Tavattu keväisiä olentoja 4 kpl. Metsässä melkein tallattiin vaskitsa, kauhistus oli suuri kun ensin luuli että se oli käärme. Käki kukkui metsässä ja sitten nähtiinkin se vielä kun se lähti maasta lentoon meitä karkuun. En ole ennen käkeä läheltä nähnytkään. Eilen löytyi Telmasta PUNKKI-ÄLLÖTYS. Siis hyi ja yök. Onneksi Henna otti sen pois punkkikynällä. Telma oli tällä kertaa mallioppilas, hienosti oli paikallaa kun kahdestaan kaivettiin se karvojen seasta esiin. Tavattiin myös eilen pieni siili. Olin Telman kanssa lenkillä ja huomasin jo kaukaa että pikkuinen tyttö isänsä kanssa tutki jotain tienvieressä. Kun tultiin Telman kanssa kohdalle, lyllersi siellä pieni siili. Se tyttö sanoi totisena Telmalle:”Älä Pelota sitä pois”. Tytön isää nauratti kovasti ja niin minuakin.

Muiden kotisivuja lueskellessa huomasin että minähän olen vallan unohtanut laittaa kuvia uudesta makuuhuoneesta. Toisilla sitä tyylitajua on ja toisilla ei. ( Allekirjoittanut tarkoittaa ei vaihtoehdossa itseään.) Ja kyllä tällä hetkellä se rahanpuute vaikuttaa myös valintoihin. Olisihan sitä ihan kiva lähteä vaan shoppailemaan, ostamaan uusia tyynyjä yms makuuhuoneeseen mutta kun täytyy sinne jääkaappiinkin ruokaa saada. Elikkä siis tästä lähdettiin:

Ihanat, romanttiset ruusutapetit ja boordi. Ne sai luvan lähteä. Lattia olisi ollut ihan hyvä, mutta kun kaikissa muissakin huoneissa on vaalea laminaatti, tuli se myös meidän makuuhuoneeseen. Ja sitten tähän tultiin:

Vain yksi seinä sai tapetin, muut maalattiin harmaalla. Yöpyödät poltettiin saunan kiukaassa. Tilalle tuli hylly päätyseinään. Hylly on vain väliaikainen. Siihen oli tarkoitus tulla Ikean pitkä lack-hylly, mutta ne toimituskulut oli niin suuret että se täytyy joskus mennä hakemaan sieltä itse kotiin. Verhotkin menee vaihtoon. Kankaat on ostettu, mutta ne odottaa ompelijan inspiraatiota kaapissa . Hirveästi ei ole mitään erikoisuuksia, mutta vihaan kaikkea roinaa yms koriste-esineitä. Kyllä niitä saa olla mutta ei joka nurkka täynnä.

Saatiinhan me vappuviikolla se kauhea keittiön seinäkin tapetoitua piiloon. Nyt ei ollakkaan paljon sisällä puuhailtu. Seuraava remontti saa taas odottaa ainakin vuoden, ei voisi vähempää kiinnostaa.

Ja tässä ainut asia mitä keräilen, muumimukit. Emmin keksintö, palkintolusikat koukkuina toimii hienosti. Muumimukit saivat näkyvän paikan, säälihän niitä on piilossa kaapissa pitää. ( On sinne eksynyt yksi ei joukkoon kuulumaton, Juhan ylioppilaslahjaksi saatu pupu-muki.)

Meidän Telmasta on tullut kuuro. Se ei enää kuule mitään ulkona ollessa. Se painelee ties missä ja huudot ei auta. Metsälenkillä on kiva vaan juosta karkuun kun joku pyytää odottamaan. Ja sitten kun tullaan luokse, mennään ihan väärän ihmisen viereen, siis sen joka ei ole käskyä antanut. Pihalla mennään heti naapurin puolelle ja nuuskutellaan siellä aikansa ja sitten tullaan takaisin niinkuin mitään pahaa ei olisi tehty. Pallo on aina saatava joka paikkaan mukaan. Ei uskota IRTI, ODOTA tai TÄNNE käskyjä. Juostaan vaan häntä terhakkaasti pystyssä marjapensaiden ympäri, pallo suussa. Täytyy sitten aina huijata se jollain konstilla terassille, kuten esimerkiksi harjaamalla terassia. Se on tosi kiva leikki, harjaa on pakko purra ja repiä joka suuntaan. Täytyy ostaa takin taskuun iso namipussi, se auttaa asiassa kyllä. Ne herkut vain aina unohtuu kauppareissuilla. Eikä takin taskuun ihan viitsi ottaa leikkeleitä, Telman ehdottomia suosikkeja.
Eilen Telmasta tuli vielä lisää uusia puolia. Veljeni Juha tuli hakemaan meiltä kalaa Samun (Kettuterrieri) kanssa. Ensin Telma vähän aristeli Samua, mutta sitten kun haistoi vähäsen, kävi päälle kuin yleinen syyttäjä. Juhan piti ottaa Samu syliin että saatiin taistelutoverit irti toisistaan!!! Ei Telma ikinä Allin tai Uunon päälle käy jos ne vähän murisee tai yrittää näykkiä. Silloin aina tullaan minun turviin. Haistoikohan se Samussa muutoksen? Siltä kun on napsaistu pallit pois. Uskalsi sitten kokeilla josko siitä olisi myös henkisesti tullut palliton. Eipä ollut, sama ärhäkkä tapaus se on.

Milloinkohan ne juoksut sillä alkaa ja mitä mielialan muutoksia ne tuo tullessaan? jännityksellä odotellaan.

Kaveruksilla kinaa kepistä

Kassu, The wesipeto

Kyllä se Telma osaa uida, ja tykkääkin siitä!

Ja sitten poseerataan rannalla

Kävimme tänään Telman kanssa moikkaamassa Jaanaa ja Iivaria lenkin merkeissä. Lenkki suuntautui salmenvirralle. Ajattelin että kun oli niin kuuma kevätpäivä, koirat voisivat vilvoitella meressä. Siitähän tulikin sitten riehuntaretki. Telma ja Iivari juoksi kilpaa rantahiekalla, aina välillä meren kautta. Kaislikossa oli kiva juosta kilpaa ja rantavedessä kaivaa mutaa. Iivari tykkäsi ilmeisesti myös rannalla olosta, se kahlasi ensin meressä ja tuli sitten kierimään rannalle hiekkan ja kaislan sekaan. Se oli ihanan sotkuisen näköinen. Telma oli ihan vauhkona, tuli ihan mieleen meidän Kata pienenä, sekin tykkäsi kovasti juosta ja riekkua kaislikossa. Toivottavasti Telmasta tulee “vesikoira”. Jos kesälläkin mennään saareen, olisihan kiva että koira siellä uisi. Kotiin tultua oli sitten taas suihkun paikka. Koira ihan mudassa ja haisikin ihan mudalle. Jaanakin kysyi että; Minkäs väriset ne sen tassut olikaan? Mutta missä se kamera taas oli??? Kyllä harmittaa kun olisi saanut niin vauhdikkaita kuvia. No otin sitten kotona kuvan, puhtaasta ja väsyneestä koirasta terassilla.

Kesällä varmaan Telman lempipaikka, viileä terassi

Telma ja ei enää niin uusi pallo