi samaa rotua olevaa narttua ja niin erilaisia, ihania silti molemmat

Kissat vuorossa seuraavaksi. Hetastakin tuli ulkokissa. Se oli kaivanut aukon terassin kanaverkon saumasta vapauteen. Mutta sama juttu kun Neolla, se ei lähde pitkille reissuille ja tulee kotiin kun huutaa. Nyt meillä on kaksi onnellista kissaa ja kaksi iloista koiraa

Vietimme vkonlopun mökkimaisemissa, Valkealan suunnassa. Juhan kanssa virvelöimme kovasti ja kyllä ihmetys oli suuri kun uistin ei ollutkaan pohjassa kiinni, vaan siellä oli ihka elävä hauki. En ole ennen virvelillä mitään saanut. Vaikka enhän minä sitä kalaa saanut vaan Juha. Mutta hetkeä ennen kalan nappaamista Juha oli jo kelaamassa siimaa järvestä kun minä sanoin että odotetaan vielä vähän aikaa, soudan tämän salmen läpi ja Kas kummaa sieltä se sitten tuli.

Huomasin että empäs ole pitkään aikaan taas tänne kirjoitellut ja täytyy sitten hetimiten korjata tilanne. Ei ole kyllä muutkaan blogien pitäjät olleet kovin ahkeria vinkki vinkkinä!

Aloitetaan niistä Nartuista.Kesäkuusta heinäkuuhun oltiin taas niiiin hyviä kavereita kun olla voi. Sitten Millalla alkoi juoksut ja taas otetaan välillä yhteen. telma luimistelee ja kiertelee ja kaartelee hullun kiilto silmissä ja hyökkää. Onneksi se uskoo heti kun kieltää. Menee sitten jonnekin murjottamaan. Se varmaan on mustasukkainen kun Milla on nyt se lisääntymiskykyinen ja kaikki urokset itkee sen perään. Telma alkaa heti paimentamaan Millaa jos uroksia tulee vastaan. Sitä ei kiinnosta se vastaantuleva vaan sen pitää pistää Milla ojennukseen.  Onneksi Millalla on ns. helpot juoksut. Se ei kovasti tiputtele eikä takapää ole turvoksissa, niinkuin Telmalla aikoinaan, kauhea persikka Pari tippaa verta jostain löytyy, mutta ei muuta!

Kissat voi laihasti. Neo ulkoilee ahkerasti ja pyydystää jyrsijöitä. Kynnet sillä on ihan nysät, varmaankin se kiipeilee puissa kovasti lintujen perässä. Lintuja se ei vielä ole tuonut kotiin. ne oravat onkin sitten vähän ikävämpiä tuliaisia. Toivottavasti se ei tuo kotiin jänistä, niinkuin yhden tutun kissa oli tuonut ja vielä elävän jäniksen. On siinä ollut härdelliä kun kissa jahtaa sisällä jänistä! Heta on päässyt myös ulkoilemaan, valjaissa. sen voi laittaa flexin perään ja se pysyy piha-alueella. se tykkää vaan syödä heinää tai makoilla ja siristellä silmiä, ihana Heta! Neon suhteenhan meillä rikotaan lakia. Kissojahan ei saisi päästää vapaaksi ulos. Neo pysyy onneksi pihapiirissä ja tulee huutamalla kotiin. ja jos jotain sille käy esim. jää auton alle, on se kuollessaan ollut onnellinen kissa. Sillä vaan on ulkokissan geenit, sinne se haluaa heti aamulla ja tulee kotiin illalla. Eikä meiltä enää sisältä ole löytynyt pissalätäkköjä esim vessan matolta. Tai pökäleitä sängystä..

Itse omistajalla menee niin ja näin. Töitä on välillä paljon ja toisinaan pari päivää viikossa. Onneksi olen edes jossakin kiinni. Kovasti niistä vähistä töistä saaduista palkoista yritetään säästää että saataisiin wessa remontti aikaiseksi. Eihän se wessa ole kuin metri kertaa metri, mutta kyllä siihenkin uppoaa tonni jos toinenkin!