miau

Ihanainen Milla neitonen haettiin meille vuosi sitten Telma neidon kaveriksi. Aluksi narttuset tappelivat ja ottivat toisistaan mittaa oikein urakalla. Telma leikattiin kesän kynnyksellä ja siitä tilanne sitten vähän paranikin. Tytöt tulivat toimeen oikein hyvin ja omistajat olivat iloisia. Satunnaisia rähinöitä kyllä ilmeentyi aina välillä, mutta ne kun ei olleet joka päiväisiä, ajattelimme että ehkä se elämä vielä tässä talossa voittaa.

Nyt on siis maaliskuu ja rähinät on tulleet taas jokapäiväiseksi asiaksi tässä talossa. Mulkoillaan ja käydään toiseen kiinni. Ja ne on taas niitä ihan ihmeellisiä juttuja mistä tappelu lähtee. Esim1. kerroin Juhalle jotakin töissä kuultua tarinaa ja käytin sanaa “offlimits”, Telma tästä sanasta ei tykkää ja aina kun sen sanoo täytyy Millan päälle käydä. Esim2. Takapihan portti oli hieman raollaan ja koirat toisella puolella. Sanoin Millalle että avaa portti, Telma ei tästä tykännyt jne.

Nyt olen siis tehnyt seuraavanlaisen päätöksen. Milla leikataan sen jälkee kun sillä on keväällä juoksut menneet ohi. (Viimeksi sillä oli ne elokuussa että eiköhän ne sieltä kohta ala. ) Ja sitten seurataan tilannetta ja jos sama meno jatkuu etsitään Millalle uusi koti. Koska ei se ole oikein Millaa kohtaan että se joutuu pelkäämään ja piilottelemaan koko ajan toiselta koiralta. Luulen että se löytäisi uuden kodin helposti koska on se vaan niin mahtava koira. Itsellä haluaisin sen kyllä pitää mutta jos ajatellaan niin että jommasta kummasta olisi luovuttava niin se on Milla juuri sen mahtavuuden takia. Se on myös itsenäisempi kuin Telma, joten se kyllä pärjää. Milla on myös nöyrempi kuin Telma. Mutta silti vauhdikas ja vahva. Siitä saisi joku hyvän agility koiran, minua kun se ei oikein innosta. Millalle on myös helppo opettaa uusia asioita, se on hyvin perso kaikille herkuille. Seuraamisen opettaminen oli sille aika vaikeaa mutta sitten kun ymmärsin että pitää aloittaa sen kanssa askel askeleelta, se alkoi sujua. No, ei vielä tehdä tästä sellaista mainospuhetta vaan annetaan ajan kulua ja toivotaan että ei jouduta siitä luopumaan. Mutta voidaan ainakin sanoa että kaikki ollaan yritetty tehdä ja se ei vaan sitten riittänyt.

Olisikohan muuten hyvä ostaa niille kuonokopat, saisivat sitten rähistä keskenään mutta ei tulisi pahoja taistelureikiä kummallekaan?

Milla neito jäällä

Kohta se loppuu.. Meinaan kotona oleminen. Olen kyllä mietiskellyt että miten sitä on sinne töihin kerennyt ja jaksanut sitten vielä kotonakin puuhailla. Nyt on ollut aikaa puuhailla koirien kanssa, koti on pysynyt siistinä, Ja tietysti on lumitöitä tehty oikein olan takaa.vessaremonttikin on melkein valmis. Sitä on kyllä tehty kun Iisakin kirkkoa. Kalusteiden tulo kesti tilauksesta viisi viikkoa. Vaikka eihän siihen tullut kun kaksi kaappia ja taso, mittatilaustyönä siis. Nyt kalusteet on paikallaan mutta ikäväksemme meidän putkimies ( Juhan isä siis ) sai riesakseen Ruusun. Joten ainakaan tällä viikolla ei vesi vielä hanasta valu meidän vessassa. Yksi asia mitä nyt on tullut harjoiteltua on silikonin levittäminen. Että osaa niinkin yksinkertainen asia olla vaikeaa. Ruiskuta päälle fairyvettä ja vedä sormella ylimääräiset pois, no joo… käytä apuna jäätelötikkua…. no joo. Rajaa reunat maalarinteipillä. Kaikki kokeiltu. Onneksi nyt se viimeinen veto, tason päälle tuli ihan siedettävän näköiseksi. Wc pytyn reunoja ei sitten kukaan saa katsella Mutta laitan sitten kuvia kun kaikki on saatu valmiiksi, sisustustavaroita myöten joita lähdetään tutkailemaan vkonloppuna Paavon ja Viivin tykö Lappeenrantaan.

Kaiholla katselin tietokoneelta kesäisiä kuvia. Tuleekohan se kesä sieltä enää ikinä. Ihastellen katselin myös meidän Millan turkkia joka vielä kesällä oli runsas ja tuuhean kiiltävä. Nyt Neito on tiputtanut kaikki karvat pois. Nyt se kyllä näyttää solakalta ja menevältä mutta kyllä Bordercolliella tulee komea turkki olla. Odotellaan sille juoksuja alkavaksi jos karvan lähtö johtuisi siitä. Eilen kyllä kävimme “juoksututka” Kassun kanssa lenkillä ja ei ollut uroksella mitään hinkua neidon takapäähän eli se niistä juoksuista. Asia on kyllä toisaalta kääntynyt ihan toisinpäin noitten koirien turkkien suhteen. Kesällä Telma oli ihan kauhean näköinen ja vielä syksylläkin sen turkki oli ihan sellaista haperoa haituvaa. Nyt Tullukalla on kaunis leijonan harja edessä ja kunnon villahousutkin. Eikä se turkkikaan enää niin haituvaa ole. Eläintenhoitaja Suskun vinkistä aloin syöttämään ruoan seassa kalaöljyä. Ehkä siitä on Telmalle jotakin apua ollut. Kiitoksia Suskulle siis vinkistä!

Onneksi nyt on ollut suht siedettävät pakkaset niin koiratkin on kestäneet pitempiä lenkkejä. Telmalla varsinkin pikkuiset tassut jäätyy ja kävely on sellaista pomppimista. Millaan pakkaset ei vaikuta. Ei edes olematon suojakarva näytä menoa haittaavan. -25 ehkä alkaa jo Milsuakin paleltamaan.

Ostin syksyllä ostosreissulla isoja kirjaimia seinälle joista muodostuu sana HOME. Valkoisia 15cm halkaisijaltaan. No, ensinnäkin eihän ne näytä miltään valkoisella seinällä. Toiseksi niissä oli ihan ihmeelliset ripustus systeemit seinälle. O kirjaimessakin ne reiät siellä takana oli ihan eri tasossa. Käy nyt siinä sitten mittailemaan seinälle että tuo naula tulee kaksi senttiä tohon suuntaan ja toinen sitte taas kolme senttiä alemmas, ihan järjetöntä siis. Koska se ei onnistunut, keksin että ostan kaksi puoleista teippiä ja teippaan ne sinne seinälle. Ihan hyvä idea joo, mutta eihän ne kestäneet siellä seinällä. Liian painavia, M kirjain tippui lattialle ja meni halki. Onneksi on pikaliima jolla sain sen korjattua. Vähän saumaa näkee, mutta minä en ole niin tarkka.

Seuraava yritys saada teksti enemmän esille tuli sukulaisvierailulla. Maalaat jonkun levyn, sopivan kokoisen, erivärillä ja liimaat kirjaimet siihen. OK, tuumasta toimeen. Löysin töistä puuverstaan jätekasasta sopivan kokoisen vanerilevyn. Se oli harmaaksi maalattu. Minun ei siis tarvitsisi kuin ostaa toisen väristä maalia ja vetää se siihen päälle, todella helppoa siis. Joo, niinhän sitä ihminen luulee. Eka virhe oli se että sitä vanhaa maalipintaa olisi pitänyt vähän hiontapaperilla rikkoa että maali tarttuu siihen paremmin. Toinen virhe oli jättää se kuivumaan sellaiseen tilaan missä kaikki pääsevät tepastelemaan sen päälle ja siihen jää tassunjälkiä. Kolmas virhe on hätäisesti liimata ne kirjaimet siihen runsaalla erikeepperillä. Ja se viimein ja kohtalokkain virhe on jättää se taulu kuivumaan eteisen pöydälle, pystyasennossa, mistä ihana kissamme Neo voi sen tönäistä lattialle niin että kaikki kirjaimet lentävät pitkin poikin. Nyt siis uusi yritys. Ensin hionta. Sitten hyvän liiman osto ( käyttötarkoitukseen sopivan siis ) Ja oikeanlaiset ripustussysteemit.

Laitampa ihan kuvankin jos saan taulun joskus ehjänä seinälle ja siellä pysymään!

Ok, siis koirat ottaneet taas yhteen. Mutta syy siihen on selvä. Telma saanut tulla sänkyyn aamuisin viereen nukkumaan. Jos neidillä on totaalikielto sänkyyn, on koirien suhde hyvä. Elikkä nyt täytyy ihan itseään moittia että miksi helvetissä jos saa koiran opetettua ettei se tule sänkyyn niin sitten vähän ajan päästä taas sen sinne päästää loikoilemaan??? V*ttu että osaa olla pässiä porukkaa. Eilen aamulla ne otti makkarissa niin kovasti yhteen että Juha sai ruhjeita ja miun oli revittävä Millan suu Telman kuonosta irti kaksin käsin. Levitin sen suun auki ja siirsin sivummalla kovilla otteilla. Aika kauhean näköistä meininkiä.. Telman silmä sai osumaa ja sinne tuli verenpurkauma ja nyt sen silmä on kuin nyrkkeilyottelun jäljiltä. Lääkäriin en ole lähtenyt kiikuttamaan koska se ei vuoda minkäänlaista nestettä.

No eilen sitten oltiin Jaanan komppanian kanssa pitkällä laavuretkellä, löntysteltiin metsässä noin kolmisen tuntia. Laavulla nautittiin joulutortut ja kahvit. Koirat käyttäytyivät hyvin. Millalle kävi vähän ohraisesti. Se juoksenteli onnellisena kepin kanssa ja ei huomannut eteen tullutta verkkoaitaa. Se ulvahti kovasti ja mateli luokse lohdutusta hakemaan. En silloin huomannut siinä mitään haavoja. Kotiin kun tultiin sen etutassun kainalossa oli iso haava. Lihalerpäke roikkui ja koko koiran kainolo oli veressä. Onneksi Milla antaa aina hyvin tutkia kipeitäkin paikkoja ja kellistin koiran putsausoperaatioon. Leikkasin lerpakkeen pois ja parturoin haavan karvattomaski ja heti perään desinfioimisainetta. Onneksi meillä on eläinlääkäriltä saatu vähän ylimääräistä kipulääkettä ( keväisten tappelujen hoidoista jääneitä siis ). Sitä koiralle ja antibioottejakin löytyy. Aamulla haava näytti jo tosi hyvälle, vähän paljasta lihaa näkyi vielä mutta mitään siitä ei enää vuoda. Toivottavasti päästiin näin helpolla. Oli koirat olleet koko illan tosi väsyneitä. Minä lähdinkin vielä suoraan lenkiltä pitopalvelukeikalle ja illalla nukutti minuakin. Tänään aioin vaan olla. 11 päivän työputki takana, enköhän minäkin joskus voi ottaa ihan vaan rennosti

Tietysti täytyy siivota ja pestä pyykkiä ja laittaa ruokaa.. jne